torstai 28. syyskuuta 2017

Pikkujoulukausi on alkanut. Terse! Hansu ja Pirre – mieleni minun tekevi näytelmän ennakko 20.9.

Nyt on Lady Tenat tiukilla. Vai pitäisikö käyttää ekologisemmin ( puhelin ehdotti että urologisemmin. Hm... ) turvetta. Fakta homma -nimisestä kulttisarjasta, jossa jäseniä oli kaksi kuin ABBAssa, on irtautunut duo Hansu ja Pirre.

Hansu ja Pirre – mieleni minun tekevi näytelmän ennakko 20.9.2017 ( kantaesitys eli ensi-ilta on huomenna 21.9.17 ) Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttömöllä.

Erityisesti väliajan jälkeen päästetään täysillä. Ollaan jopa pallinmurskauksessa, kirjaimellisesti. Amerikassa sanotaan ball breaker vai oliko se ball crusher, kun nainen on vahva. Tai sitten Yoko Ono. Ikään kuin olisi olemassa patriarkaalinen valta, joka pitäisi murskata. Lähtökohdasta alkaen... Eniweis. Ollaan kirjaimellisesti kirjaimellisia, ja kampakeraamiselta kaudelta pääsemme lähikosketuksiin arkeologian kanssa, kahden kiven, jotka on löytynyt mistä lie liiterin takaa, kivet joilla murskattu palleja. Luultavasti pässien.



Historiaa käydään läpi ja Kalevalaa. 

Sotkan munasta. Osa vaatteista ja asusteistakin on straight outta Rauta-aika - kuin suoraan kalevalaisesta tv sarjasta.

Mutta rekvisiitta puuttuu taustalta. On kyllä remonttilautaläjiä ja tellinkejä. Mikä kannanotto tämä on? Näin esitys kyllä kulkeutuu ja mukautuu matkan varrella. Keskiössä on naiset. Vahvat naiset. Hauskat naiset.

Havukainen ja Vilpas ovat monimerkityksellisesti suomalaisia, vahvoja naisia. 

He paiskivat töitä myös 1980-luvulla, jolloin oli vallalla seksismi teatterikouluissa – kuinka moni naishakija valitaan kurssille. Oliko se lottovoiton paikka?



Havukainen ja Vilpas ovat lavalla vastakkaisia hahmoja. 

Riitta Havukainen eli Hansu on kiltti, ujohko loimaalainen. Myös kehonkieli on tätä. Eija Vilpas eli Pirre on kaikkea muuta. Rääväs, kiivas ja kiroileva. Ay-liikettä ja duunareita vilkkuu puheessa. Ei ole hyggeä, ei ole käppä-äijiä kuten instagram- ja twitter-tulvassa. Puhe on omanlaista.

Koreografiat ovat hyvinkin sujuvia. Taipuvat moneksi. Tai – miten nyt toppahaalareissa pääsee... Ohjelmalehtinen voi paljastaa liikaa, tähän komediaan voi mennä hyvin myös säkki päässä. Kunhan ottaa säkin pois kun valot sammutetaan... Hermanni ja Miina -heterotarinassa, tuossa pitkään veivatussa laulukappaleessa, jossa palvotaan heteroseksuaalisuutta ja luokkaeroja - palvelija löytäköön kumppaninsa omasta luokastaan. Samalla tässä ohjelmanumerossa haastetaan Shakespearen ja jopa antiikin ukot - kun näytelmässä kaikkia roolia veti mies ja vain miehet. Vain jostain järjettömästä syystä

Kaiken takana on nainen. Hieno piisivalinta.  Naiset esiintyvä ja elävät loimaalaisella V-tyylillä. Ja tyylittömyydellä ;) Heitä ei ole stailattu, eikä ikeasioitu.



Myös Kaupunginteatterin pienen näyttämön lämpiössä oleva Loimaan tikkakerhon taidenäyttely perehdyttää iltaan. 

Ennakossa Pirre pyörii lämpiössä ja muistuttaa vessassa käynneistä. Tulin teatteriin pienelle näyttämölle suoraan David Lynchin dokumentista Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilta. Monenlaista taidetta siis.

Ohjelmalehtisessä lukee taideiltamat. Sitähän se oli. Sai kyllä nauraa. Hurjasti, valtoimenaan, läikyttäen, ällistyen.



Lasikatot murskaksi huumorin avulla. 

Kuinka monessa näytelmässä on pääosassa yli 40-vuotias nainen. Tätä ollaan kysytty paljon. Mukava on tähän joskus vastatakin.



Pikkujoulukausi on alkanut. Terse!

Modernia on videoiden käyttö. Valkokankaalle heijastetaan liikkuvaa kuvaa, vähän niinkuin ennen vanhaan olanyliheittimellä, tahi diaprojektorilla. Elokuvallisissa tallenteissa näkyy Suomi 100 ja luonnonsuojelu. Ihminen, jolla on oma kieli. Ja oma alue.

Näin tämän sapekkaan spektaakkelin medialipulla. Kiitos siitä Helsinkin kaupunkinteatterille - vai miten se Pirre teatteritalon nimen lausuikaan...

Hansu ja Pirre opastivat loimaalaisella V-tyylillä kaupunginteatteri avajaisissa

sekä väen, naisen Väen voimalla. Miten miestenvessassa pissitään ja miten letkusta pidetään jos naapurtoveri kysyy jotakin vaikeampaa, miten vain päätä käännetään vastatakseen - ei letjua eikä kaarta... Helsingin kaupunginteatterin avajaiset maanantaina 14.8.2017 Helsingin kaupunginteatterin peruskorjaus on valmis. Joten uusitulla, ja hyvin aidoksi säilytetyllä talolla oli avajaiset, ja näimme makupaloja tulevista produktioista. Osa Hansun ja Pirren kuvista tuli Cindy Sherman - tyylisesti goteskeja valoituksestani johtuen - mutta tuskin kumpikaan osapuoli panee pahakseen ;) Mieleni minun tekevi on niin sata ja Suomi 100 ja feminismiä, että. Vakavasti puhuen kuinka monessa näytelmässä pääosassa on yli 40-vuotias nainen?

Hansu ja Pirre kohtasivat taiteen, monitahoisesti. Heidän proggiksensa on Mieleni minun tekevi... Fakta hommasta ovat karanneet duoksi: Pirjo "Pirre" Kaasinen (Eija Vilpas) ja  Hannele "Hansu" Kaakko (Riitta Havukainen).

Valokuvina valokuviani kaupunginteatterin näytöntökauden avajaisista maanantailta 14.08.2017. #HansujaPirre - mieleni minun tekevi kamerani minun knapsahtavi ;) Loimaan tikkakerhon kuvia lissään toiste. 
Alla myös oma Hansu-koshaus ;)

                             Satu Ylavaara Photography, valokuvaaja Satu Ylävaara 2017

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti