lauantai 30. syyskuuta 2017

Kylmä kamaridraama skifeili kiinnostavaksi: Espoon kaupunginteatterin Seuraavat 500 vuotta

Matkustin kauas, ironisesti, Espoon kaupunginteatteriin kalliisti seutulipulla, mutta varsin nopeasti. Kampista alle vartissa. Pysäkiltä näkyi ruska ja teatterirakennus. Ajattelin syödä eväät puistonpenkillä, mutta sen oli vallannut tekstaava mies ja hänen polkupyöränsä. Normaalisti penkille mahtuisi neljä ihmistä. Nyt vain yksi mies. Ja hänen pyöränsä. Nykyaika on täynnä huonosti käyttäytyviä ihmisiä, jotka elävät täysin miten haluavat. Eivät välitä ilmastonmuutoksesta, jonka elämäntavoillaan itse aiheuttavat. Kovin monta puistonpenkkiä ei kilometrin säteellä löydy. Mutta pääsen istumaan kauas Shakespearean Rikun kanssa. Se on kirja. Rikhard III. Jonka näin näytelmänä eilen Willensaunassa. Olin huomaavainen kun söin eväät ulkona, enkä bussissa enkä teatterissa.

Minut sai Espoon teatteriin Eero Aho. Halusin nähdä tämän Paavo Westerbergin kantaesityksen. Minulla oli hyvä paikka. Carl-Kristian Rundman istui jo lavalla lyyhyssä, mutta ehkä kuin pantterin valmiina. Muistutti kun astui Lontoossa näytelmään Sweeney Todd, itse asiassa se oli musikaali, jossa näyttelijät itse toimivat myös muusikkoina. Kun astumme tilaan niin taustalla soi  musiikkia, joka muistuttaa Doorsien piisiä The End. Se jättää kaikki tie, polut, valinnat sekä avoimiksi että suljetuiksi. Olemmeko keskellä psykologista testi? Psykologiahan ei ole tiedettä, vaan sadismia ja eläinrääkkäystä. Ja matematiikkaa ;) Kuka meitä valvoo? En käytä sanaa "synti", koska sellaista ei ole. On vain moraali, ja arvomaailma. Minne meidät johdatetaan.


Lavastus oli industriaalia tilaa, jossa lohduttomat betoniseinät ja kova valaistus. Mieleen tuli Christopher Nolanin elokuva Yön ritari ( Dark knight, 2007 ) jossa oli hyvin ahdistavan matala ja silti leveä, loppumaton tila - jonkinlainen teollisuusalueen ja loftin oloinen batcave, moderni lepakkoluola, jossa Christian Balen esittämä Batman ompelee roisisti omia tikkejään.



Olemme lohduttomassa tilassa. 

Ehkä nykyajassa. Ehkä lähitulevaisuudessa. Ehkä vaihtoehtoja on monia. Ehkä rinnakkuuksia on minua. Monia! Rinnakkaistodellisuuksia on monia. Kenen tarina kuullaan? Kuka kirjottaa historian? Kuinka kauas kamaridraamassa pääsee? Olemmeko dystopiassa? Missä ajassa? Kuka meidät kirjoittaa? Tämä tzetti saa ihmisen kyllä ymmälleen, toimimaan ja ahdistumaan. Levottomaksi.

Ristikot valaistuina ja valaisemattomina, pakkoeleet, häiriöt kävellä niin, ettei osu ääriviivoihin. Toinen Jack Nicholson -mielleyhtymä kärttyisästä ihmisvihaajasta. Mieleen tuli myös Simpsonit –jakso, jossa Homer joutuu uuteen ulottuvuuteen.


Mihin ulottuvuuteen pääsemme? 

Ehkä olemme Kubrickin kultaisessa leikkauksessa. Itse en pidä Kubrickista, koska ne elokuvat ovat niin kylmiä. Mutta väärällä tavalla. Kaikkea katsellaan kuin jääpalan sisältä. Olen kyllä hänen visuaalista kylmää silmäänsä seurannut kymmeniä vuosia.

Pidinkö tästä näytelmästä? Nautinko? Tässäkin olemme monivalintatehtävässä ja ristikkäisvalaistuksessa. Polut risteilevät, impulssit heräävät. Ymmärsinkö? Tulkitsinko liikaa? Tulkitsinko liian vähän? Meninkö metsään? Mitä löysin metsästä? Trilleriä? Kauhua? Vieraintuneisuutta? Epävarmuutta?


Missä Helvetissä olemme? 

Kaipaammeko vierellemme Vergeliusta, joka näyttää valoa? Kenen maalaama Helvetti saa olla? Mihin himo saa viedä? Mikä on sanavapaus nykyään? Miksi kirjapainotaitoa käytettiin vain hihhulien propagandana? Kansoille oopiumia painetusti? Onko Kekkoslovakia-termia niin menneen talven Lumia, että pitää raapia kokkoon nuiva ja lurpsahtanut luterilaisuus?

Ehkä tämän näytelmän rakenteessa, toistoissa on jotain samaa kuin dokumentissa Huone 237 - tuo Ylelläkin tullut elokuva - jossa veivataan Kubrickin Hohtoa niin, että elokuva menee sekä etu- että takaperin. Eli päällekkäin. Tähän laitan vain pari Jackin kuvaa.





Ostin ohjelmalehtisen vaikka ei olisi ollut varaa. Mutta halusin.


Näytelmä oli hyvin vieraannuttava. 

Ahon pitkässä monologissa, listassa oli välillä jotain samaa kuin Saarikosken runossa, välillä junnattiin kuten  Peitsamon piisissä Perseitä, perseitä, perseitä. Sekä huumelaulua Me gusta!

Rundmanilla oli myös omat popkulttuurin hetkensä. Sekä Jokerin - they're coming to take me away ha haa hi hii. Että jonkin toisenkin. Onko Rundmanin hahmo pelle. Onko häntä pidetty pilkkanaan.

Kuka on Ria Katajan hahmo. Ria Katajaa näin paria päivää aikaisemmin näytelmässä KEUHKOT. Aion nähdä kyllä tiiviimminkin tulevaisuudessa.

Alussa Rundnanin hahmo puhuu kuulustelussa kuin työhaastattelussa, sitten kuten Tinderissä.

Jos näillä valoilla ei tule epilepsiakohtausta tahi migreeniä niin millä tulee. Ne toimivat. Säikäyttivätkin. Vahvoja näyttelijöitä. Hurjia näyttelijöitä. Vaatteiden vauhdilla persoonien vaihto. Tai ammattien. Tai odotuksien. Pienillä eleillä ja ryhdillä muutos, laitostuminen.

Onko tämä kyttäsarja? Rikostarina? Kylmä kamaridraama. Mitä teesejä nyt naulataan? Ristiinnaulitaan? Kuka saa jäädä historiaan? Kenen kääntämää meidän aikamme on?

Katsoin ilmaiselta kanavalta englantilaista selkokielistä ohjelmaa, jossa esiteltiin Cockpit - joka ei ollut Tom of Finland -tyyppinen huima nahkamesta, synnillinen herraklubi, vaan pubi, jossa ennen muinoin harrastettiin iljettävää eläintenrääkkäystä, kukkotappelua. Mikä tämän näytelmän koiratappelu oli.

Olemme niin posthuman, joka Suomessa voi tarkoittaa myös inhimillisyyden jälkeistä aikaa. Empatianpuutetta. Somevihaa.

Put your helmet on...

Twitter on liian pieni suomalaiseen kouraan. Kirjoitin: Kylmä kamaridraama skifeili kiinnostavaksi, pähkinä purtavaksi. Valaistus ja klaustrofobia.

Kas tässä juutuupin pätkät. Oikea traileri ja mielleyhtymät omani sitten:



Tässä Espoon kaupunginteatterinsivulta matskua:
 " SEURAAVAT 500 VUOTTA KANTAESITYS 20.9.2017
Paavo Westerbergin uusi näytelmä on moderni draama perisynnistä ja syyllisyydestä. Intiimin ja samalla universaalin tarinan ytimessä ovat ikuiset kysymykset ihmisyydestä ja olemassaolon tarkoituksesta.

Näytelmä tapahtuu aikana jolloin ympäröivä maailma on murroksessa, ehkäpä jonkin suuren poliittisen kriisin tai jonkin muun maailmanlaajuisen katastrofin ollessa käynnissä.

Tapahtumat saavat alkunsa viattomasta koiratappelusta. Tai sitten kaikki alkoi puutarhajuhlissa kauan sitten. Tai squashkentällä muutamia vuosia sitten. Nyt ollaan kuitenkin rikostutkijan toimistohuoneessa syrjäisellä poliisiasemalla, esikaupungin laitamilla, kenties joskus kauan sitten rakennetun metroaseman vieressä. Onko kyse tästä hetkestä vai huomisesta? Onko kyse jostain, mitä tapahtui 500 vuotta sitten? Vai seuraavan 500 vuoden päästä?

Mitä me muistamme ja miksi? On tapahtunut rikos. Mysteeriä ratkovat kolme henkilöä, kukin omalla tavallaan. Jokaisella on syynsä. Jokaisella syyllisyytensä.

Seuraavat 500 vuotta on kiihkeä trilleri, joka käsittelee luterilaista elämänvalhetta, perisyntiä ja syyllisyyttä, elämätöntä elämää ja elettyä. Samalla se on kolmen henkilön välinen ankara draama, joka aukeaa vähitellen ja tarjoaa yllätyksiä ja hurjia käänteitä loppuun saakka.

Teksti ja ohjaus Paavo Westerberg Rooleissa Eero Aho, Ria Kataja ja Carl-Kristian Rundman
Dramaturgi Jukka Viikilä Lavastus ja pukusuunnittelu Markus Tsokkinen Valosuunnittelu Ville Seppänen Äänisuunnittelu Tommi Koskinen Videosuunnittelu Timo Teräväinen Maskeerauksen suunnittelu Kaarina Kokkonen Valokuvat Stefan Bremer / Andreas Janett Traileri Timo Teräväinen ja Matti Helariutta "

ja ulkopuolelta: Varasin Eero Ahon ja Johannes Holopaisen takia piletit Tuntemattomaan... :

perjantai 29. syyskuuta 2017

Janne Reinikainen oli vieraana Tekijät esiin - vaikka hiilihangoin? ei nyt sentään - tilaisuudessa Lavaklubilla

SUKELLA SYVEMMÄLLE! Teemakeskustelu: Macbeth. Vieraina Janne Reinikainen ja Eva Buchwald. Timo Forss haastattelee. Kansallisteatterin Lavaklubi 7.3.2017. Kävin katsomassa Macbethin kolmasti. Ensin ennakko, sitten sain ilmaisen lipun, ja sitten oli joku kolmas. Janne Reinikainen oli vieraana Tekijät esiin - vaikka hiilihangoin? ei nyt sentään - tilaisuudessa Lavaklubilla. Eikun tilaisuus olikin: SUKELLA SYVEMMÄLLE! Teemakeskustelu. Kirjoitin ennakosta: Kansallisteatterin Macbeth ennakko 6/3/17









Tässä alla Facebookista napattu haastattelu kokonaan:



Ja Macbeth tiiseri:

 

Tällainen pläjäys.

Lainaus Kansallisteatterin sivulta:

" William Shakespeare MACBETH Suuri näyttämö
Klassikko tulevaisuudesta
ENSI-ILTA 8.3.2017

Live-musiikkia, poeettisia videoita, yliluonnollisia olentoja, posthumanistista ajattelua, helvetin portinvartija, nostalgista scifiä ja poliittinen murha! (Taiteellisen prosessin aikana saatetaan poistaa tai lisätä elementtejä edelliseen listaan.)

Kivien on nähty liikkuvan, puiden puhuvan, luonnon perhosvaikutusten tutkijat ovat harakoiden, varisten ja korppien avulla paljastaneet ihmisen − veren vuodattajan. 

Macbeth seisoo päätöksen partaalla. Kunnianhimoisen Lady Macbethin kanssa hän tarttuu valta-aseman houkutuksiin. Tietoisena tekojensa moraalittomuudesta Macbeth laittaa kaiken epämääräisen ennustuksen varaan.

Yhden ihmisen valinnat kertautuvat ja sysäävät liikkeelle voimia, joita ei voi enää pysäyttää. Itsensä korottanut tyranni, luomakunnan kruunu, on väärä kuningas, hallitsija lainahöyhenissä. Hän kuvittelee hallitsevansa luontoa, mutta luonto pettää hänet. Noidankehästä ei pääse pois. 

Kansallisteatterin juhlavuoden 2017 avaa Suurella näyttämöllä William Shakespearen mestariteos Macbeth. Shakespeare kirjoitti ihmismielen pimeimpiin ulottuvuuksiin sukeltavan näytelmänsä vuonna 1606. Suomessa Macbeth on nähty ensimmäistä kertaa Suomalaisessa Teatterissa vuonna 1887. Nyt Janne Reinikaisen tuore ohjaus nostaa shakespearelaisen elämän peilin kohti ihmiskunnan tulevaisuudenkohtaloa − huikean näyttelijäensemblen siivittämänä! "

Mitä muuta Kansallisteatterin Macbeth antoi?

Kansallisteatterin Macbeth ennakko 6/3/17 maksoi 10 euroa hyvältä paikalta. Ostin lipun ennakkoon,  kun sitä markkinoitiin kauppakeskus Kampissa viime syksynä, tai joskus kuitenkin ennen ennakkoa. 26.10.2016 twiittasin: Kyllä nyt juhlavuosi pärähtää käyntiin verisen vimmaisesti #Macbeth #Kansallisteatteri2017 ja ihan kybällä (10€) 😆🎭.

Päätelmä: Poliitikkojen epäpätevyydestä huolimatta karmea Suomi100 tänä kauhiana vuonna 2017 antaa taidetta: PVF eli Poliittisen valokuvan festivaalit johon osallistuin Macbethinkin ohella Valokuvataiteen museossa. Olen kasvissyöjä, en omista autoa, en omista koiraa, en golfaa, en aja lentokoneella, en osta riisiä, en ota hollywood-suihkuja. Mietin valintojani. Tänä vuonna, yhdeksän kuukauden aikana, olen noin viitenä päivänä ostanut itselleni uusia tai käytettyjä vaatteita. En ole ostanut sukkia enkä alusvaatteita, enkä sukkahousuja - sitten kun viimeisetkin hajoavat. Käytän julkista liikennettä. Ruoka tulee omasta maasta, on ihanaa syödä ruokaa, joka on puhdasta, ja tietää, mistä se tulee.  Ja sitten kasvikset tulevat kaupasta.

Käytän koneita harkitusti. Kun poistun kotoa koneet ovat sammutettu, en jätä mitään stand by -asentoon. Useimmat yötkin ovat sellaisia että laitteet ovat täysin sammutettuja. Toveripiirissä kierrätetään paljon ennen muuttoja ja ennen matkoja. Kun ruokaa jää yli niin sitä jaetaan. Vierailemme kirjastojen kirjanvaihtopisteissä. Cowspiracy -dokun somessa näkyy ikäviä tilastoja kuinka paljon eläinten tehorääkkäys kuluttaa palloa. Tsekkaa lisää: Cowspiracy: The Sustainability Secret (2014) - IMDb ja Näkökulma: Eläintuotannon vaietut ympäristövaikutukset | maailma.net : "Eläintuotannon vähentäminen auttaisi ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, mutta monet amerikkalaisjärjestöt ovat hiljaa aiheesta." ja "Artikkeli on julkaistu alun perin Maan ystävien blogissa.

"…Kokonaiset valtiot jäävät veden alle merenpinnan noustessa, valtiot huomaavat kuivuuden olevan niin voimakasta, etteivät ne voi ruokkia kansalaisiaan, joiden täytyy epätoivoisesti muuttaa toiseen maahan. Me sodimme tulevaisuudessa ilmaston tähden."
"Mikä on ilmastonmuutoksen suurin aiheuttaja?"
"Periaatteessa fossiilisten polttoaineiden liikakäyttö. Kuten tiedät, meillä on hiiltä, maakaasua, öljyä… Ne kuormittavat ilmastoa, lämpösäteily jää loukkuun ja lämpötila nousee nopeudella, jollaista ei ole maapallon historiassa nähty."
"Entä eläintuotanto?"
"Mitä siitä?""

Näin ollen Macbeth ei opettanut minulle mitään mitä en olisi jo tiennyt. Se ei ollenkaan haittaa kultturi-nautintoa! Modernissa teoksessa pitää olla yhteiskunnallinen pointti päällä. Se kertoo tästä ajasta. Lähitulevaisuudesta.

Mutta kuinka kauan Suomessa voi tehdä taidetta? Erityisen hankalaa on turvapaikanhakijalla ja maahanmuttajalla joka tekee taidetta Suomessa. Lopettaa oma ammatti ja palata kotimaahan murhattavaksi? Palata maahan joka ei ole edes koti kun Suomi on koti?

Night Visions -genre-elokuvien festivaalissa ( #nvbtb17 ) katsoin Nordic genren verisen invaasion nimeltä Lust, jonka jälkeen suoraan släsheriin nimeltä Macbeth. Macbeth liittyi siis myös kauhuun, ja kauhuelokuviin.

Ligottin nihilismi tuli esille KauhuConissa & kevään näytelmissä ( Kokkivaras, Hullu, Saalistajat, Macbeth... ) Nyt käytetään paljon termiä dystopia. Ennen käytettiin termiä nihilismi.

Yoko Onon Sota on ohitse, sota on loppunut - jos haluat niin - vahvan naisen. luovan avantgardistin sloganissa on perää. Ihminen voi tehdä valintoja, ja vaikkapa allekirjoittaa vetoomuksia, että laman keskellä kyykyttävä kikyttävä leikkaava nolo maa Suomi lopettaisi asekaupat, jotka suoraan johtavat pakolaisuuteen ja maastamuuttoon. Ilmastonmuutokseen.






Mitä muuta Macbeth antoi?

Entä muut Macbethin näytökset ?28.04.2017:


Tekijät:

ROOLEISSA
KOLME NOITAA ”Weird Sisters” Sonja Kuittinen, Pihla Maalismaa ja Fanni Noroila
DUNCAN, Skotlannin kuningas Esko Salminen
MALCOLM, hänen poikansa Fanni Noroila
MACBETH, Glamisin taani*, komentaja Duncanin armeijassa Antti Luusuaniemi
LADY MACBETH Katariina Kaitue
SEYTON, Macbethien avustaja Pihla Maalismaa
BANQUO, komentaja Duncanin armeijassa Seppo Pääkkönen
FLEANCE, hänen poikansa  Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
MACDUFF, Fifen taani Tero Koponen
LADY MACDUFF Sonja Kuittinen
POIKA, heidän poikansa Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
LENNOX, Lordi Karin Pacius

Muita esityksessä nähtäviä henkilöitä ovat Lordit, näyt, kuninkaan vartijat ja murhaajat.

*Taani on vanha skotlantilainen aatelisnimi, joka vastasi lähinnä paronin arvoa.

MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll

OHJAUS Janne Reinikainen
SUOMENNOS JA SOVITUS Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
DRAMATURGI Eva Buchwald
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simone
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Timo Hietala
VIDEOSUUNNITTELU Henna-Riikka Halonen, Vesiemme äärellä / Jaakko Nikkilä
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi

Kansallisteatterin Macbeth, Kullervoinen Macbeth, Macbeth, Viljami Säkkiperä, Kulmia Shakespeareen, Shakespeare, William Shakespeare, Kansallisteatteri.

torstai 28. syyskuuta 2017

Kansallisteatterin Macbeth ennakko 6/3/17

Macbeth Kansallisteatterin versiossa on sekä hyvin kaukainen, tainnutettu, etäistetty, moderni ja kylmä versio. Näytelmä pyörii vääjäämättömästi kohti mitä. Tuhoa? Samalla se on hyvin läheinen.

Ah! Noidat, Kullervoinen Macbeth, öisen kuun paljastama pahuus dna.ssa, eläinrääkkäys eli tehotuotanto.


Kovasti ja traakisesti Kullervomainen päähenkilö - itte Macbeth - näyttelijänä Antti Luusuaniemi, on hyvin nahalla eli likellä ja iholla, seilatessaan yleisön joukossa, ja kolmannella rivillä ollessani herran vahvuus, kiivaus ja raivo tuli uskottaviksi.

Macbeth ja matkakumppaninsa tulivat niin likelle että sai lukea Remove before flight -killuttimet ja lappuset heidän pilottitakeistaan. Minua häiritsi myöhemmin ruuhkaratikassa kun noita Remove before flight -liuskoja hetkui naaman edessä. Mutta toi mieleen Macbethin verisen matkan...

Tässä Varustelekan versio: " Sopii kiinnitettäväksi mihin tahansa esineeseen (tai ihmiseen), joka pitää poistaa ennen lentoa."


Kalusto, näyttämölle asettelu toi mieleen jostain syystä Modesty Blaise - pistävä perhonen -terassin ja 1960- ja 1970-lukujen tyylin. Perhonen toistui myös Lady Macbethin liehuvassa juhlamekossa, samoin perhosen räpyttely suurella kankaalla.

Perhosefekti, piittaamattoman ihmisen aiheuttama tuho


Pistää kuin perhonen, perhosia vatsassa, Jim Morrisonin lause screams of butterflies. Perhosefekti, piittaamattoman ihmisen aiheuttama tuho, ihminen joka matkaa menneisyyteen, mutta polkee lyttyyn vahingossa jotain peruuttamattomasti.

Toistuva väri keltainen, joka on sekä toivon, viattomuuden väri kuten pääsiäistipuissa mutta myös petturuuden väri. Ja tuttu väri elokuvasta Rosemaryn painajainen.


Takana olevan valkokankaan käyttö, sekä etualan triptyykki, kolmen erillisen kankaan käyttö oli hienoa, heijastavina pintoina, kuvakirjailuna oli nykyihmisen pahuus - välinpitämättömyys, tyhmä ihminen nakkaa muovia mereen, jolla on suuri merkitys siihen, ettei maailma voi hyvin. Jo alussa oli välähdyksiä eläinrääkkäyksestä eli tehotuotannosta - kuinka osa ihmiskuntaa ei yhtään välitä mitä syö, ja millä hinnalla.


Alun noidat Twisted Sisters? eikun toisenlaiset sisarukset olivat hurjia mustaan jakkupukuun pukeutuneita noitia hurjine vapaine hiuksineen - ja partoineen - hurjuudella luokkaa Diamanda Galas, Nina Hagen, Björk, Peaches - eri aikakausien iättömiä ikoneita, aktivistejä, feministejä ja luonnostaankin noitia...

Noitien kirkumisen kuulin kun olin naistenhuoneessa pöntöllä, soundcheckin aikaan jopa saniteettitilat jytisivät. Mikä on aina hyvä merkki. Muutama nainen esitti miehen roolin, näissä puvuissa oli jotain Patti Smith, Annie Lennox, P. J. Harvey -latausta. Katariina Kaitue oli myös mainio, jylhä, itsekäs, haavoittuva. Demoninen, hauras, muuntautuva.


Suuri kuu oli samalla mikroskooppi, bakteerit, hirviöt moinkertaistuivat ja suurenivat. Ihmisen pahuutta alleviivattiin dna-ketjuissa. Kuu ja mikroskoopin pyöreä näkymä tulivat mieleen Horror express -kauhuelokuvasta, josta pidän tavattomasti ( Christopher Lee, Peter Cushing, Telly Savalas, mekö hirviöitä, mehän olemme brittejä).

Näytelmän kuvakollaasi muistutti Jim Morrisonin leffatöitä, lyhytelokuvia, joihin on miksattu alistettu, kärsivä alkuperäiskansa ja hitlerit ja stalinistit. Nykyään meillä on hirviöitä enemmän, persuja ja putineita. Valitettavasti.

Luusuanniemi oli sopivan röyhkeästi nahalla (iholla) ja kaiken lisäks kiltti - mutta oliko hän pukeutunut oikein? Kosher? Tartaanin skottiruudun käyttö vaatteissa oli hienoa, kuten lumberjack /metsurintakki.  Olin ennen näytelmää Amos Andersonin taidemuseossa, jossa oli esitelmänä Mustan merkitys. Mikä merkitys oli mustalla kiltillä?

Musiikki oli yksi päähenkilöistä, oliko, se oli välillä loungea ja välillä bossanovaa.

Hienoin repliikki oli Saatanan sipilöijä!



Kun kirjoitan niin tuuli ulvoo voimakkaasti ja vaihdellen sävykä. Kuin vanhassa tyhjässä linnassa.

p.s.
ah: Noidat, Kullervoinen Macbeth, öisen kuun paljastama pahuus dna.ssa, eläinrääkkäys eli tehotuotanto

- - - - -

ROOLEISSA
KOLME NOITAA ”Weird Sisters” Sonja Kuittinen, Pihla Maalismaa ja Fanni Noroila
DUNCAN, Skotlannin kuningas Esko Salminen
MALCOLM, hänen poikansa Fanni Noroila
MACBETH, Glamisin taani*, komentaja Duncanin armeijassa Antti Luusuaniemi
LADY MACBETH Katariina Kaitue
SEYTON, Macbethien avustaja Pihla Maalismaa
BANQUO, komentaja Duncanin armeijassa Seppo Pääkkönen
FLEANCE, hänen poikansa  Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
MACDUFF, Fifen taani Tero Koponen
LADY MACDUFF Sonja Kuittinen
POIKA, heidän poikansa Timo Kalliokoski / Elmeri Ylä-Rautio
LENNOX, Lordi Karin Pacius

Muita esityksessä nähtäviä henkilöitä ovat Lordit, näyt, kuninkaan vartijat ja murhaajat.

*Taani on vanha skotlantilainen aatelisnimi, joka vastasi lähinnä paronin arvoa.

MUUSIKKO Joakim ”Jusu” Berghäll

OHJAUS Janne Reinikainen
SUOMENNOS JA SOVITUS Eva Buchwald ja Janne Reinikainen
DRAMATURGI Eva Buchwald
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Tarja Simone
VALOSUUNNITTELU Max Wikström
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU Timo Hietala
VIDEOSUUNNITTELU Henna-Riikka Halonen, Vesiemme äärellä / Jaakko Nikkilä
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Petra Kuntsi

juutuupissa:

Pikkujoulukausi on alkanut. Terse! Hansu ja Pirre – mieleni minun tekevi näytelmän ennakko 20.9.

Nyt on Lady Tenat tiukilla. Vai pitäisikö käyttää ekologisemmin ( puhelin ehdotti että urologisemmin. Hm... ) turvetta. Fakta homma -nimisestä kulttisarjasta, jossa jäseniä oli kaksi kuin ABBAssa, on irtautunut duo Hansu ja Pirre.

Hansu ja Pirre – mieleni minun tekevi näytelmän ennakko 20.9.2017 ( kantaesitys eli ensi-ilta on huomenna 21.9.17 ) Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttömöllä.

Erityisesti väliajan jälkeen päästetään täysillä. Ollaan jopa pallinmurskauksessa, kirjaimellisesti. Amerikassa sanotaan ball breaker vai oliko se ball crusher, kun nainen on vahva. Tai sitten Yoko Ono. Ikään kuin olisi olemassa patriarkaalinen valta, joka pitäisi murskata. Lähtökohdasta alkaen... Eniweis. Ollaan kirjaimellisesti kirjaimellisia, ja kampakeraamiselta kaudelta pääsemme lähikosketuksiin arkeologian kanssa, kahden kiven, jotka on löytynyt mistä lie liiterin takaa, kivet joilla murskattu palleja. Luultavasti pässien.



Historiaa käydään läpi ja Kalevalaa. 

Sotkan munasta. Osa vaatteista ja asusteistakin on straight outta Rauta-aika - kuin suoraan kalevalaisesta tv sarjasta.

Mutta rekvisiitta puuttuu taustalta. On kyllä remonttilautaläjiä ja tellinkejä. Mikä kannanotto tämä on? Näin esitys kyllä kulkeutuu ja mukautuu matkan varrella. Keskiössä on naiset. Vahvat naiset. Hauskat naiset.

Havukainen ja Vilpas ovat monimerkityksellisesti suomalaisia, vahvoja naisia. 

He paiskivat töitä myös 1980-luvulla, jolloin oli vallalla seksismi teatterikouluissa – kuinka moni naishakija valitaan kurssille. Oliko se lottovoiton paikka?



Havukainen ja Vilpas ovat lavalla vastakkaisia hahmoja. 

Riitta Havukainen eli Hansu on kiltti, ujohko loimaalainen. Myös kehonkieli on tätä. Eija Vilpas eli Pirre on kaikkea muuta. Rääväs, kiivas ja kiroileva. Ay-liikettä ja duunareita vilkkuu puheessa. Ei ole hyggeä, ei ole käppä-äijiä kuten instagram- ja twitter-tulvassa. Puhe on omanlaista.

Koreografiat ovat hyvinkin sujuvia. Taipuvat moneksi. Tai – miten nyt toppahaalareissa pääsee... Ohjelmalehtinen voi paljastaa liikaa, tähän komediaan voi mennä hyvin myös säkki päässä. Kunhan ottaa säkin pois kun valot sammutetaan... Hermanni ja Miina -heterotarinassa, tuossa pitkään veivatussa laulukappaleessa, jossa palvotaan heteroseksuaalisuutta ja luokkaeroja - palvelija löytäköön kumppaninsa omasta luokastaan. Samalla tässä ohjelmanumerossa haastetaan Shakespearen ja jopa antiikin ukot - kun näytelmässä kaikkia roolia veti mies ja vain miehet. Vain jostain järjettömästä syystä

Kaiken takana on nainen. Hieno piisivalinta.  Naiset esiintyvä ja elävät loimaalaisella V-tyylillä. Ja tyylittömyydellä ;) Heitä ei ole stailattu, eikä ikeasioitu.



Myös Kaupunginteatterin pienen näyttämön lämpiössä oleva Loimaan tikkakerhon taidenäyttely perehdyttää iltaan. 

Ennakossa Pirre pyörii lämpiössä ja muistuttaa vessassa käynneistä. Tulin teatteriin pienelle näyttämölle suoraan David Lynchin dokumentista Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilta. Monenlaista taidetta siis.

Ohjelmalehtisessä lukee taideiltamat. Sitähän se oli. Sai kyllä nauraa. Hurjasti, valtoimenaan, läikyttäen, ällistyen.



Lasikatot murskaksi huumorin avulla. 

Kuinka monessa näytelmässä on pääosassa yli 40-vuotias nainen. Tätä ollaan kysytty paljon. Mukava on tähän joskus vastatakin.



Pikkujoulukausi on alkanut. Terse!

Modernia on videoiden käyttö. Valkokankaalle heijastetaan liikkuvaa kuvaa, vähän niinkuin ennen vanhaan olanyliheittimellä, tahi diaprojektorilla. Elokuvallisissa tallenteissa näkyy Suomi 100 ja luonnonsuojelu. Ihminen, jolla on oma kieli. Ja oma alue.

Näin tämän sapekkaan spektaakkelin medialipulla. Kiitos siitä Helsinkin kaupunkinteatterille - vai miten se Pirre teatteritalon nimen lausuikaan...

Hansu ja Pirre opastivat loimaalaisella V-tyylillä kaupunginteatteri avajaisissa

sekä väen, naisen Väen voimalla. Miten miestenvessassa pissitään ja miten letkusta pidetään jos naapurtoveri kysyy jotakin vaikeampaa, miten vain päätä käännetään vastatakseen - ei letjua eikä kaarta... Helsingin kaupunginteatterin avajaiset maanantaina 14.8.2017 Helsingin kaupunginteatterin peruskorjaus on valmis. Joten uusitulla, ja hyvin aidoksi säilytetyllä talolla oli avajaiset, ja näimme makupaloja tulevista produktioista. Osa Hansun ja Pirren kuvista tuli Cindy Sherman - tyylisesti goteskeja valoituksestani johtuen - mutta tuskin kumpikaan osapuoli panee pahakseen ;) Mieleni minun tekevi on niin sata ja Suomi 100 ja feminismiä, että. Vakavasti puhuen kuinka monessa näytelmässä pääosassa on yli 40-vuotias nainen?

Hansu ja Pirre kohtasivat taiteen, monitahoisesti. Heidän proggiksensa on Mieleni minun tekevi... Fakta hommasta ovat karanneet duoksi: Pirjo "Pirre" Kaasinen (Eija Vilpas) ja  Hannele "Hansu" Kaakko (Riitta Havukainen).

Valokuvina valokuviani kaupunginteatterin näytöntökauden avajaisista maanantailta 14.08.2017. #HansujaPirre - mieleni minun tekevi kamerani minun knapsahtavi ;) Loimaan tikkakerhon kuvia lissään toiste. 
Alla myös oma Hansu-koshaus ;)

                             Satu Ylavaara Photography, valokuvaaja Satu Ylävaara 2017

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kulmia Shakespeareen: Johnny Rotten on kyttyräselkäinen kunkku. Prinsessa Hamlet. Benedict Cumberbatchin Hamlet. Homer Simpsonin Macbeth

Eilen näin Prinsessa Hamletin Q-teatterissa, 90-luvun suosikkinäyttelijöni Leea Klemola ja Hannu Kivioja olivat sivurooleissa, ja hyvinkin Piirtäjän sopimus ja Musta Kyy -maisesti puettuina, mainiota. Klemolan kuningatar äitee oli myös hyvin Vivianne Westwood -mainen oranssisuudessaan. Itse Prinsessa Hamlet oli hyvin kipeä ja vaikea hahmo, ihminen, kruununperijä, ahdistuja, peruukiton.
   
Viime vuonna ja tänä vuonna olen nähnyt monenlaista Säkkiperää: KOM-teatterin Hamletinkone KOMin tiloissa ja Vuotalossa, sekä Macbeth Kansallisteatterissa viime maanantaina ennakkoon. Elokuvissa cinema event -tapahtumana Benedict Cumberbatchin Hamlet oli vaikuttava. Hän tullut on, kai maasta julman viidakon... Kesällä keinussa kerran tai itseasiaasa kolmasti kävin katsomassa Ryhmiksen Kesäyön uni Suomenlinnassa, kesäteatterissa.

Vuoden aloitin Kansallisteatterissa Willensaunan Rikhard III, jonne on vielä pari lippua jäljellä. Siis minulla. Tälle keväälle loppuunmyyty! Tammikuussa oli Romeo versus Julia Teatteri Jurkassa...
   
Teatteri ja taikausko, Macbeth, Homer Simpsonin monologi Simpsoneiden Halloween-jaksossa, kun Derek Jacobi näyttelee huonoa shakeaspeare-näyttelijää Frasier-sarjassa, vaikka Frasier ja broidinsa muistavat herran lahjat toisin...

Julien Temple käytti hienossa Sex Pistols -kollaasissaan osia Rikhard III-näytelmästä, ja näin yhdisti Johnny Rottenin ja luultavasti kyttyräselkäisen, rujon kunkun.


Pietari Pölkky kutsuu trumpetilla Ryhmiksen Kesäyön uneen Suomenlinnassa. Toiset kuvvaavat jääkarhuja jotka lepuuttelevat rentun ruusujen kera kedolla. Mutta mie en.


Alla pinterestiin plokkaamani Viljami Säkinperät:
Kulmia Shakespeareen, Shakespeare, Viljami Säkkiperä






  Ja muualla:

Mustarastas KOM-teatterissa jäi pitkään myllertämään mieleen

Mustarastas - eli karannut veli oli pitkään mielessä myllertävä pieni näytelmä, monologi, rikostarina. Se oli todellisuuteen pohjautuva, tosi tarina, kun veli katoaa Ruotsin laivalla... Hienosti rakennettua taidetta, joka jättää kysymyksen, tekikö poliisi oikein, tekikö poliisi mitään. Miksi jotkut katoamiset, rikokset jätetään selvittämättä? Suomi on ollut pitkään vähiten korruptuneita maita. Mutta tarinoita paljastuu. Itkettävä tarina. Teki heikkoa, kun yksi tuoli jäi tyhjäksi. Symbolistista.

Välillä oli vaikeaa katsoa näyttelijän kasvoja. Ettei se olisi eksploitaatiota. Hyväksikäyttöä. Epähienoa käytöstä. Miten kömpelö suomalainen suhtautuu toisen suruun, hätään. Entä sosiopaatti tai asperger.

Katsoin tämän KOM-teatterin näytelmän omalla rahallani, niin en ehtinyt kirjoittaa enempää. Silloin keväällä. Traagisesti kuvasin Ullanlinnan kummitustaloa. Ja oksalle istahti mustarastas.

Oliko niin, että matineassa katsoin Kokki varas vaimo ja rakastaja -näytelmän lauantain toukokuussa, ja illalla menin katsomaan Mustarastaan? Eeva Soivio näytteli kummassakin.

Kerran kävelin Kansallisteatteria kohti. Ihan rautatieaseman asemarakennuksen akkunalaudalla lauloi mustarastas sielunsa kyllyydestä. Vai oliko se pohjasta. Kuvasinkin pätkän laulua. Kuinka outoa, niin kaupunkimaisella paikalla, ydinkeskustassa.

Soinio - Maijalan yhteistyötä.

Tarkemmin:

KANTAESITYS 20.4.2017 KOM-TEATTERIN AULANÄYTTÄMÖLLÄ.

KÄSIKIRJOITUS: Eeva Soivio ja Lauri Maijala
OHJAUS: Lauri Maijala
NÄYTTÄMÖLLÄ: Eeva Soivio
ÄÄNISUUNNITTELU JA JULISTEKUVA: Jani Rapo
VALAISTUS: Tomi Suovankoski




Jani Rapon julistekuvia kuvasin.
Antaumuksella.





Lainaukset KOM-teatterin sivulta:

"Ilta-Sanomat 10.8.1989:

”NUORUKAINEN KATOSI VAASANLAIVALLA
Vaasan ja Sundsvallin poliisit tutkivat 18-vuotiaan Juha Soivion katoamista.
Viimeksi Soivio nähtiin myöhään sunnuntai-iltana Vaasanlaivojen M/S Fennialla, joka lähti vuoron mukaan Sundsvallista Vaasaan. Vaasan rikospoliisin mukaan Soivion kaksi ystävää tuntuvat olevan varmoja siitä, että Soivio nousi alukseen, joka lähti klo. 21. Myöhemmin Soivio lähti hytistään ostamaan juomia, mutta ei koskaan palannut takaisin.”

Näyttelijä Eeva Soivio oli 12-vuotias kun hänen veljensä Juha Soivio katosi.

Mustarastas - eli kadonnut veli on esitys menetyksestä, kaipuusta, toivosta ja parantumisesta. Se on esitys siskosta ja veljestä, äidistä ja tyttärestä sekä pienestä linnusta, joka lensi kerta toisensa jälkeen ikkunalaudalle laulamaan. 

Eeva Soivio ja Lauri Maijala ovat koonneet esityksen materiaalin perheen muistojen, todistajanlausuntojen ja Soivion kirjoittaman novellin pohjalta. Monologi sai kantaesityksensä KOM-teatterin Aulanäyttämöllä 20.4.2017.
"



tiistai 26. syyskuuta 2017

Kokki varas -näytelmän mainoksessa populisti uhoaa ja käyttää valtaansa: You are fired! Saat potkut!

Vai sanooko hän: Olette halpuutettuja? Peter Greenawayn ristiriitainen elokuva, barokkieepos Kokki varas vaimo ja rakastaja muuntui KOM-teatterissa näytelmäksi. Herra Greenaway antoi täysin vapaat kädet. Herra ei ehtinyt katsomaan näytelmää, väitetään. Oliko näin? Nimittäin istuin raitiovaunussa, oliko huhtikuuta vai maaliskuuta ja kuvasin bulevardin heijastuksia ja katuelämää, niin kovasti Peter Greenawayn näköinen valpas herra sanoi. Sinulla on hyvä kamera. Yes, vastasin ja jatkoin kuvausta. Myöhemmin mietin, olikohan hän hän. Kokki varas -näytelmän trumpin kaltainen öky öyhyttelijä ja käppäijä - aikamme twitterin sanastoa - on mainoskuvissa. Häntä näytteli Niko Saarela.

Theater posters on windows, windowshopping Photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:








Val[a]istu sinäkin KOM-teatterissa! Bertolt Brecht kahtoo kun lämpiöstä on tullut wc


Satu Ylavaara Photography 2017

Kokki varas -näytelmän mainoksessa populisti uhoaa ja käyttää valtaansa: You are fired! Saat potkut! Alla Pinterestin kokoelma, jossa on KOM-teatterin Kokki varas -valokuviani ja julisteita ja mainoksia sekä Greenawayn elokuvan matskua - lähinnä Helen Mirreniä ja Tim Rothia.... Vassokuu:

Svenska Teatern och Cafe Artist

Minulla ei ollut varaa mennä katsomaan Tovea, ikävä kyllä. Minulla ei ole varaa kahviloihinkaan. Tietenkään, mutta aina voi kuvata kaupunkia ja sen ilmiöitä ulkoa päin... Vintiöt -sarjassa oli Terviksen kesäteatteri ( hankiaikanakin ) jossa kuulutettiin Väliaika. Kahvia ja pullaa. Tähän ei ole meillä kaikilla varaa. 90-luvun lama on toisenlainen kuin nykyajan lama. Kun 1990-lvulla meni Tavastialla ja laittoi talvipalttoon narikkaan se maksoin kolme markkaa ( 3 mk ). Kun nyt jättää narikkaan niin se on kolme euroa. Siis kolme kertaa mummonmarkka. Järkyttävää.










maanantai 25. syyskuuta 2017

Kokki varas -näytelmän muistoja: Napoleoni tiiraa kansakunnan kaapin elikkä pisolaarin päältä rahvasta

Napoleoni tiiraa kansakunnan kaapin elikkä pisolaarin päältä rahvasta 17.5.17 KOM-teatterissa Kokki varas vaimo ja rakastaja -näytelmän väliajalla. Photos by: Satu Ylavaara Photography, photographer Satu Ylavaara, valokuvaaja Satu Ylävaara:







¨




Teatterikuviani Flickrissä:
Kokki varas -näytelmän muistoja:
Kokki varas näytelmän muistoja, Teatterin lumoa 2017!

Satu Ylavaara Photography 2017