perjantai 29. joulukuuta 2017

Eino Heiskanen suoraan Tuntemattoman sotilaan kuvauksista.

Kultaiseksi maalattu täydellinen mies Helsinki Pridessä 2.7.2016. Just tultiin katsomasta Tuntematon sotilas paikallisesta elokuvateatterista, näin sen jo toisen kerran, mutta pienemmän paikkakunnan elokuvatoimintaakin täytyy tukea. Hassua että samalla filmirullalla, tai siis kansiossa olin kuvannut Hleisngin iloisia Pride-juhlia, ja suomalaista suota ja metsää, mikä näkyi myös Tuntemattomasssa.

Tohtori FranknFurterin luoma täydellinen mies Eino Heiskanen suoraan Tuntemattoman sotilaan kuvauksista elikkä kultahileinen Rocky ja sateenkaari-lippu liehuu... Liehuu punalippu liehuu - eikun kaikki värit saavat liehua - ei pelkästään punavihreässä kuplassa vaan myös kullanvärisessä ja graniitin... Oli hauskaa kävellä kohti Senaatintoria josta Pride-kulkue läks kun matkan varrella oli oikeat häät, ehkäpä ortodoksiset, ja tuntui kuin oikeasti olisi kävellyt Rocky Horror Picture Shown tarinaan!
     
Helsinki Pride 2016, 2.7.2016 Rocky Horror Show, Rocky Horror Finland, sateenkaari, rainbow. Don´t dream it - be it! Ylpeys ja oikeus olla oma itsensä.



© Satu Ylavaara Photography 2016

  Rocky Golden Man

Rocky Horror Show in Finland kuviani:

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Suomi 100 juhla 3.12.2017 Sotilaspoika oli STOAssa uudelleen, ristiriitaisena ja tärkeänä

Kävin katsomassa Sotilaspojan KOM-teatterin aulassa sopevasti itsenäisyyspäivän aikoihin lumituiskussa 2016 ja sitten huhtikuussa Itäkeskuksen STOAssa, 27.04.2017 eli veteraanipäivänä, jolloin oli myös keskustelutilaisuus, josta nämä kuvat. Tapahtuman jälkeen marssin Malmin hautasmaalle koleassa säässä, useampi kivi kengässä, ja löysin kun löysinkin sankarin eli Ompelijatar Martta Koskisen muistomerkin. Malmilla, kivenheiton päässä, Martta murhattiin, teloitettiin viimeisenä naisena Suomessa - so far. Kävin myös kuuluisan pasifistin nimeltä Arnd Pekurinen haudalla. Sitten varasin kirjan Sotilaspoika.

Sitten lähestyimme Suomi 100 juhlaa eli 3.12.2017 jolloin Sotilaspoika oli STOAssa uudelleen, ristiriitaisena ja tärkeänä.

Monologin musiikki ja äänimaailma pirstaleista, kuten sodanvastaisissa töissä pitääkin. Hendrixin Hey Joe, where you are goin´ with that gun in your hand.... ja Lou Reedin Just a Perfect day.

Mikä on vapaus? Inhimillinen kosketus? 


Johannes Holopainen, Sotilaspoika

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulu on Messiiaan uuden comebackin, kuten minun, odotuksen aikaa.

Tässä kuitenkin kuvissa vallan toinen produktio. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa. Sisältäen syvempää ja oivaltavampaa klovneriaa, ja pantomiimia aikuisille, jossa voi olla myös eroottisia tasoja tahi sävyjä. Liikkeiden eroottisuus, tai anarkistisuus, tai konventionaalisuus voi olla myös katsojan silmässä. Tai vaikka kolmannessa silmässä. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa, Helsingissä Erottajalla. Mukana myös Reetta Ristimäki. Hei, tämän jo kirjoitin. Kuvissa myös joulupallot eli kulkuset.



Teatterin lumoa 2017 -soittolistani on juupissa mielleyhtymineen:


hallelujaa, lauloi sekä äitini ja isäni lauualen toisiaan suohon lumimyrskyssä, kun astuin linjuriautosta John Carpenter -maiseen usvaan. Mukavaa olla odotettu, kuin toisen mielikuvitusolennon toista tulemista. Tai ensimmäistä ;) Olemme aika teatraalinen perhe, 1970-luvulla minä katsoin kolmivuotiaana Figaron häitä televisiosta, levylautasella pyöri niin Frank Zappa kuin Ella Fitzegerald, vinhaaan ja oikealla nopeudella, ja moni muukin, monikulttuurista, kokeellista, höpsöä ja klassista. En muista koska pääsin oopperaan ekaa kertaa, asuimme syrjäseudulla, mutta omia levyjä oli, ja osasimme tein kirjastoon, josta sai lisää. Välillä joku Veikko Sinisalo kävi esiintymässä hikisessä jumppasalissa, mutta mitä ilmeisimmin opin eri taiteen lajeja. 80-luvun luokkaretkellä ihastuin Tom Hulcen Amadeukseen, ja paljon on kaikenlaisia kerroksia tullut. 90-luvulla en mennyt katsomaan Nirvanaa, ku ne mammanpojat peruivat Lepakon keikkansa. Vai oliko se Tavastian, ja esiintyivät mutavellifestareilla sen sijaan. Minä kuuntelen jotain klassisillista radiota, ja nauhoitin kasetteja, jossa on pelkkää barokkimusiikkia. Koska barokki on niin haurasta ja jykevää, traagista ja lopullista.

tiistai 19. joulukuuta 2017

KOM-teatterissa oli kommunistille sopivat lippuhinnat eli 3€ kipale

Kävin katsomassa hyvässä seurassa uudelleen 9.12.2017 näytelmän My Baby, kun hinta oli sopeva ja pakko oli raijata kalenteri tyhjäksi lauantai-illan huumaksi. Tällä kertaa nousi esiin naisen asema työelämässä. Ensiksikin, miten vaikeata on palata työelämään raskauden jälkeen - raskaus ei sinänsä tee työläisestä spitaalista, päin vastoin. Toisena esimerkkinä oli, saako lasta haluta työelämässä oravanpyörässä oleva nainen, jolle kaiken on oltavaa win-win ja outside the box. Sitten saako olla haluamatta tehdä lapsia, mm ekologisista syistä. Miksei jakamistaloutta voi pistää myös lastenhankkimiseen. Tämä lastenvuokraus on monella lailla ironista. Lapsiahan ei saa vuokrata eikä myydä - kun ei tiedä millaisiin tiloihin joutuvat. Tämäkin oli ironinen esimerkki miten slush-kiimassa hekumoivat startup -yritysten lapsettomat vastuuttomat valopäät keksivät pyörän ja väkipyörän uudelleen. Kaikki on jaettavissa, kaikki kokemukset voi myös myydä ties millä nimellä.

Hienoa oli kuulla, kuinka monta repliikkiä naisilla oli, ja kuinka moni nainen tämän teoksen on kirjoittanut ja ohjannut. Myös vanhenevan naisen tilanteen haikeus ja vaikeus oli läsnä. Pitääkö maton ja verhojen mätsätä - siis haittaako yksi harmaa häpykarva työpäivää tai elämää?

Vaikka ennen ei ole tullut lasten tekeminen aiheelliseksi, niin mitä nytten. Kun alkaa olla myöhäistä. Kansallisteatterissa vieraillut näytelmä Keuhkot myös pyöritteli kysymystä lastenhankkimisesta.

Hienosti on tänä vuonna myös Ryhmäteatterin Muodonmuutos ja Kansallisteatterin Masennuskomedia realistisissa aiheissa ja elämässä kiinni. Itsensä likoon laittaminen, itsensä tuhoaminen työpaikalla kuten Marie Curie. Masennus, ja burn-out. Loppuunpalaminen. Kun kaikkensa pitää antaa. Ja työttömyys, työstä erottaminen, syrjäytyminen ja syrjäyttäminen. Kiky, sote ja muut sotkut. Mikä on ihmisen hinta? Mistä [p]erhe muodostuu?





Kuvassa kuitenkin Pekka Valkeejärvi.



KOM-teatterissa oli kommunistille sopivat lippuhinnat eli 3€ kipale

lauantai 16. joulukuuta 2017

Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa

Pikkutuhmalla en tarkoita tyyliä piip piip hih hih, vaan syvempää ja oivaltavampaa klovneriaa, ja pantomiimia aikuisille, jossa voi olla myös eroottisia tasoja tahi sävyjä. Liikkeiden eroottisuus, tai anarkistisuus, tai konventionaalisuus voi olla myös katsojan silmässä. Tai vaikka kolmannessa silmässä. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa, Helsingissä Erottajalla. Mukana myös Reetta Ristimäki.

hallelujaa, lauloi isä kun astuin linjuriautosta John Carpenter -maiseen usvaan. Mukavaa olla odotettu, kuin toisen mielikuvitusolennon toista tulemista. Tai ensimmäistä ;) Olemme aika teatraalinen perhe, 1970-luvulla minä katsoin kolmivuotiaana Figaron häitä televisiosta, levylautasella pyöri niin Frank Zappa kuin Ella Fitzegerald, vinhaaan ja oikealla nopeudella, ja moni muukin, monikulttuurista, kokeellista, höpsöä ja klassista. En muista koska pääsin oopperaan ekaa kertaa, asuimme syrjäseudulla, mutta omia levyjä oli, ja osasimme tein kirjastoon, josta sai lisää. Välillä joku Veikko Sinisalo kävi esiintymässä hikisessä jumppasalissa, mutta mitä ilmeisimmin opin eri taiteen lajeja. 80-luvun luokkaretkellä ihastuin Tom Hulcen Amadeukseen, ja paljon on kaikenlaisia kerroksia tullut. 90-luvulla en mennyt katsomaan Nirvanaa, ku ne mammanpojat peruivat Lepakon keikkansa. Vai oliko se Tavastian, ja esiintyivät mutavellifestareilla sen sijaan. Minä kuuntelen jotain klassisillista radiota, ja nauhoitin kasetteja, jossa on pelkkää barokkimusiikkia. Koska barokki on niin haurasta ja jykevää, traagista ja lopullista.

Pikatuomiot ja huomiot:
Pikkujoulukausi on siis alkanut. Minulle se on merkinnyt teatterissa Hansu ja Pirre, Jukka Puotila show, Masennuskomedia ja groteski komedia Lokki - näiden näytelmien kanssa olen siis viettänyt joulunalusaikaa, jolloin saa oikeatsi nautaa. Oikeasti nauraa...

Fabulous Bäckström Brothersien Messias ajankohtainen niin Saatana saapuu Moskovaan -romaanin tuoreiden näytelmäperversioiden tai paremminkin näytelmäversioiden kanssa kuin muutenkin, Händelin Messias myös. Mihail Bulgakovin anarkistinen klassikkoromaani kysyy, soutaa, ja huopaa. Välillä kumittaa itse itsensä, ja kirjoittaa päälle, toisella värillä. Ateistit älykkäät ja jokseenkin vapaat kirjailijat, joilla on sananvapaus. Mutta sitten yks heistä menee ja kirjoittaa Jesua Ha-Nostrista pitkää tarinaa. Romaanissa kysytään, millä todistein filosofi päättää, onko mielikuvitusolento olemassa, vai ei. Ja miksi. Bulgakovin kirjassa ollaan cliffhangerissa, miten [Je]sulle käy.

Kun taas Messiaassa syntyy outo poikalapsi, komeatukkainen potra poika, just prikulleen isänsä näköinen, ainakin samanlainen peruukki. Eilen lähdin saappaat jalassa teatterista linjuriautoon, ja oli koko pitkä ja pimiä yö aikaa katsoa venäläistä Saatana saapuu Moskovaan sarjaa noin vuodelta 2007, jota olen paljonkin veivannut vuosien ajana, se löytyy VHS-kaseteilta kotoa taikavarpujen avustuksella, tai sitten ei, vaan juutuupista, helepommin.

Kuuntelin myös kotimaista mainiota kuunnelma noin vuodelta 1991, joka ihan näillä minuuteilla ja näppäimillä löytyy Yle Areenasta. Syy miksi kuuntelin ja katsoin kumpaakin versiota, oli tämä huomio, kuinka niin monessa mytologiassa neitsyt, tuo tahraton äitee, synnyttää Messiaan. Joka kansalla on omansa. Ja jokaisen uskonnon versio on heidän mielestään oikeauskoisempi!

Oikeastaan en voi sietää hihhuleiden veisuja, joululauluja, enkä hihhulien taidetta. On hirveä kun taide valjastetaan tällaiseen vihan propagandaan. Agendaan. Ja varsinkin kun sen tekee mies, koska naiset eivät saaneet säveltää saatika maalata tai opiskella. Kuinka vähän älyä, ja kapasiteettia siinä on käytetty, oopiumia kansalle. Lampaille karsinoita ja leipää.

Eniweis, nurinkurista, ja ironista on se, että joulu on oikeasti pakanallinen juhla, jota on vietetty paljon ennen ristinuskon keksimistä. Keskitalven juhla on ilon juhla, koska silloin kevät ja kesä, valon ja lämmön aika, koittaa ja voittaa.

Mutta toisaalta. Loistavat B:n pojat ovat myös teutaroineet teutooneina, pakanoina, Mjölnerit tanassa Route 66(6) matkalla Ameriikan halki - miun digiboksissa tätä herkkua on mahdollisuus säilyttää pari vuotta.Yle Areenasta löytyy.

Lontoossa oli viehättäviä vaudeville-teattereita, mutta sitten tuli benny hill show ja television rappio. Mikä. Tappio. Quel fromage....

Mukavaa, että oopperaa tehdään näin, baskeri  ei niin kireällä, vaan peräti mirrit otsalla. Hienoa perinnettä, ilveilyä ja meidän elämän soundtrackia. Ja kommenttiraitaa.

Tänään ei pääpaino ollut Handelissa vaan Händelissä. Mukava oli syysmyrskyistä bäk takaisin Suomeen palata pikkujouluun á la  Fabulous Bäckström Brothers.

Sierainnokkahuilusta tuli mieleen koulun kusijuhlat... Puhallettavan lampaan agility myös virkisti.

Teki mieleni tehdä tästä sarjakuvaa, tai karikatyyriä.

Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa.

Aiemmin veljekset olen nähnyt Omapohjassa pienoisoopperassa Hin und zurück – sinne ja takaisin, riemastuttava niin ikkään. Ehkä joskus saan senkin kirjoitettua.

Olin tällä viikolla Tallinnassa, Tukholmassa, Helsingissä ja nyt Lapissa, joten poltan vakkaa kummastakin päästä ;) Luulin, että teatterivuoreni siis teatterivuoteni - nyt tullee paljon Sabina Spielrein -lipsahduksia. Teatterivuoteni piti loppua viime viikolla komeasti Mestari ja Margarita -näytelmiin peräkanaa. Viirus teatterin mansikan tuoksuisen Mästaren och Margarita -näytelmän kävin katsomassa kolmannen kerran, spesiaalia näytöksessä oli katsomossa istuva Woland, elikkä kilpailevan teatterin Professori Woland eli Marc Gassot, joka on ohjannyt tämän Messias -spektaakkelin. Seuraavana päivänä katsoin, ties monennenko kerran Gassotin version. Ja mikä ettei. Hänen kävelykeppinsä tuntuu elävän omaa elämää, ja kuinka upeaa liikkumisen hallintaa ja ajoitusta.

Samaa on myös Messiassa. Ja mies on miehen lähellä, mikä on outoa, ja harvinaist,a mutta ehdottoman kaivattua kotimaisessa teatterissa. Tätä näin mm Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä näytelmässä, jossa tarinan veljekset suutelivat keskenään kunnes vihellettiin peli poikki. Petri ja Jouni Bäckström ovat oikean elämän veljeksiä, mutta näyttelevät tämän nasaretilaisen poikalapsen vanhempia. En tarkoita ihan Rammsteinin Man gegen mann. Mutta myös Kuolema Venetsiassa näytelmässä Jukkis Palo ja Jukka Puotila olivat lähellä toisiaan, eros ja thanatos, tarinan kertoja, tarinan eläjä, Manalan lautturi ja uupuneen miehen matka.

Bäckstömit laulavat toisiaan suohon, mikä on komeaa, mutta myös komppaavat, on kissanhännänvetoa ja sitten sahaavat poikki oksaa, jolla laulavat. Rekvisiitta on minimissä, mikä on aina kiertävän kulkijan ja ilveilijöiden teatteriseurueen merkki - mitä oikeasti tarvitsee näytökseen. Veljekset kuin ilvekset myös ampuvat omaan jalkaan, omiin jalkoihinsa, joten mukavasti on esitys rytmitetty. Vetävät maton toistensa alta, ja joskus oman itsensä. Antavat odottaa ja yllättävät.

Ja laulavat pirun hyvin.

Huikeimmillaan ollaan Oopperan kummituksessa.

Mitähän huikeaa on tiedossa seuraavan pakanallisen juhlan aikaan?

Luulin, että teatterivuoteni loppui Süsimetsä -nimiseen runoteatterin ilmaiseen esitykseen Työväenopistolla, tuttuun pinkkiin Kallion Opistotaloon, mutta eipäs loppunut. Tekevä ehtii

Näin tämän esityksen ilmaiseksi, kriitikko-lipulla, kiitos siitä. Olen oikein tyytyväinen, että näin tämän juuri eilen, kun oli viimeinen esitys.




Messias tietolaarissa ja loorassa veljesten virallisilta sivuilta:

MESSIAS

" Jouluevankeliumia ja erityisesti Georg Friedrich Händelin Messias -oratoriota yllättävistä näkökulmista ruotiva, monesti palkitun brittikoomikko Patrick Barlow’n teos Messias (The Messiah) on The Fabulous Bäckström Brothers ry:n vuoden 2016 syksyllä Kansallisoopperan Alminsaliin valmistuva produktio.

Teos on erityisesti Saksassa ja Englannissa suureen suosioon noussut jouluinen hittikomedia kahdelle näyttelijälle ja oopperalaulajalle. Uusi, tyylikäs mutta hulvaton tulkinta yhdistää brittiläisen komedian tarkkaan fyysiseen komiikkaan ja uskomattoman kauniiseen musiikkiin.

Näytelmän FBB:lle tehty sovitus kasvattaa ja tarkentaa esityksen klassisen musiikin osuutta ja yhdistelee näyttämöilmaisussaan klovneriaa, mimiikkaa ja oopperaa.

Teoksen ohjaaja on näyttelijä-ohjaaja-miimikko Marc Gassot, rooleissa esiintyvät oopperalaulaja-näyttelijät Jouni ja Petri Bäckström sekä Reetta Ristimäki. Esitys on helposti liikuteltava ja soveltuu mihin tahansa teatteri- tai näyttämötilaan. "


Teatterin lumoa 2017 -soittolistani on juupissa mielleyhtymineen:

torstai 7. joulukuuta 2017

Mustarastas. Eeva Soivion koskettava monologi Ruotsinlaivalla kadonneesta veljestään.

Minun itsenäisyyspäivänä: Suomi 100 6.12.2017. Aloitin teatterilla, matineassa KOM-teatterin Mustarastas. Eeva Soivion koskettava monologi Ruotsinlaivalla kadonneesta veljestään. Sevoi olla Nordic Noirin ja pysäytetyn sarjakuvan muotoinen. Se on graafinen, suomenkielisessä merkityksessä. Ei ehkä englannin graphic joka voi tarkoittaa myös silmitöntä, visuaalista väkivaltaa. Vaan rauhallisesti etenevä, kunnioittava. Elämän isolle muistaululle piirtyy tuo vuoden 1989 elokuun matka. Jolta veli ei enää palannut.

Teatterin katsomossa oli myös Lahtinen, siis Louhimiehen Tuntemattoman Lahtinen, joka tuntui eniten omaavan minun arvomaailmani - kävin siis katsomassa itsenäisyyspäivän etkoilla Tuntematon sotilas 2017 version 5.12.

Halusin nähdä tämän näytelmän uudelleen juuri itsenäisyyspäivänä. Viime vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin KOmissa katsoin monologia Sotilaspoika, jonka näin uudelleen 3.12. Stoassa.

Minun Suomi 100 -vuoteni on sisältänyt mm matkoja Martta Koskisen asuinpaikoille, taloihin. Yksi hänen kämppänsä sijaitsi entisessä naapurissani! Silti seinässä ei ollut kylttiä. Meistä kummastakaan ;)


Sitten kaamoksessa pimeässä loisti valo, valot Oopperan yllä ja ihan taivaallakin. Tähkäpäiden yllä täysikuu - tai ei aivan, vaan kolme neljäsosaa kuuta Linnunlaulun yllä, lähinnä kauniiden, graafisten kaislojen. Helsingissä itsenäisyyspäivänä.

En ole tippaakaan isänmaallinen ihminen, olen enemminkin äitimaallinen ihminen, rakastan meidän kivikautista järveämme, jonka ympärillä on pyörinyt ihmisiä tuhansien vuosien ajan - ennen kuin patriarkaatti piirsi kartoille viivat ja halusi sotia helkatin typerien uskontojen vuoksi, sekä ryöstää muiden aarteita kuten fossiilista polttoainetta. Kunnioitan rauhaa, niin pesimärauhaa kuin rauhaa ihmistenkin välillä. Sota oli vaikea asia, josta ei puhuttu suvun vanhempien miesten kanssa. Osa heistä näki vieläkin painajaisia.