torstai 31. elokuuta 2017

Maria Jotunin näytelmän Kultainen vasikka tuokiokuvia kaupunginteatterin näytöntökauden avajaisissa:

Tässä kuvia Maria Jotunin näytelmästä Kultainen vasikka kun oli näytäntökauden avajaiset 14.08. 2017.  Sitten Helsingin kaupunginteatterilla oli hyvin avoimet ovet. Kiitos siitä! Mukana myös kuvallisia tviitttejä muilta päiviltä: Jotunin näytelmän Kultainen vasikka harjoitukset perjantaina 25.08.2017 olivat mainiot avointen ovien päivänä, sopi myös päivän polttavaan aiheeseen kuten lakanagate elikkä Finlayson, lakanat ja naisten euro. Olin myös taiteiden yönä torstaina 24.08. kaupunginteatterilla kuuntelemassa Kultaisen vasikan pukusuunnittelua. Niistäkin tuonnempana. Nyt on kiire enskariin ;)







#kultainenvasikka #hktfi

Arvoituksellisia muunnelmia näytelmän esittely oli tiukka näytäntökauden avajaisissa: Heikki Kinnunen ja Ilkka Heiskanen

Tässä kuvia Helsingin kaupungin teatterin näytäntökauden avajaisista 14.08.2017. Kinnusen ja Heiskasen pätkä oli hyvin valittu, ja herätti mielenkiintoa... metsästää lippu, kuunnella koko kertomus.







Kävin toissapäivänä Kultaposse-lipulla ennakossa, josta pikakirjoituksella:
Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia ennakossa 29.8.2017 Studio Pasila, ennakko. Kultaposse-lipulla. Mitä. Taustalla on minun verhoni! Violetit, tarkoituksella kryttyiset. Näyttämö näyttää mukavan goottilaisen sarjakuvamaiselta, siinä on suuret sähkönsiniseksi valaistut shakkiruudut, kuten Hammer studion 50-luvun makeissa kauhuelokuvissa. Kaukoputki muistuttaa Kummitus ja rouva Muir -elokuvan tsettiä. Heikki Kinnunen näyttelee Nobel-palkittua kirjailijaa Abel Znorkoa, joka asuu issekseen erakkona saarella ihmisvihaajana, joka ampuu vieraitaan kohti - kuten kunnon gonzon kirjoittajilla on enemmänkin kuin tapana. Hän vihaa haastatteluja, joten häntä tulee haastattelemaan Erik Larsen ( Ilkka Heiskasen näyttelemänä heebo). Hauskaa oli, että kuvasin Heikki Kinnusta viime kirjamessuilla... Hauska sattuma, kun näytelmän noopeli-kirjailija pyörii myös kirjamessuilla naisia naurattamassa. Kirjoitan myöhemmin näytelmästä lisää. Tämä oli ennakkonäytös. 1980- ja 1990-lukujen hauskat miehet Kinnunen ja Heiskanen television lauantai-illoista olivat nyt toisenlaisissa rooleissa. Ennakon ensimmäinen osa vaikutti jähmeähköltä väiajan jälkeiseen menoon, mutta katsotaan millaiseksi tämä näytelmä käytössä muuttuu. Kummallakin on hieno laari ja kaari sekä hillitä että paljastaa tunteitaan, ja välillä katsoja on ping pong-ottelussa. Muttei sellaisessa joka tapahtuu mielisairaalassa...

Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia, Éric-Emmanuel Schmitt, Arvoituksellisia muunnelmia, Studio Pasila, ennakko, hktfi, Helsingin kaupungin teatteri, Kultaposse, Heikki Kinnunen, Ilkka Heiskanen, Helsingin kaupungin teatterin näytäntökauden avajaiset,

Rocky Horror Show Helsinki Pridessä 2016: Ylpeys ja oikeus olla oma itsensä. Kuvasin myös twitteriin ja instaan:

Tohtori FranknFurterin luoma täydellinen mies Eino Heiskanen suoraan Tuntemattoman sotilaan kuvauksista elikkä kultahileinen Rocky ja sateenkaari-lippu liehuu... Liehuu punalippu liehuu - eikun kaikki värit saavat liehua - ei pelkästään punavihreässä kuplassa vaan myös kullanvärisessä ja graniitin... Oli hauskaa kävellä kohti Senaatintoria josta Pride-kulkue läks kun matkan varrella oli oikeat häät, ehkäpä ortodoksiset, ja tuntui kuin oikeasti olisi kävellyt Rocky Horror Picture Shown tarinaan!
        Helsinki Pride 2016, 2.7.2016 Rocky Horror Show, Rocky Horror Finland, sateenkaari, rainbow. Don´t dream it - be it! Ylpeys ja oikeus olla oma itsensä. Kuvasin myös twitteriin ja instaan:




Kesällä keijut tanssi. 31.08.2016 oli Kesäyön unen viimeinen näytös. Kesä on loppunut. Nyyh

ja torvi soi ja tanner pölysi. Mutta sitten tuli syys. Kun loppuu kesäteatterin viimeinen näytös... Teatterin lumoa! Lisäsin Flickr-sivulleni myös teatterikuvia kansioon nimeltä Teatterin lumoa.... Ryhmäteatteri Kesäyön uni kesäteatteri Suomenlinnassa Hyvän toivon kielekkeellä vai mikä se merirosvo-nimi olikaan...
Elokuun viimeisen päivän viimeisimmät auringonsäteet... Kohtahan tässä jo sielun Autiotalo soi. Muttei banaalisti.. tai ainakaan aamuun asti...

Jotku ne kuvvaa jääkarhua rentun ruusujen keskellä mutta minula oli tähtäimessä Pietari Pölkky (Juha Pulli
vahingossa myös knapsua tyrannia ( Robin  Svartström )
apropoo, ajattelin että what a package kun näin Robin Svartstömin. Olin nimittäin postikonttorissani hakemassa pakettia ;) ja niin oli kai hänkin. Tästä on jo vuosia. 

Mitä seksuaalinen  lataus teatterissa merkitsee, mitä sukupuoli... Kun Viljami Säkkiperä jottai 400 vuotta sitte kirjoitti sekaisin on miehet naiset, hulluja nuo kuolevaiset... niin Ryhmäteatterin produktiossa roolituksen olivat ihanasti ei rempallaan, vaan sekaisin. Erityisesti Noora Dadu oli täysin pitelemätön viimeisessä esityksessä, ulkomaalainen sanoisi lontoon kielleä että lethal! ;)
Pitääkö yleisö vietellä vai vieraannuttaa... 
Vikassa näytöksessä Demetriuksen björnborgit pysyivät paikoillaan, tällä kertaa, ja Tuomas Kuono elävöitti muurinsa reikää milteipä huonoa makua - tai jotain muuta - lipoen... häntä näytteli Aarni Kivinen joka on teatterin lisäksi ollut mukan kulttiklassikoissa Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma ja sarjoissa kuten Ugrilampaat 



Totinen torvensoittaja joka kutsui kansan teatteriin sisälle elikkä Pietari Pölkky (Juha Pulli) on hämmästyttävästi kajaleineen Painin elikkä Peter Tägtgrenin ja Johnny Deppin ( Mad Hatter ) näköinen. Eri toten unijukka-hahmossaan jota Depp käytti vast ikään Liisan seikkailut peilimaailmassa..
Johnny Deppin Hullu hatuntekijä unijukkana nukkumattina Alicen seikkailut peilimaailmassa jonka kävin katsomassa superpäivänä hintaan 7 euroa! Ei mitään halpaa huvia alennettunakaan, mutta pakko oli nöhdä. Näin Deppin kyllä livenäkin Hollywood Vampires kun kävi Tukholmasa, oi joi joi joi....




Ryhmäteatteri, Kesäyön uni, kesäteatteri

Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia ennakossa

Studio Pasila, ennakko. Kultaposse-lipulla. Mitä. Taustalla on minun verhoni! Violetit, tarkoituksella kryttyiset. Näyttämö näyttää mukavan goottilaisen sarjakuvamaiselta, siinä on suuret sähkönsiniseksi valaistut shakkiruudut, kuten Hammer studion 50-luvun makeissa kauhuelokuvissa. Kaukoputki muistuttaa Kummitus ja rouva Muir -elokuvan tsettiä. Heikki Kinnunen näyttelee Nobel-palkittua kirjailijaa Abel Znorkoa, joka asuu issekseen erakkona saarella ihmisvihaajana, joka ampuu vieraitaan kohti - kuten kunnon gonzon kirjoittajilla on enemmänkin kuin tapana. Hän vihaa haastatteluja, joten häntä tulee haastattelemaan Erik Larsen ( Ilkka Heiskanen näyttelee heeboa).

Näytelmässä irvaillaan filosofian pönötykselle ja patsastelulle, kuinka filosofinen jargoni on muka tärkeämpää ja palkittavampaa kuin rakkaus tai rakkausromaanit. Znorkon nimi kuulostaa campiltä halvalta skifiseikkailulta, miesten verbaalinen tykitys on mainiota, kun Tintissä kapteeni Haddock päästelee ärräpäitä, niin noopelikirjailija vie vertaukset pitemmälle.

Hauskaa oli, että kuvasin Heikki Kinnusta viime kirjamessuilla... Hauska sattuma, kun näytelmän noopeli-kirjailija pyörii myös kirjamessuilla naisia naurattamassa. Kirjoitan myöhemmin näytelmästä lisää. Tämä oli ennakkonäytös.

1980- ja 1990-lukujen hauskat miehet Kinnunen ja Heiskanen television lauantai-illoista olivat nyt toisenlaisissa rooleissa. Ennakon ensimmäinen osa vaikutti jähmeähköltä väiajan jälkeiseen menoon, mutta katsotaan millaiseksi tämä näytelmä käytössä muuttuu. Kummallakin on hieno laari ja kaari sekä hillitä että paljastaa tunteitaan, ja välillä katsoja on ping pong-ottelussa. Muttei sellaisessa joka tapahtuu mielisairaalassa... Tai seksiluolassa ;) Mutta iltahan on vielä noir!

Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia, Éric-Emmanuel Schmitt, Arvoituksellisia muunnelmia, Studio Pasila, ennakko, hktfi, Helsingin kaupungin teatteri, Kultaposse, Heikki Kinnunen, Ilkka Heiskanen

Päätin aloittaa uuden teatteri-blogin

Uusia teatteribloggauksia en enää laita Popkulttuuria ja undergrpoundia -blogiin vaan tänne.

Rocky Horror Show enskari Kultsalla - ah

Rocky Horror Show Helsingin Kulttuuritalo enskari ensi-ilta 2.11.2016 istumapaikoilla. ( Valokuvat Lintsiltä )
   
Kylmiä väreitä aiheutti bändin coveeraama New York Dollsien Personality crisis ennen kuin musikaali alkoi. Sanoissa on priima ballerina joka ulvoo kuulle ihmissutena. Meistä on moneksi... Samuel Harjanne aka RiffRaff - mikä huikea ääni. Richard O'Brien on nero. Sehän on tullut selväksi jo useampana vuosikymmenenä.. Harjanteen RiffRaffin köykkyselköinen jatkuvan köyrivä aikahyppy-lanneliike oli primitiivinen, ja siksi toimiva..



Satu Ylavaara Photography

Eino Heiskasen Rocky oli täydellinen mies. Aikaisempiin Rockyihin verrattuna Heiskasen kultainen muskelimies oli enemmän tuore, ja vasta tehty t synnytetty, kuten maanantaina näkemäni Benedict Cumberbatchin Frankenstein, mikä oli hienoa ja herkkää... Tässä tai tässäkin naiset tuntuivat jäävän enemmän taustalle. Hei - girls to the front! Onhan se aina upeaa nähdä miehiä korkokengissä ja sukkanauhoissa, että heidän askeleensa uskaltamisen ja nautinnon puolelle on suurempi. Ja kuinka hekumallinen tämä joukkue onkaan.... Mielellään heidän kanssa kelluisi pool partyssä maskarat ja huulipunat poskilla. Tai jossain muualla...

photographer Satu Ylavaara

Rocky Horror Show Helsingin Kultsalla eli Kulttuuritalolla on nautinnon ja pukeutumisen juhlaa, ja eritoten riisumisen. Yleisö oli kovasti mukana. Urpo! Lutka! Buu! WufWuf!

valokuvaaja Satu Ylävaara.

Olen nähnyt Rocky Horror Picture Show elokuvan valkokankaalla ekaa kertaa 1980-luvulla ja viimeksi toukokuussa 2016 kun elokuvateatteri Orion näytti - double feature - RHPS ja Shock treatment ja vielä sing along, dress along ja dance along -näytöksinä, joissa ei pelkästään unelmoitu vaan oltiin - don't dream it - be it. Kotimaista, nyt ekaa kertaa pääkaupungissa pyrähtävää ja räiskyvää Rocky Horror Showta olen nähnyt Pride-kulkueessa sekä Lintsillä, Linnanmäen estradilla. Kaikkialla, kesällä ja syksyllä. Kotimainen Rocky Horror Show musikaali sopii täysin Halloweeniin ja pikkujouluun - köyhä taiteileva katsoja - meillä ei ole varaa tai edes halua shamppanjaan, eteispalvelumaksut ovat niin kalliita. Eikä henkilökunta meinnannut edes antaa ottaa käsilaukkua mukaan näytökseen. Noh noh kulttuuritalo. Informoikaa henkilökuntaa millaisesta käytöksestä on kyse. Jos haluatte että yleisö on kybällä mukana tai kuten Spinal Tapissa eli tappiin asti eli asteikossa 11. Niin antakaa hyvät ihmiset yleisön tuoda rekvisiittaa: Sanomalehdet, paperihatut, pinkit gummihanskat ja pelikortit ja rällälät mukana ja jättäkää nuo narikan natsi-asenne jossa saa valtaa käyttää vaikka kotiin. Tai vaikka roskakoriin. Ellette ole doktor von Scottin natsisukua. Jawohl!


 Eilen satoi lunta. Ensilumi 2.11.16 Helsingissä. Kaunista. Mutta kun kahlasin Kultsalle niin yritti pizzataksi ajaa päälleni suojatiellä. Mitä ääliöitä sitä onkaan liikkeellä liukkailla. Jos on niin kiire että mummot kumoon, että ehtii tankkaamaan, niin käykää tankkaamassa ennen kuin lähdette viemää pitsaa. Capischi? Suojatien edes oli vielä kumpareet että normaalijärkinen jarruttaisi. Mutta sitten onneksi pääsi saliin hengissä.

Mietin, olisko ollut outoa jos olisin menettänyt muistini törmäyksessä - pukeutuneena siis ranskalaiseksi sisäköksi. Tärähtäneeksi. Eddie ja natsi eikun tohtori von Scott olivat mainioita, revitteleviä. Tohtori FranknFurter oli sopivan kiehtova, ilkeä ja vaikea tapaus, miten voi rakastaa massahurmaajaa / massamurhaajaa ja kannibaalia ulkoavaruudesta..

valokuvat Satu Ylävaara

Rocky Horror Show on sekä 1970-luvun glam rockin että punk-ajan Commedia dell'arte:a ja karnevaalia kaamoksen keskellä. Lintsillä syyskuiset kauhuviikot Iik! Week! jatkuvat. Kotimainen Rocky Horror Show esiintyi huvipuistossa rankkasateessa mainostaen marraskuisia Kultsan eli Helsingin Kulttuuritalon esityksiään 3.11.16. Don´t dream it, be it... sopivasti Halloweenin jälkeen, tai Halloween, Samhain ja Kekri on harva se päivä.. Ja pikkujoulun nälkään..

Komediaa, hulluttelua, ilottelua, kilvoittelua, kauhua, skifiä ja draamaa. Mitä underground edellä sitä mainstream perässä kaupallistaen. Toisaalta - mikä ettei - kaikilla on mahdollisuus onneen, glamouriin ja tuhmuuteen...

Richard O´Brien ei ole pelkästään maailman kaunein mies, vaan myös nero! Edellisen kerran näin ahmin koin kostuin jännitin ja nauroin Rocky Horror Picture Show.n 1980-luvulla.. Nyt sitten Orionissa pari iltaa putkeen. Science fiction, double feature.. Kaksoisnäytöksessä myös jatko-osa Shock Treatment, joka oli mainio elokuva, satiiri ja kritiikki jo vuonna 1980 tulevasta tv:n ja tositv:n vaikutuksesta, turhista julkkiksista, ja tietysti epäinhimillisestä kidutuksesta ns mielenterveyden "hoidossa".

Don't dream it, be it... Rocky Horror Picture Show on hieno oman itsensä ja erinomaisuutena & toiseutensa ylistys, hulluttelu ja ilottelu, kilvoittelukin, sekä commedia dell´arte n jatkumo kuten Columbian hahmossa. Sitten on näitä uudempia karnevalistisia hahmoja, seksikkäitä stereotyyppejä kuten ranskalainen sisäkkö ja voideltu muskelimies. Mukanaa on annos Shakespearea - Kesäyön unelma ainakin. Ja tietysti Frankenstein joka teki toisenlaista täydellistä miestä... Mukana on pelottavat pahat natsit jotka yrittävät piiloutua valtvavirtaan eri toten natsitohtori.
                                                Minun heimoni on valokuvaajien heimoa ;)

 

Franknfurter & Magenta

Dont dream it - be it! Rocky Horror Show Kultsalla 4.11.16

Älä vain uneksi, ole se, ole sä, ole sitä, ole sitä tai tätä.. Rocky Horror Show 4.11.16 Kultsalla, Helsingin kulttuuritalolla, toistamiseen, perjantai-illan huumaa.... Rocky Horror Fi tuo kotimainen versio musikaalista... Vaaleanpunaisten linssien lävitse maailma näyttää - ah lupaavalta... Jopa Urposta Brad Majorista kuoriutuu perin varteen otettava.... Pinkkien helmiverhojen, hapsuverhojen lävitse, vaaleanpunaisen shamppanjalasin lävitse.... Nautintoa kukkeimmillaan...
Rocky, kultainen mies, täydellinen mies jonka tohtori Franknfurter monialan yrittäjä ( transvestiitti, muukalainen, kannibaali, massahurmaaja, massamurhaaja ) rakentaa kuten paroni Frankenstein aikoinaan




Dont dream it -  be it!
Oli taas sellainen Halloween että pidin tekniskmagasinetin myymälässä pullollista lateksia... Musta kiiltävä Latex ja PVC ja keinonahka on kyllä sellainen materiaali josta on fetisistille iloa & toimintaa pitkään... Perjantai-illan huumaa - ei ole mukavampaa tapaa viettää Halloweenia ja Kekriä sekä pikkujouluja samalla #SamiSaikkonen kun pääsee miehen ikään - niin ikään korsetissa ja sukkanauhoissa ja korkeissakoroissa.


RockyHorrorShow RockyHorrorfi Hellsinki Helsinki Kultsa KultsaHelsinki 4.11.16 seisomapaikat

Asioita ja [merkille] pantavia: #Halloween Musta #kiiltävä #Latex #PVC #keinonahka fetisisti fetisismi RockyHorrorShow #RockyHorrorfi #Hellsinki #Helsinki #Kultsa #KultsaHelsinki 4.11.16 seisomapaikat #pikkujoulut #perjantaiillanhuumaa






Kuva, jonka Valokuvaaja (@satuylavaara) julkaisi

Kuva, jonka Satu Ylävaara (@portfoliomultimedeia) julkaisi

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Sekaisin on miehet naiset. Muistan jäätelökesää 2016. Tarkemmin sanottuna vadelmasorbettikesää ;)

Hulluja nuo kuolevaiset! Ryhmäteatterin Kesäyön uni on alussa kovin riminiläinen, fellinimäinen, kenties jopa pasolinistinen.   Antonionin elokuvista tutun oloinen hahmo: kyllästynyt, vieraaantunut nainen mittavissa aurinkolaseissa ja suuressa tukassaan. Hän on Maria Callas ja Amy Winehouse -tyyppinen kenties traaginen. Kenties vain vatut välittää -asenteinen, jolle brenkku maistuu. Rikas, etuoikeutettu alkoholia nauttiva - kuten Sue Ellenkin.

Säkkiperän kynästä lähtöisin. Shakespeare 400 vuotta. Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin Kesäyön uni - Viljami William Shakespeare: Kesäyön unelma (  A Midsummer Night's Dream). Hovimestari muistuttaa jotain en muista mitä kuta mistä. Ei Tintistä. Lavalla on vastakohtia: postiivinen pälpättävä mies - ja negatiivinen vaiennut nainen aurinkotuolilla.

Veistoksellisessa kreikkalaisessa puvussa, ja gladiaattorin sandaaleissa amatsonien kuningatar Hippolyta aka Minna Suuronen on upea ilmestys. Robin Svartströmin hahmo tyranni Theseus on täysin knapsu, bättte folkin valkoiseen puuvillaan pukuun pukeutunut del monte-mies, imperialisti,
pappa, joka betalar. Ja handlaa kaiken hyväntuulisena, kalpean vaaleanpunainen neule oikeaoppisesti olkapäillään. Mutta miten amatsoni on saanut alistettua?
     Näytelmä ottaa kantaa niin häiriintyneisiin pakkoavioliittoihin kuin vapauteen joka jokaiselle pitäisi kuulua. Jos osaa käyttäytyä ja rakastaa metsää.. Kunnioittaa toista. Aikuiset ihmiset!


Nuori nainen Hermia (Anna-Riikka Rajanen) (julisteessa hieno kuva, kuin kesken festarin, tai juhannusjuhlien, onko kasvoilla kimalletta vai onko ollut käpy selän alla ;) ) on raivostuttava pillittäjä, mutta rakkaansa Lysander on tosi mies, Kurvin kundeja, ja häntä näyttelee aivan upea Noora Dadu hienossa drakking-roolissa. Pride soikoon! Onks se niin väärin.... No ei oo. Mukavaa, että on näitäkin rooleja, ettei aina vain miestä mekossa - eikös siihen kyllästytty jo Säkkiperän aikaan, kun mies vetää kaikki roolit... Ja rakastavaiset halutaan erottaa!

Mutta kuinka mukavaa on tämä subteksti - katsoin muuten Supernatural -sarjan jakson Fan fiction, kaksi kertaa! Kuinka mainio jakso - kyllä Supernatural pittää saada musikaaliksi! Kalliiksi sellaiseksi! Mutta on upeaa tämä fänifiktio, fan fiction,  jota ihailijat kirjoittavat, koska se on selkeän ja kauniin homoseksuaalista kuten Hannibal syrän Will ja Moriarty sydän Sherlock... Ja apropoo - Hannibalartin yksi selkeä suuntaus on panseksuaalisuus - se myös sopii Kesäyön uneen... ja unelmaan.

On meillä unelma, vapaa maailma, ilman rajoja, lauloi Sielun Veljet. Verisesti, tarkoittaen. Mutta miksi hetero- tai lesbotytöt / -naiset kirjoittavat fanifiktiota saavuttamattomista homoseksuaalisista miespuolisista sankareistaan - tällöin ovat vielä kauempina tähdistä!! Puhumattakaan miksi rakastua ihmiseen siis hahmoon joka ei ole olemassa, niinku aikuisen oikeesti, mutta muuten on täysin toimintakykyinen sosiopaatti!! No mutta hei - Benedictus Cucubercatch ;)
Suomenlinnan kesäteatterin blogi Tumblrissa: keskellä dramaattinen Helena jota näyttelee Pyry Äikää. Tässä kohtauksessa valkoisen aistillisen housupuvun polvet eivät ole vielä nurmettuneet ;) Vasemmalla pipo päässä Noora Dadu. Kuva: Tanja Ahola
Helena  ( niin ikään Pyry Äikää aistillisissa valkoisissa, voisi olla myös kannanotto: translaki muutettava! )  juoksee aivan väärän rakkauden perässä..

Minna Suuronen koko loistossaan Valkoinen peura / Jääkuningatar / Yön kuningatar - ja ehkä Pahatar?? Kuva: Tanja Ahola

Keijujen maan kuningatar Titania ( Minna Suuronen ) upea yhdistelmä jääkuningatarta, yön kuningatarta sekä Valkoinen peura -hahmoa, myytillinen, ylväs. Kunkku Oberon ( Robin Svartström) on seksikäs metallimies, asenteella kuten Jack Nicholson muututtuaan ihmissudeksi, että kusee toisen varpaille miestenhuoneessa reviiriään suurta merkatessaan. Hienot on sarvet ja vetimet.. Sellainen mies joka ei kuivaa shifonetillä pesuallasta - kuten mainio Päivi Alasalmi kirjoitti - olikohan erinomaisessa teoksessa Vainiola. Mutta minun mielestäni tosimies saa kuivata jos on räpinyt kuin Monni keittiössä - siis tuo Pekka Töpöhännän hahmo, ilkeä kissa, jonka äänenä oli alkuperäistäkin parempi Pekka Autiovuori... Siis Monni räpii eli sotkee täytekakulla kaiken seinät, pöydät, akkunalaudat niin keittiössä kuin ruokasalissakin... Mutta kyllä tosimies hevimies kesämies - mitä näitä titteleitä ruisleivälle onkaan - saa kuurata jälkensä, ei se ole miehisyydestä pois, päin vastoin.... ei tarvitse alle viivata. Voiha pusikossa aina rehvastella mutta tasa-arvo pitää kodin hiljaisena - sen jälkeen voi itse kukin olla nurkassa viettämäsä vapaa-aikaa oman laitteensa kansa ;) Mutta apropoo tuo vanha ruisleivän mainos " Ruis-Antero - siinä on reikä " ja se ääni... oliko se nyt poliittisesti korrekti.. Eihän mikään mainos koskaa olekaan - paitsi eetisten mainostoimistojen - Suomessa peräti yksi kappale! - sisällä.
Tykkään susta näin paljon! Ozzy Osbourne, Black Sabbath, Fairies with boots. Kuvass ei näy buutseja, mutta käyttäkää mielikuvitusta ;) ja Black Sabbathin esittämä kappale nimeltään Black Sabbath. Keijut buutseissa tuli vasta seuraavana

Mikko Penttilä keijuna. Kuva Tumblr.sta
Titania & Oberon... Esittävät eri puolia, ei välttämättä ääripäitä. Mies ja nainen. keijukaiset herkät ja vantterat! Naurattivat kun eilen Black Sabbathin konsertissa tuli Fairies with boots.. Englanninkielinen fairy on selkeämpi gay kuin suomen keiju joka mielletään vain heiveröiseksi tytöksi joka lakkaa olemasta - jos häneen ei uskota. Kotimaisessa komediassa on naurattanut kun mies on mekossa. Niin nytkin. Miesporukka joka on varsinainen ensemble kokoelma kotimaisia karhuja jotka haluavat näytellä näytelmän. Mutta jossa kaikki menee perseelleen. Porukan heavy metal -mies on oikeasti herkkä ja pelokas ja näyttelee jalopeuraa - petolinnuista julmimpaa? - kuten Ihmemaa Oz vai lainaako Oz Shakespearea? Jellonalla keltaiset kumihanskat harjana..

Hienoja karheita hahmoja esim Aleksis Kiven esittämä - eikun tietenkin Marko Tiusanen ( joka näytteli pääosassa A. Kiveä )  tietyn aikakauden beessi teryleeni luukki, jonka alla on kuitenkin aggressiivisia, ehkä Terveet Kädet / Faff-Bey -vaikutuksia. Totinen torvensoittaja joka kutsui kansan teatteriin sisälle elikkä Pietari Pölkky (Juha Pulli) on hämmästyttävästi kajaleineen Painin elikkä Peter Tägtgrenin ja Johnny Deppin ( Mad Hatter ) näköinen. Eri toten unijukka-hahmossaan jota Depp käytti vast ikään Liisan seikkailut peilimaailmassa..
Johnny Deppin Hullu hatuntekijä unijukkana nukkumattina Alicen seikkailut peilimaailmassa jonka kävin katsomassa superpäivänä hintaan 7 euroa! Ei mitään halpaa huvia alennettunakaan, mutta pakko oli nöhdä. Näin Deppin kyllä livenäkin Hollywood Vampires kun kävi Tukholmasa, oi joi joi joi....
Nikolai Perä (Jarkko Pajunen) pistää kyllä tuulemaan pitkien kalsonkien ja pinkkien crocsin kopioiden elikkä puutarhatossujen voimalla! Onko jokaisessa seurueessa tällainen, joka lahjoihinsa katsomati, tahtoo tehdä parhaimman roolin, tai parhaimmat roolit, tai kaikki rollit, ja sotkee kaikki kuvitot ja ympyrät improvisoinnillaan ja mökötyksellään... ja aasina hämmentää, kun roikkuu kuin hevosella...

Mutta ei se mitään! Prideä juhlitaan, ja kävin Tom of Finlandin näyttelyssä Taidehallissa jo ennen kuin se avattiin, kröhöm, eli ettei pitäisi tulla yllätyksenä että täällä elukalla on Uppsalan mittavin... Sitä paitsi juhlin edellistä juhannusta käymällä Kiasmassa Robert Mapplethorpen näyttelyssä...




Selkeä Pride-sanoma! Jokaisella aikuisella on tai olisi oltava oikeus rakastaa ja hyväksyä itsensä. ja mennä naimisiin. Tai olla menemättä. Sekaisin on miehet naiset, roolituskin on. Ylevässä oopperassa ja rahvaan teatterissa moni juonen solmu koostuu väärinkäsityksistä ja solkkauksista. Ja aina joku riidanhenki kylvää... Katoa. Perikatoa. Puck on rasittava tuholainen. Sari Mällinen upea näyttelijä. Jotenkin ei kestä tätä Puckia. Ehkä johtuu kun kaltaisiaan lapsia on joutunut kuuntelemaan risteilyllä ja jollain muulla taistotantereella. Todellinen kiusanhenki...



Olikohan vuosi 2000, vai niin ikään 1999,  kun katsoin VHS:ltä brittifilmatisoinnin Kesäyön unelma Christian Balen takia. Suomeksileffa oli William Shakespearen Kesäyön unelma, ja Bale oli Demetrius. Hienoja näyttelijöitä täynnä eikä toteutus liian taiteellinen tai kauas kurkoittava vaan kansalle jaettava, ketju.

Juhannuksen aikaan sopivasti BBC-laatua uusi modernisoitu tulkinta jossa myös seksikäs Oberon ja seksikäs rasta-Puck joka myös tuntui olevan Priden puolella... Ja ei pelkästään valkoinen valkoihoinen toteutus. Ja upea Titania! Eritoten nautin aasina toimineesta Little Britain-komediasta tuttu ( only gay in the village ) Matt Lucas jona näytti hyvin suomalaiselta! Hänellä oli sekä riihipaita että reikäpaita! Näytti monen sukupolven pölvästiltä. Mutta onnelliselta sellaiselta. Apropoo Black Sabbathia lämmitteli kalifornialainen Rival Sons stoner-poppoo jonka yksi kalpea totinen jäsen näytti aivan Amerikkaan karanneelta Rummukaisen veljekseltä. hienoja oivalluksia.



Aivan Aluksi mietin onko tämä komedia. Miksi känninen hahmo naurattaa tämä muuria näyttelevä ja styroksia naamaansa liimannut perusmies. Erinomainen majoitus! Eikun sisustus! Eikun maskeerointi!
     
Lava vaikutti pieneltä mutta häätyy olla aika moinen Merlin että siirtää muureja! Ryömiminen pienestä kolosta on osa Suomenlinnan kesäteatteria - jossa olen viimeksi ollut 1990-luvulla! näinä aikoina olen ajatellut panostaa elämyksiin - oli niihin varaa eli ei. Metsään. Veteen. Kivikkoon. Teatteriin. Konserttiin. Kirjaan. Vuokraelokuvaan.


Tässä on se kuuluisa rako #muurissa jonka välissä lyhyehkössä pitkässä #traagisessa #komediassa pari viestii.. #Suomenlinnassa #suomenlinna

Fakta- (vaan ei tuhka) luukku:
Alkuperäisteos: William Shakespeare
Suomennos: Lauri Sipari Ohjaus: Esa Leskinen Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää Sävellys: Samuli Laiho Valosuunnittelu: Ville Mäkelä Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen Lavastus: Janne Siltavuori Pukusuunnittelu: Niina Pasanen Maskeeraus: Riikka Virtanen
Lennätykset: Pasi Warsell Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney
Kuvat: Tanja Ahola 

Lue lisää Ryhmäteatterin sivuilta ,   tapahtuma FB-sivulla  ja  Suomenlinnan kesäteatterin blogi Tumlrissa.

Lue lisää Noora Dadu: Minun Palestiinani, Takomo

Lue lissää blogista Teatterikärpäsen puraisuja : Haastattelussa Jarkko Pajunen



Russell T. Daviesin kirjoittamassa BBC:n versiossa A Midsummer Night’s Dream vuodelta 2016 näplätään tablettia ja tyranni Theseus on upea fasistinen punaisiin puettu hahmo ja heti tuli mieleen, että on nähtävävuoden 1999 Shakespeare-elokuva Titus, jossa on Alan Cummingin hätkähdyttävä Saturninus. Theseus on fasisti ja tyranni, ja tietysti hän pukeutuu kuin kettujahtiin - hieno oivallus! Tuo barbaarinen eläinrääkkäys saa jo loppua. Theseusta näyttelee ihana John Hannah joka olisi saanut jatkaa roolissaan Rebus, muita huomioitavia: neljät häät ja varsinkin ne yhdet hautajaiset, Spartacus -sarjat, jossa ilmiselvästi kieli poskella - tai vallan jossain muualla - nauttii näytellä orgioissa, Muumio-elokuvat, Neiti Marple... Monipuolisesti

BBC John Hannahin tyranni T
BBC:n tuorein upea Titania
Lue lisää Ylen artikkelista
Lue lisää BBC:n sivulta englanniksi, of course ;)
Lue lissää tarkempi esittely läpyskänä PDF:nä 

Lavaklubi: Jussi Nikkilä versus Rikhard III

Kansallisteatterin Lavaklubilla oli valokiilassa Jussi Nikkilä ohjaajan roolissa. Hän kirjaimellisesti loisti, eteerisenä, mutta boheemina hahmona ja kertoi, mutusteli tämän Viljami Säkkiperän - tunnetaan myös Ankkalinnan ulkopuolella William Shakespeare -nimisenä klassikon tekijänä - näytelmästä Rikhard III, joka oli myös Julian Templen mainiossa the FILTH and the FURY -spektaakkelissa yhdistäessä rujon tyrannin Johnny Rotteniin elokuvateatteri Orionissa viime lauantaina juuri kun punk täytti 40 vuotta. Templen elokuvassa sir Laurence Olivierin tulkinta on hyvin koominen, musta polkkatukka - ei tiedä, ennakoiko hän tyranni Farquaad´ia musikaalissa Shrek, vaiko kauhurockin esi-isää niin ikkään brittiläistä Screaming Lord Sutchia? Feminiini - maskuliini? Pelottava - naurettava? Hyökkäys paras puolustus?
     En ymmärrä ahdasmielisen linttaan astujan pelkoa sukkahousuja kohtaan - runoja voi esittää sukkahousut päässä siinä missä pankkejakin voi ryöstää. Jos enää löytää konttoreita... Eihän tuolloin Elisabetin ajalla ollut sukkahousuja, vaan sukkia, jotka oikein kauniisti sopivat myös miehen maskuliiniseen pohkeeseen. En myöskään ymmärrä henkisten käppä-äijien pelkoa balettia kohtaan, että miespuolinen tanssija olisi jotenkin naismainen. Miten ihmeessä - eihän niissä asuissa mikään jää arvausten varaan...
     Ontto Kruunu: Rikhard III on myös digiboksissa Yle Teemalta tulleena, pääosassa Benedict Cumberbatch. Arvostelen tämän näytelmän Rikhard III, vasta kun olen nähnyt sen. Niin meillä on tapana....






Jussi Nikkilä ja Alice Martin





Lavaklubi: Jussi Nikkilä versus Rikhard III
and now for something completely different: jäyhä suomalainen voi ihmetellä. tällaisen kulttuuriperinnön edessä: