tiistai 6. maaliskuuta 2018

Loppuunpalanut kirjailija saapuu Venetsiaan.... Kuolema Venetsiassa Lavaklubilla. Tekijät esiin! Osa kaksi:

Emme tosiaan metsästä tekijöitä soihtujen ja heinähankojen kera, vaan nautimme näistä teattereiden teosesittelyistä. Pahimmillaan alkuperäinen kirjoittaja ja/tai ohjaajan uusi tulkinta voi viedä meidät rotkon äärelle, abstraktisen Rothkon, josta on upeat näkymät - silmänkantamattomiin... Voimme olla jonkun pelottavan partaalla, ja käsitellä kuolemaa, himoa, valtaa, kateutta ja nuoruuden kaipuuta, katkeruuttakin. Aika joka valahtaa tiimalasista. Peili joka paljastaa. Kova valaistus joka on lähellä irvokkuutta.
 
Loppuunpalanut kirjailija A. saapuu Venetsiaan vuonna 19xx - löytäen vahingossa maailman kauneimman asian. Taiteen?

Tässä uusia ennen julkaisemattomia kuvia holvistani... Lavaklubilla 4.4.2017 kuvasin tiuhaan, kun edellisenä pnä 3.4.2017 näin Kuolema Venetsiassa ennakkoon. Kansallisteatterin pienellä näyttömällä. Muistiinpanoni tapahtumasta sijaitsevat valovuosien päässä, analogisesti, mutta näillä mennään. Kuvilla. Polttopisteessä vasemmalla Jukka Puotila, oikealla Jukkis Palo. Muissa kuvissa myös Michael Baran ja Taina West.






Tänään 4.4.2017 oli Kuolema Venetsiassa -näytelmän tekijät esiin! keskustelutilaisuus jossa osasin vaieta kummallakin kielellä. Olenhan niin brechtiläinen. Olen nyt nähnyt näytelmän kahdesti, ennakkoon maanantaina, ja lauvantain matineana. Lauantaina Jukkis Palon gondoliero oli enemmänkin Kharon, joka antaa kyydin, synkkää virtaa pitkin, Manalaan, ja myös antaa kyytiä Jukka Puotilan A:lle. Ja virta venhettä vie...
 
Luin Mannin novellin pitkästä aikaa puhelimesta, englanniksi, e-kirjana, matkakirjana Suomen lävitse kiitäessä, kun en pystynyt yöllä nukkumaan. Luin myös Peer Gynt näytelmän, ja olin välillä Liisan Ihmemaassa, välillä Ozin. Rikos ja rangaistus oli niin pienelle präntätty e-kirjana että se oli suoranainen rikos!
 
Viscontin elokuva Kuolema Venetsiassa hälkkyi, välkkyi, värjyi ja heijasteli muistoissa kuin ailahtelevat veden heijastukset, Dirk Bogarde oli niin ihana. Vai oliko inhottava.
 
Lauantaina näin siis kaksi Jukka Puotilan näytelmää putkeen, kun halusin nähdä Canthin viimeisen esityksen. Siinäkin Puotilan gay-hahmo oli hieno.  
   
Kuinka pitkälle on näyttelijä valmis menemään? Ihminen taipuu vaikka minne, kunhan kroppa taipuu. Ja aina voi lisätä titaania ja tulla oikeastikin Wolverineksi.... Jukkiksella on siis titaania kropassa ;)




Lavaklubi ja Kansallisteateri FB-sivulla viideo:
Twitterissä:

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Taas oli kirveellä töitä. eli Markus Järvenpää Raskolnikovina Teatteri Jurkassa

Teatteri Jurkassa oli maittava teetarjoilu  06.04.2017 meille maksavalle yleisöllekin, kun olimme juopon hautajaisissa näytelmässä Rikos ja rangaistus. Teatteri Jurkka on niin mainio teatteritila, jossa näytelmät tulevat suoraan iholle. Niin pitkääkin. Nyt en löydä mistään jo julkaistua, julkaistuja Rikos ja rangaistus -näytelmän blogia, blogeja, joten laitan kuvakoosteen vain tähän. Tärkeimpänä jännitteena oli, mitä ihminen tekee, miten valitsee, kovan hädän hetkellä. Ketä hänen pitää puolustaa, keheen nämä tapahtumta vaikuttavat. Tekstiä en laita tähän koska en siis löydä. Pidin kovasti, traagisesti ja pitkään. Se oli soolo, se oli rokkenroll. Dostojevskiä. Markus Järvenpää on pitelemätön Raskolnikov - ja moni muukin...

Tänään 6. huhtikuuta ois kirveellä töitä, sillä on tapaaminen Raskolnikovin kanssa. Eli Kauhu Con jatkuu. Jurkan tilaisuudessa olisi voinut kysyä. Minulla olisi ollut kysymys, johon a) he eivät ehkä olisi tietäneet veden- tai vodakanpitävää vastausta ja b) jota en halunnut kuulla... Eli Kauhuun keskittyvässä conissa, tapahtumassa, pohdiskeltiin, oliko Poen Kielevä sydän vaikuttanut tähän Dostojevskin tarinaan...










Oli jännä tilanne juoda tsajut eilen Raskolnikovin kustantamana vanhan juopon hautajaisissa osana tarinaa...


Kuvat näytelmän jälkeisestä keskustelutilaisuudesta, jossa Markus Järvenpään lisäksi Tuomo Rämö. 



Thank you and goodnight! Oli hyvä keikka! Spassiba!



Tässä kuvassa mukan myös haastatelijana Lilli Earl




Julkaisin sosialistisessa mediassa nämä kuvat:

Henkilön Valokuvaaja (@satuylavaara) jakama julkaisu
Rikos ja rangaistus sveduversiona tvssä 2018:
Vuosien 2012 - 2017 valokuvaamiani teatterikuvia, -julisteita ja tapahtumia Pinterestissäni: