tiistai 19. syyskuuta 2017

Koivu ja tähti tekijät esiin 12/9

Lavaklubilla 12.09.2017 oli Koivu ja tähti tekijät esiin! -tilaisuus. Vaikka hiilihangoin? Ei, vaan yleisölle puhumassa... Vieraina näytelmän kirjoittaja Pirkko Saisio ja ohjaaja Laura Jäntti. Lavaklubi on tulinen pätsi ja tuupaten täynnä kiinnostuneita kuulijoita.



Suomi 100 juhlanäytelmä 

Saisio aloittaa kertomalla, kuinka netissä sai vapaasti ehdottaa aiheita, ja osa pääsi näytelmään. Koivu ja tähti tilattiin 1,5 vuotta sitten. Piti karsia odotus pois – että mitä nyt juhlavuotena kun Suomi 100. Ja rajata. Ei tuoteta oletettuja toiveita, vaan yritetään tarttua asiaan, joka itseä kiinnostaa. Ei suurnaisia eikä suurmiehiä, joiden puolella on. Kuka ohjaajaksi? Olisiko joku toinen mutten enää jaksa toista hakea... eikä aloittaa tuntemattomamman ohjaajan kanssa. Siksi Laura Jäntti, jonka kanssa aiemminkin työtä tehty.

Ehdotuksena oli Topeliuksen satu, arkkisatu. Yleisönä näytelmän henkilöinä oli kulttuurinen keskiluokka johon Saisio itsekin kuuluu. Topeliuksen tupa, erittäin köyhien koti 1700-luvulla, sitten kesämökki. Erämaassa oleva tölli – erämaa on läsnä jatkuvasti. Eläimet ja eläimet meissä. Olemme arkaaista kansaa, meille on vieläkin tärkeitä elementtejä metsä, luonto, vesi. Vaikka suhteemme on muuttunut ja katkennut. Laura ohjaajana on korostanut myyttistä luontoa.

Kaikki pitää määritellä. Kuljeskella niiden suojassa. Mitä tapahtuu sosiaalisille ihmisille, jotka joutuvat työskentelemään tilassa, jossa ei hahmota, löydä konteksteja. Pelaamme käsitteillä.

Laura puhuu ilmastonmuutoksesta, ja katoavasta alkuperäiskansasta.


There is Lenin in the room. 

Entä Lenin? Ollaanko olemassa vain kun määritellään suhteessa Venäjään? Saikki kertoo hauskan anekdootin, kun Helsinkiin haluttiin Lenin-patsasta. Kaverinsa olohuoneessa oli iso ulkoilmapatsaan. Ei virtahepo, vaan Lenin joka vei puolet yli puolet huoneesta.

Kun ilkeät kasakat Toppeliuksen ryösti 

Topeliuksen esi-isän Toppeliuksen tarina – kasakat ryöstivät hänet Oulun tienoilta. (Laitan sivun loppuun lainauksen ja linkin, linkit. ) Onko se viittaus maahanmuuttoon? Otetaan vierailijat ystävällisesti vastaan? Onko vieras uhka töllissä? Onko tämä dystopia Suonesta? Kyllä. Tullaan pohjoiseen? Jolloin ei hahmota asioiden yhteyksiä? Ja Suomi menee lastuna kun suuret konfliktit alkavat.

Tää onko fantasiaa vai dystopiaa? 

Jäntti kertoo näytelmän olevan enemmän tragikomedia juonen puolesta kuin dystopia. Koomisuus, kaikkitietävyys, tietämättömyys. No future? Maailman tulevaisuus? Passaa olla huolissaan. Mannerlaatat liikkuu, joka tasolla. Peruuttamaton ilmastonmuutos, joka aiheuttaa tulevaisuudessa ja tässä ajassa pakolaisuutta. Frekvenssi kiihtyy, luonnonilmiöt, myrsky ja myllerrys konkretisoituvat.


Kahtia jakautunut Suomi. Taas? 

Fb keskustelufoorumissa. Meillä on yhteinen historia. Suvuissa punaiset ja valkoiset. Mutta eri käsitykset. Ei jätetä odinin sotilaille tätä kansallista tunnistautumista.

Haalistunut vai pirstoutunut taide? 

Topeliuksen aikana taide valjastettiin, pienen suomen tietyllä agendalla. Kieli oli iso asia.

Paskamyrsky viime keväänä. 

Saisio oli lähdössä lastenkirjansa haastattelusta ovensuussa, kun kertoi nykyajan kahtiajakautumisesta. Ei kolmen aukeaman juttu koska ei liity vastakkain asettelua – kun kyseessä on Spooku Spiderman lastenkirja. Ja Suvi Ahola kirjoitti intressiin.

Jos ylläoleva translitterointini on mennyt täysin reisille ja harakoille, niin katso koko tilaisuus tästä Kansallisteatterin FB-sivun video upotettuna:
INFOA:
Lainaus Kansallisteatterin sivulta:

”Kasakat ryöstivät Sakari Topeliuksen isän isoisän Kristoffer Toppeliuksen isovihan aikana ja myivät orjaksi Venäjälle. Sellainen oli monen suomalaisen kohtalo. Tämä Kristoffer Toppelius pääsi karkaamaan ja palasi ensin Suomeen ja pakeni sitten laivalla Tukholmaan. Ja tästä Kristoffer Toppeliuksesta Topelius kirjoitti satunsa Koivu ja tähti. (Koivu, tähti ja pojan sisko ovat tietenkin tositarinaan lisättyjä koristeita.)


Minua on aina kiinnostanut, mitä tapahtuu tarinan jälkeen. Mitä tapahtui Kristofferille, kun idyllinen jälleennäkeminen oli suoritettu? Ja mitä on tapahtunut niille tuhansille Suomen kristoffereille, jotka ovat palanneet juurilleen nähtyään jo vilahduksen suuresta maailmasta? Mitä tapahtuu niille miljoonille kristoffereille, joiden kotipihaan suuri maailma työntyy, lupaa kysymättä? Veli ja sisar, Kristoffer ja Hagar, palaavat kotimökkiinsä suuren erämaan ja vaarallisen joen varrelle. Vuosisadat kuluvat, sodat ja rajut rakennemuutokset heittävät sirpaleitaan kotimökin pihalle ja katolle, mökkiä laajennetaan ja se muuttuu kesämökiksi. Kristofferit ja hagarit vaihtuvat, nimet pysyvät. Ja mökki. Nykyhetkessä Hagar ja Kristoffer ovat osa kulttuurista keskiluokkaa, sitä johon itsekin kuulun ja jolla on houkutus hallita maailmaa sanoilla, käsitteillä, määreillä. " Pirkko Saisio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti