Näytelmän nimeksi haluttiin Mestari ja Margarita, joka on romaanin alkuperäinen nimi. Rakastan myös Saatana saapuu Moskovaan -nimeä koska se on menevä lause, jossa on maaginen rytmi, junan tahtinen. Saako rakkaaseen teokseen kajota? Jos osa teatterin klassikkoteoksista on hyvin modernisoituja ja yhteiskuntakriittisiä, kuten uusin Macbeth, josta todella pidin. Niin tämä näytelmä on romaanin aikakaudelta, 1930-luvulta. Tuntuu kuin hurja 20-luku jatkuu, jatkuisi. Marc Gassot on suvereeni seremoniamestari, liukas liikkeiden dandy, keikari kiiltävissä kengissään ja silinterissään. Hän on osittain tohtori Caligarin jatke - kun Tohtori Caligarin kabinetti vuodelta 1920 enteili Hitlerin valtaannousua: kaupunkiin tulee kiertävä humpuukimestari, ja kansa uskoo kaiken, muuttuu tahdottomaksi lössiksi. Tämähän tapahtui myös Ameriikassa reilut tai ei niin reilut seitsemän kuukautta sitten. Kun kipeän oranssin juustonaksun värinen öyhöttäjä nostatti - eli maksoi - itsensä valtaan...
Mustan magian asiantuntija - itse wanha vihtahousu
Mutta mustan magian asiantuntija - itseasiassa titteliltään professoori - professori Woland on itse Saatana. Pimeyden prinssi - titteli jota Ozzy Osbourne on myös kantanut kunniakkaasti, mutta sitten töpötellyt tohveleissaan omassa osin koomisessa, osin traagisessa tosi tv –sarjassaan joka oli yhdistelmää Me hirviöt ja Me Tammelat. Rakastan myös Christopher Leetä joka on karismaattisin koskaan tapaamani Dracula. Hammer yhtiön elokuva Dracula - The Prince of Darkness. Ah. Päävampyyri edusti aina sankaria ja antisankaria, byronilaista traagista suurta hahmoa. Joka saa naiset hulluiksi nymfomaaneiksi, viktoriaanisena aikana, estot ja nutturat vapautuvat, naiset, hiukset auki liihottavat, paljan jaloin, modernin tanssin vapauttajan Isadora Duncanin -tyyppisissä ohuen ohuissa kaavuissa, läpikuultavissa sifongeissa, eteerisinä, ja verenhimoisina. Kuka saa pitää pimeyden viittaa?Pahuuden ruumiillistuma on voima, moottori, varageneraattori, joka saa aikaan – monenlaista… Hyvää.
Katson ruusuja Willensaunan edessä Kaisaniemen puistossa, jossa on betonilla vuorattu lampi. Kuin olisin ollut Matriarkan lammella.
Näytelmä alkaa Patriarkan lammelta, menossa on suuri kirjallisuuskeskustelu. Kunnes seuraan tuppautuu joku ulkomaalaisen näköinen... Joka käyttäytyykin kuin etelämaalainen - herkullinen, ironinen, symbolinen rooli - Woland, jossa osin rodullistettu Marc Gassot saa loistaa erinomaisen ajoituksen ja karismansa kanssa. Esa Illin lyhytelokuvassa L'artiste mösjöö Gassot on etelämaalainen miimikko joka saapuu kylmään Pohjolaan... Teoksessa Woland tuppautuu liian likelle miehiä, epäluonnollisesti. Tänä vuonna 2017 Tšetšenian homovainoissa on " pidätetty parin viikon aikana yli sata homomiestä ja ainakin kolmen kerrotaan saaneen surmansa" kirjoitti Hesari huhtikuussa - joka on kuukaisista julmin. Kreml kieltää että mitään homovainoja olisikaan. Maaginen, outoiiriksinen Woland voi olla sellainen?
Miten toimii nukketeatteri?
Kansallisteatterin versiossa on draivia, nukketeatteri-osuudet on liitetty kauniiksi ja traagiseksi osaksi suurta tarinaa. Rakkaustarina, oikeussalidraama, satiiri, jännitystarina, mielenterveydenhoidon kritiikki, komedia. Romaanin kerrokset on hitsattu hienosti yhteen - kuin katselisi pitsikuvioisen pronssisen lyhdyn läpi jotain salaista, ja tuhmaa. Hienoja keinoja on valittu.Onnistuuko kissa?
Begemot eli Behemot eli kissa on erinomainen. Pari tiimaa aiemmin Lavaklubilla teosesittelyssä pohdiskeltiin mikä tai kuka kissa on. Bulgakov oli tietenkin kissaihmisiä, niin kuin kunnon ihmiset ja dekadentit aina ovat, ja se voi olla ironisen kirjailijan alter ego. Vampyyri Hella ( symbolinen Stalin, sortavat vallanpitäjät, jotka karkottavat leireille jne; se elämän oikea pahuus, diktaattorit ) haluaa jatkuvasti hukuttaa kissapolon... Ohjaaja Anne Rautiaisen mielestä Behemot on Jokeri. Onko se kuten villi kortti, kylähullu, sosiopaatti, hovinarri. pikku apuri, koominen viihdyttävä, sidekick jos - ja kun - silmänkääntäjä Woland on pääesiintyjä.Kyllä on mahtava poppoo, roolitukset osuvat kyllä niin nappi otsaan että! Koreografia svengaa, tanssiaisten materiaalit ja miltei ektoplasmaksi muuttuva savu. Taustakankaat, kerrokset, valinnat, valaisimet - tätä versiota ei tarvitse hävetä, ja voi sanoa ylpeänä tulevaisuudessa että oli osana tätä...
Näytelmä olisi voinut olla pitempi, se loppui kyllä oikeaan kohtaan, tietenkin mutta aiemmin olisi voinut olla yksi kohtaus lisää. Musiikki oli paikoin liian kovalla, että oli vaikeuksia kuulla täydellisesti vuorosanoja.
Käsikirjoitukset eivät pala
Bulgakovin tekstissä nousee esiin hienoja lausahduksia, outouksia ja käänteisiä paradokseja, mandala joka tuhotaan: käsikirjoitukset eivät pala - vaikka ne nakkaisi Porin Mattiin ahdistunut kirjailija itse tahi sensuuri, diktatuuri. Kuinka kirjailija lannistuu yhden ihmisen kirjoittamasta kritiikistä yhdessä lehdessä. Molièrellä - muistaakseni - oli hieno anekdootti tahi neuvo mitä tehdä huonolle kritiikille, jos se on painettu lehdelle, jota voi käyttää vessapaperina.Minulla on useampi Bulgakov hyllyssä. Ja luettuna. Käsikirjoitukset eivät pala! Kohtalokkaat munat! Rakastin venäläistä elokuvaa joka oli tehty teoksesta Valkoinen koira. Se näkyi ykkösellä tai kakkosella joskus vuonna 1989. Sanomalehdessä oli stillikuva leffasta. Tein siitä kalenterin kannen. Molière on jossain kauempana hyllyssä. Taikavarpua pitäisi käyttää.
Ihmiskunnan suurin synti on pelkuruus.
Hieno, karmiva lause. Liittyen kysymykseen muualla, miksi paha tapahtuu. Kun hyvät eivät tee mitään. Hannah Arendt ja pahuuden arkipäiväisyys on valitettavasti tämän päivän Suomea: poliisit hakemassa afgaanivauvaa eilen, paperittomia syyttömiä ihmisiä auttavat suomalaiset tuomitaan rikollisiksi, joita pitää rangaista. Kolmessa vuodessa olemme liukuneet tällaiseen diktatuuriin, josta voi kirjoittaa meheviä satiireja. Politiikkoina epäpätevät rikkaat pisnespellet syytävät rahaa kankkulan kaivoon eli Talvivaaraan, joka ei ole Game of Thrones / Valtaistuinpeli - teoksesta. Vai onko? Postin työntekijän työehtosopimukset ovat muuttuneet järjettömiksi. Poliisit antavat natsien pitää leiriään Kansallisteatterin edessä - Aleksis Kiven patsaan katseen alla. Nyt natsileiri on muualla, mutta viha on säilynyt. Jonkun sortin ministeri puhui ulkomaalaisen näköisestä. Olenko minä ulkomaalaisen näköinen kun minua on luultu uusi-seelantilaiseksi, suomenruotsalaiseksi ja lääkäriksi?Woland on maukas ulkomaalainen.
Naistenhuoneessa minua nauratti kun pesin käsiäni nopeammin kuin Pilatus. Onhan tämä suuri rakkaustarina. Ikävä vaan, että Mestari on mies, kirjailija. Ja Margarita on nainen ja vain palvoja, paapoja ja kotikriitikko. Nautin suuresti ja seuraavaksi voisi olla roolit ylösalaisin -versio noin seitsemän vuoden syklin päässä. Käyn kyllä katsomassa tätä näytelmää kerran kuussa, vähintään. Sitten Viirus teatterilla on oma, ruotsinkielinen versionsa, jossa saa kyllä suomen- tahi venäjänkielisin mulkkauksen tai tulkkauksen jollekin aparaatille.Avainsanoja: Мастер и Маргарита, Master i Margarita, Mestari ja Margarita, Kansallisteatteri, Marc Gassot, Mihail Bulgakov, Mihail Bulgakovin romaani, romaani, Saatana saapuu Moskovaan, Saatana saapuu Willensaunaan, valokuvaaja Satu Ylävaara, Willenssauna, mestari, Woland.
Valokuvat Kansallisteatterin näytöntökauden avajaisista 15.08.2017 by valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography. Kuvissa ainakin Woland... Alla teatterivuoden 2017 valokuviani:
— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 4. syyskuuta 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.