Erään susiparin dystopia? Erään avioliiton anatomia? Ekologinen komedia KEUHKOT Willensaunassa

Kansallisteatterin Willensaunassa on ollut viime aikoina paljon miehiä ja naisia harjoittamassa haureutta, avioliiton velvollisuuksia tai dialogia. Hienosti kerrottiin ennen näytöstä: sammuttakaa kännykät, koska se hurina ja murina kuuluu lavalle asti. Ohjeistettiin myös: näytelmässä ei saa käyttää turhia valoja / musiikkia / vaatteidenvaihtoa ilmoittamassa kuinka siirrytään ajassa tahi paikassa. Varsin dogmaa siis. Pitäisikö kirjoittaa arvostelukin Dogma-periaatteella? Ettei korjaa yhtään kirjoitus- ja ajatusvirhettä. Ei sitä lukisi Erkkikään! Nimittäin Erkki sanoi 80-luvulla että tekstini oli kuin Uuno armeijassa. Ei siis ala-arvoista, vaan täynnä lyöntivirheitä… Auts.

27.09.2017 KEUHKOT
Näyttämöllä Ria Kataja ja Mikko Nousiainen
Ohjaus ja suomennos Juha Jokela

Erään susiparin dystopia? Erään avioliiton anatomia? Duncan Macmillanin ekologinen komedia KEUHKOT. Ekologisuus näkyy teoissa: teoksen käsiohjelmaa saa vain digitaalisena. Naisen eurolla ja luovan työn tekijänä ei pysty ostamaan puhelinta, jossa kovinkaan moni appsi, sovellus toimisi, jota puhelin jaksaisi pyörittää… Rikkailta etuoikeutetuilta pojilta, jotka näitä suunnittelevat, sellainen unohtuu. Mutta tärkeintä on: ohjelmalehtinen ei ole painettuna sanana – puita säästetään.

Päähenkilöt elikkä pariskunta miettivät valintojaan ja ilmastonmuutosta ja hiilijalanjälkeään. Kertaakaan eivät mainitse ruokavaliotaan - kuinka paljon se tuhoaa palloa.

" Ravinnon merkitys on peräti kolmannes kulutuksen ympäristövaikutuksista, se on yllättävän suuri", vahvistavat tutkija Juha-Matti Katajajuuri Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta ja erikoistutkija Ari Nissinen Suomen ympäristökeskuksesta. Asuminen ja yksityisautoilu tulevat kotitalouksien kuormittavuutta mitattaessa vasta syömisen jälkeen. " Kaleva, HYVÄ ELÄMÄ 24.4.2007 linkissä.

" Ilmastomyönteinen ruoka- Keskeisiä toimia ruoan ilmastovaikutusten vähentämisessä ovat eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen ja kasvisten osuuden lisääminen, jätteeksi joutuvan ruoan vähentäminen, kotimaisen ja osin luomu- ja lähiruoan suosiminen, ruoantuotanto-, valmistus- ja säilytysmenetelmien energiatehokkuuden parantaminen sekä ostosmatkojen järkeistäminen. " Ilmasto-opas.fi

"Kasvissyönti tekee hyvää eläimille, terveydelle ja ympäristölle! Vegaaninen ruuanlaitto ei ole vaikeaa, eikä varsinkaan mautonta tai tylsää." Animalia

He käyvät Ikeassa - joka on vastuussa kuinka Kalevalan runomaiden puiden systemaattisesta tuhoamisesta noin vuonna 3009. 2009 siis. He käyttävät autoa. Hyi hyi. Silti he miettivät tulevaa. Ja lasta - joka rasittaa tulevaisuutta eniten.

" Jos päästöjä ei aktiivisesti vähennetä, ilmaston arvioidaan lämpenevän tämän vuosisadan aikana 1,1–6,4 astetta esiteolliseen aikaan nähden. ” Greenpeace.

ja ” Päästöjen vähentäminen edellyttää päästötöntä energiantuotantoa ja energiatehokkuuden ja energiansäästön lisäämistä. Myös liikenteen päästöt on saatava kuriin. Sekä poliittisia että taloudellisia ohjauskeinoja tarvitaan päästöjen vähentämisessä, ja kaikki yhteiskunnan osat on otettava mukaan ilmastonmuutoksen torjumiseen.” Greenpeace.

Hienot näyttelijät. Hienoa yhteistyötä. Omissa tai mukavissa, joustavissa vaatteissaan ovat. Katsoja saa keskittyä vain tekstiin ja ilmeisiin. Ei kommervinkkejä, ei savua, ei tulta, ei neonvaloja, ei katosta laskeutuvaa laskuvarjosotilasta eikä keinua. Ei konfettia, ei vilkkuvaloja. Ei rumpujen pärinää, ei vedenloiskintaa. Ei videota, ei rekvisiittaa. Vain lavan oloinen koroke joka on sänky / diskopalli / auto / puistonpenkki jne.

Näin teatteri kulkee ja kulkeutuu mukavasti. Ja ekologisesti! Useammallekin paikkakunnalla.

Onko tämä misogyyninen näytelmä? Sitä iänikuista nakutusta että nainen on häilyvää? 1990-luvulla ostin munkkien tekemää likööriä pullollisen, jonka kaulassa roikkui kasetti, jossa Pavarotti lauloi kuin olisi pulassa. Sulassa. Siis avantoon pudonneena. Yksi kappaleista oli tuo La donna e mobile, joka on - ainakin suomeksi käännettynä – naisvihamieleinen, suosittu ja sietämätön renkutus. Mobile –sanan voisi kääntää toisinkin. Saako mieltään muuttaa? Willensaunassa olen nähnyt viime aikoina montakin taisteluparia, rakastavaista, viettelyä ja muuta rakkauden tannerta: Granada, Rikhard III, Mestari ja Margarita ja tämä Keuhkot. Olen nähnyt ekologista tragediaa, tai vain draamaa, niin ikään Willensaunan lauteilla kun Ruska Ensemblen ARKTINEN ODYSSEIA - Näkyjä jäätikön reunalta näytelmän näin maaliskuussa. Harvoin sitä itkee niin paljon teatterissa oman kykenemättömyyden edessä. Niin ikkään KOKOteatterin  näytelmä Valkoinen peura joulukuussa 2016 ( kumppaninaaan Kajaanin kaupunginteatteri ja Routa Company ) Hanna Kirjavaisen uudessa ohjauksessa Valkoinen peura – uhririitti ikiroudalle oli ekologista teatteria. Kuinka putinin aikainen hallinto tuhoaa naapuriemme alkuperäiskansaa oman maan. Systemaattisesti. Muistaakseni kritiikeissä tämä näytelmä ei oikein iskenyt Kajaanissa - vaikka oma ympäristötuho eli Talvivaara oli nurkan takana. Myös Kansallisteatterin Koivu ja tähti ottaa kantaa luontoon ja luonnottomuuteen. Kuinka monta lajia tuhotaan minun aikanani. Ja miksi. Eritoten kevään Macbeth otti kantaa.

" Mä voisin lentää New Yorkiin ja takasin joka päivä seittemän vuoden ajan enkä silti sais aikaseks yhtä isoo hiilijalanjälkee kun tekemällä lapsen. Kymmenen tuhatta tonnia hiilidioksidia. Painaa saman verran kun Eiffel-torni. Mä synnyttäisin Eiffel-tornin. Onko oikein hankkia lapsi tällaiseen maailmaan? " kysytään näytelmässä.

Pari päivää tämän näytelmän jälkeen näen Ria Katajan Espoon kaupunginteatterin lavalla kahta päivää myöhemmin näytelmässä  Seuraavat 500 vuotta. Ria on mukana myös Yösyöttö-leffassa - jota näytetään Finnkinon teattereiden ulkopuolella. Muissa leffateattereissa...

Tämän näytelmän KEUHKOT näin Kansallisteatterin medialipulla, kiitos siitä. Naisen eurolla ei niin usein teatteriin pääsekkään. Mikä on ansurdia, sillä me naiset, anarkistit ja kukkahattutädit ja -dädit pidämme tätä kulttuuria pystyssä.

Tai ainakin liikenteessä. Tsau!



Täsä Kansallisteatterin kuvakansio Flickristä:
Täsä virallinen traileri juutuupista:

Tässä Kansallisteatterin sivulta lainaukset:


"Duncan Macmillan KEUHKOT
Willensauna
Ekologinen rakkaustarina

Mä voisin lentää New Yorkiin ja takasin joka päivä seittemän vuoden ajan enkä silti sais aikaseks yhtä isoo hiilijalanjälkee kun tekemällä lapsen. Kymmenen tuhatta tonnia hiilidioksidia. Painaa saman verran kun Eiffel-torni. Mä synnyttäisin Eiffel-tornin. Onko oikein hankkia lapsi tällaiseen maailmaan?

Näytelmä on pieni, mutta sen kysymykset isoja.
Ria Kataja ja Mikko Nousiainen ovat elämänvalintojaan pohtiva pariskunta Duncan Macmillanin menestysnäytelmässä Keuhkot (2011), jossa maapallonkokoiset ongelmat ottavat mittaa tavallisen ihmisen elämästä. Taiturimaisesta dialogistaan tunnettu näytelmäkirjailija-ohjaaja Juha Jokela on suomentanut intiimin mutta monikerroksisen näytelmän ja vastaa sen ohjauksesta. Draama valinnoista, seurauksista ja elämän ennustamattomuudesta on viimeiseen hengenvetoon asti yllättävä, älykäs, hauska ja koskettava. Sen keskiössä on näyttelijäntyö paljaimmillaan ja parhaimmillaan. Kumpi tuhoutuu ensin, planeetta vai parisuhde? Esitys on tilattavissa! Kysy lisää: hannareetta.majanen (at) kansallisteatteri.fi.

Keuhkot-käsiohjelma on saatavana vain sähköisenä. Lue ilmaiseksi. "

Granada. Willensaunan näyttämöllä Kansallisteatterissa Pasi Lampela sai minut ajattelemaan naisen rooleja

Näin viime lauantaina 16.09.2017. Willensaunan näyttämöllä Kansallisteatterissa Pasi Lampela sai minut ajattelemaan naisen rooleja, krinoliinejä ja korsetteja pölhöpurkissa eli telkkarissa.

Suomalainen on / off -pariskunta saapuu tuliseen ja kuumaan Andaluciaan. Ehkä he ovatkin stand by -suhteessa. Ehkä kokonaan switch off. Ei, he ovat eronneet tyystin eivätkä ystävinä. Tykkänään. 
Heidän tarinansa kerrotaan sipulinkuori-tekniikalla.

Espanjan historiaa kerrotaan toisella tavalla, kuin suurta saviruukkua tehden, muokaten. Milloin kampakeraamisia kuvioita, milloin urheita urhoja urheilussa. Emme pääse ihan luolamaalauksiin asti, mutta alkuhärkä on läsnä. Ainakin kreikkalaisissa mytologioissa.

Vastenmielinen eläinrääkkäys, härkien kiduttaminen, jatkuu Espanjassa. Tsekkaa lisää Morrisseyn, Ricky Gervaisin ja PETAn sivuilta, taiteesta ja twitter-virrasta. Fellow traveller -termiä käytetään ja toistetaan opetusmielessä. Millaista on matkustaa yksin ja tehdä töitä, kirjoittamista ja taustatyötä rauhassa?

Matkakumppani, fellow traveler

Fellow traveller -termiä käytetään ja toistetaan opetusmielessä. Millaista on matkustaa yksin ja tehdä töitä, kirjoittamista ja taustatyötä rauhassa? Fellow traveler –termiä käytetään myös ihmisestä, joka komppaa ja symppaa aatetta olematta silti vallankumouksissa, demoissa tai mustalla listalla. Matkakumppani, kanssamatkustaja sanoo sanakirja, ja käyttää svetisismiä, hyi hyi. Matkustaako hän siivellä? Eikä hän usko vallankumousten syövän, ahmivan lapsijaan ja synnyttämään uusia? Pelkääkö hän? Käyttääkö hyväkseen ollakseen cool, viilee, hip tahi himmee? Ketä olivat maurit?  Kun maurit ovat tehneet tehtävänsä, maurit saavat mennä?  Minne?

Olen tiirannut näytelmissä nyt paljon huoneita. Makuuhuoneita. 

Perjantaina Palkkamurhaajan painajainen, lauantaina Granada. Hotellihuoneessa. Seinän himmeät ( ei Mikael Gabriel viittaus himmee ) vaan hailakat kuviot, onko ne Sierra Nevadan siintävät vuoret vaiko vesivahinkoja. Willensaunan pieni, intiimi tila.

Yksi syy, miksi halusin tämän nähdä, oli P.K. Keränen tuttu Pistepirkoista. 22 Pistepirkkoa olen käynyt katsomassa 80-luvulta lähtien. Piano, rumpu ja kukka on hieno levy, vinyyli, albumi. Miten sopii kitara taustamusiikiksi, draaman rytmittäjäksi. Kun musiikki ei tule nauhalta kuten erikoistehosteet. Eikä orkesteri ole piilossa pimeässä montussa. Vaan läsnä, osana kertomusta, alleviivaamassa kaarta, tunnelmaan. 

Mutta miten käy Risto Kaskilahdelta flamenco?

Viimeksi näin Kaskilahtea polvellani. Tai viereisellä penkillä musikaalissa Vampyyrien tanssi, jossa hän näytteli mainiosti maireata majatalon pitäjää Chagalia… Näyttelevä pariskunta Sari Puumalainen ja Risto Kaskilahti. Kaskilahti on poliisi. Puumalainen on toimittaja. Lehdistön, median ja journalismin rappiota käsitellään. Muotoa ja sisältöä. Miehet jotka vihaavat naisia jotka kirjoittavat. Ja puhuvat. Nainen saa puhua. Kuten edellisen kerran Romeo versus Julia –näytelmässä Teatteri Jurkassa. Tänä vuonna on kysytty, kuinka monessa näytelmässä on pääosassa yli 40-vuotias nainen? Näytelmän nainen kuvaa itseänsä nelikymppiseksi.

Onko Sari Puumalainen parisuhteessa kuin matadori?

Ruusujen sota, kuka rakastaa Virginia Woolfia. Miehen ja naisen välinen tanner sanoissa ja lakanoilla. Miksi mies sabotoi naisen työntekoa?

Toimittajan ja lehdistön ongelmat, sanomalehtien painetut sanat. Vaarallisuus toisaalta putinin Venäjällä jossa toimittajia murhataan. Toisaalta tämän päivän some, jossa naispuolinen journalisti joutuu kokemaan monenlaista vihaa, häirintää. Eikä poliisi tee mitään - kun ei ole resursseja. Uskaltaako heitä päästää samaan huoneeseen?

Espanjan sisällissota

Naisen esi-isä, olikohan isoisä, oli espanjan sisällissodassa. Exä kysyy heti, tapasiko pappas Hemingwayn? Itse olisin tietystikin kysynyt tapasiko sukulaises Gellhornin? Sotakirjeenvaihtaja ja hurja nainen Martha Gellhorn on tullut tutuksi mm tv elokuvassa. Verkosta löytää artikkeleita ja valokuvia. Löysin jostain myös hienoja ja karmivia valokuvia Espanjan sisällissodasta.
Alla Gellhorn ja Hemingway vuonna 1941.

By Unknown photographer - http://www.jfklibrary.org/Asset-Viewer/RNhpI3rD90akwMe5HKBBOg.aspx, Public Domain, Linkki Ja tässä niitä karmeita kuvia, joita hain ja löysin muutama vuos sitte: