Saatana saapui Willensaunaan. Valokuvat Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisista 15.08.2017 Nyt olen nähnyt Mestari ja Margarita -näytelmän kahdesti Willensaunan kuumilla lauteilla. Kerran kuussa siis! Ennakkona 4.9. ja tietenkin Halloweenin aikaan 28.10. jolloin minulla oli jalassa pyjamahousut ja eeppinen päänsärky - todellista metodinäyttelemisenkatsomista! Kipu nousi Pilatuksen sfääreihin, ja taas naistenhuoneen ruuhkaisessa jonossa nauratti, ettei naisten puolla ehdi pesemään kätösiään kuin Pontius Pilatus. Kansallisteatterin versiossa Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan - ja Willensaunaan, ja millä lailla! Vaviskaa te puuduttavat kovapalkkaiset mestalistit!
Mestari ja Margarita on välillä Chagallin maalaamaa leveää valssia jossa tanssitaan rapaisten teiden, säännöstelyn, pyhien aviliittolupausten, stalinin ja liekkienkin yllä.
by valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography: Kuvissa ainakin mustan magian asiantuntija, professori Woland, sitten Mestari.
Kuvasin nämä valokuvat siis näytäntökauden avajaisissa elokuussa. Syyskuun alussa puvustus oli hieman muuttunut, mutta ei se mtn.
Tekijät:
ROOLEISSA Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Anne Rautiainen
SUOMENNOS Ulla-Liisa Heino
LAVASTUS, NUKET JA PUKUSUUNNITTELU Janne Siltavuori
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
ÄÄNISUUNNITTELU Jani Peltola
KOREOGRAFIA Sonya Lindfors
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen
DRAMATURGI Eva Buchwald
Valokuvat Kansallisteatterin näytäntökauden avajaisista 15.08.2017 Kuvissa ainakin Begemot ( Juha Varis ), Woland (Marc Gassot) ja Hella (Maria Kuusiluoma ).
Nyt olen nähnyt Mestari ja Margarita -näytelmän kahdesti Willensaunan kuumilla lauteilla. Kerran kuussa siis! Ennakkona 4.9. ja tietenkin Halloweenin aikaan 28.10. jolloin minulla oli jalassa pyjamahousut ja eeppinen päänsärky - todellista metodinäyttelemisenkatsomista! Kipu nousi Pilatuksen sfääreihin, ja taas naistenhuoneen ruuhkaisessa jonossa nauratti, ettei naisten puolla ehdi pesemään kätösiään kuin Pontius Pilatus. Kansallisteatterin versiossa Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan - ja Willensaunaan, ja millä lailla! Vaviskaa te puuduttavat kovapalkkaiset mestalistit! Mestari ja Margarita on välillä Chagallin maalaamaa leveää valssia jossa tanssitaan rapaisten teiden, säännöstelyn, pyhien aviliittolupausten, stalinin ja liekkienkin yllä.
by valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography:
Minä tapasin hullujenhuoneella Ivan Bezdomnyin.
( Juhani Laitala )
Mestari
Ilja Peltonen
Pieni ja hento ote. Mestarista. Siinä kaikki.
leveässä valssissa Margarita ( Annika Poijärvi ) ja Mestari ( Ilja Peltonen )
Studio- eli takkatulikriitikko. Hetkinen! Siis tämä kriitikko ei heitä käsikirjoituksia pesään tulen nieltäväksi Porin Mattiin, vaan on luottolukija, ja tukija, joka kannustaa masentunutta kirjoittajaa. Takkatulen aistillisessa oranssissa hämyssä tai Porin Matin loimujen valaisemana voi nauttia punaviiniä illan hämärässä divaanilla ja vaikka... lukea.
Kuvasin nämä valokuvat siis näytäntökauden avajaisissa elokuussa. Syyskuun alussa puvustus oli hieman muuttunut, mutta ei se mtn.
Tekijät:
ROOLEISSA Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Anne Rautiainen
SUOMENNOS Ulla-Liisa Heino
LAVASTUS, NUKET JA PUKUSUUNNITTELU Janne Siltavuori
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
ÄÄNISUUNNITTELU Jani Peltola
KOREOGRAFIA Sonya Lindfors
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen
DRAMATURGI Eva Buchwald
Saatana saapui Jätkäsaaren. Niin minäkin. Olemme siirtyneet stalinin ajasta putinin aikaan. Tai ties kuka tyranni on vallassa tuolloin, oligarkki tai ties mikä muu örkki. Kenen valheisiin nyt uskomme? Mitä ihmettä hän lupaa? Minkä Karjalan nyt menetämme?
Alkuperäisteos ilmestyi nimellä Мастер и Маргарита ( Master i Margarita), josta suora ruotsinnos Mästaren och Margarita., suomeksi tuttu Saatana saapuu Moskovaan, jossa on kaunis ja uhkaava junan rytmi... Suuri rakkaustarina. Huikeat näyttelijät. Woland on omaa luokkaansa. Kävely yhdellä korkokengällä muistuttaa ontuvaa Paholaista... Asiaan.
Epäilemättä toissapnä 03.10.2017 näkemäni oli oiva
postpunk ja industriaali versio Mihail Bulgakovin romaanista Saatana saapuu Moskovaan.
Raksalla pauhaa aito venäläinen diskohumppa - ollaan mauttomuuden äärellä. Vai ollaanko? Nyt rautakaupasta on tullut sarjamurhaajien tavaratalo - vaikkapa Dexteristä lähtien. Kaikki on kaupan. Mitä betoniin valetaan? Mitä peitellään? Mitä uudelleen rakennetaan?
Musiikillisesti ja äänellisesti ollaan Einstürzende Neubautenin ja Cleaning Womenien ytimissä, mikä on hurjaa. Tuttua. Nautinnollista. Neubautenin avantgarde ja musta huumori, absurdismi, Kliinareitten tapa esiintyä, combo. Vain pyykkilauta puuttuu! Tahi pyykkiteline. Kun minulle tulee mielleyhtymä, niin se ei tarkoita, että jokin apinoisi jotain, tai kopioisi. Ei. Vaan peilautuu sen kautta, kenties ironisoi, kenties haastaa, kenties jumaloi. Kenties olen aivan metsässä!
Mästaren och Margarita on sellainen peräruiske Helsingin teattereissa että!
Kirjoitinko perä? Taisin lipsauttaa lapsuuden - lapsuksen tirsk - ja plagioida Tim Burtonin Batman - paluu -leffan Pingviiniä, joka sanoi: minä olen se peräruiske, jota Gotham city kaupunki [ Helsinki ] tarvitsee. Piristysruiske! Ehkä.
Viirus teatterin uuden rakennuksen ja syksyn kauden tämä näytelmä aloittaa perin komeasti.
Saavun näytelmään hurjan myrskyn keskeltä, pimeydestä, ja havaijilainen sateenvarjoni on muuttunut suppilovahveroksi. Ei, se ei ole maatunut vaan mennyt nurinkurin, miltei myrskyn viemä.
Märät ihmiset astuvat valaistuun aulaan. Musiikki soi lujaa, myöhemmin kuullaan Rollareitten alkuperäinen Sympathy for devil. Mutta liian hiljaa.
Olemme dystopian äärellä
Se on oikeasti vaarallista teatteria, joka muistuttaa nykytaidetta - vastaanottaja on vähän epävarma mikä on hänen paikkansa. Mihin hän astuu. Olin Korakritin näyttelyn avajaisissa Kiasmassa instagram-kuvaajana jo ennen varsinaisia avajaisia, kröhöm, ja olimme taiteilijan perässä, ja edellä, ja sivussa, siis tutustumassa tuoreen näyttelyyn. Olimme dystopian äärellä. Taideteos ei välttämättä ole pelkästään tuo teos tuolla nimilapulla ja hinnalla joka on tuotu tuohon nyt, vaan miten se muuntuu, kun katsoja reagoi, ja millä tavoin. Mitä mielleyhtymiä ja mistä lokerosta- Vaikka toteutus oli omaa luokkaansa, moderni, postapokalyptinen, teollinen, jälkiteollinen, jossa kuitenkin on duunareille töitä, mutta kuka käärii rahat, ja miksi. Hikkakohtaus oli suoraan kirjasta, mainio tölkin käyttö ;)
Olin lauantaina jälkiteollisen kauhun mestarin George A. Romero in memoriam -leffafestivaaleilla WHS Teatteri Unionissa, ja silloin oltiin dystopian ääreellä. Mehän ollaan oltu lopun äärellä jo viimeiset 40 vuotta. Nyt kaiken saa tietona ja tilastoina - ja silti rapakon puolella pääpelle pyyhkii sanakirjasta sanan ilmastonmuutos.
Romerolta näimme mm alkuperäiset Crazies ja Dawn of the Dead -zombie-elokuvat, jotka kritisoivat järjetöntä Vietnamin sotaa, ja sairaalloista kapitalismia ja kuluttamista, jossa kaluamme lopulta itseämme, maapalloa ja naapuria.
Olemmeko lähiöhelvetissä?
Betongbarn jolle ei ole tilaa kansankodissa? Ihmisen luomassa betonihelvetissä, jossa pipo kastuu lätäkössä ja varpaat kumppareissa. Olemmeko tässäkin teoksessa post-human, ihmisen jälkeisessä ajassa, inhimillisyyden jälkeisessä ajassa, jossa arvot ovat betoninkovat. Maisematkin tasapäistetään. Betoniämpäriin ennen vanhaan laitettiin vihamiehet tai köyhät, jotka eivät pysty kiskureille maksamaan. Vai oliko niin vain amerikan mafiassa, sleeping with fishes? Ohukaisellea ja Paksukaisella oli oivaa fyysistä komiikkaa aiheeseen liipaten, samoin Chaplinilla.
Viirus tilana on pelottavan multitasking monitoimitila,
jossa on teatterin lisäksi galleriaa, keikkatilaa ja baaria. Viirus sijaitsee nykyään Jätkäsaaressa, ja ratikka 9 pysähtyy suoraan oven eteen. Sama raitiovaunu - tuo entinen viharatikka - pysähtyy myös Studio Pasilan edessä eli miltei Bermudan kolmiossa ollaan! On hauskaa huomata kun itse kiirehtii ratikkaan - raahaten auringonkukkaöljyä isossa purnukassa - parempi ottaa varman päälle, ettei... Totuus muistuta romaanin sivuja.
Pelottava tila siksi, että siellä on uusia suomalaisia, jotka ovat nuoria, ja joilla on rahaa ostaa virvokkeita. Tai ei pelkästään nuoria vaan rennosti istuvia, kuin olohuoneessa. Rentoina. Ei seipäännielleitä vaan miltei kuin eurooppalaisia!
Valaisu pelkistetyin hehkulampuin on myös kiehtovaa, muistuttaen Nine Inch Nailsien keikkoja ja Sam Raimin kauhuklassikkoa Evil Dead. Ehkä hitunen Carlos Sauraa?
Kun katson teosta, niin olen kuin tiedemies-nainen (nyt tähän joku Latojan huomio), joka viskoo soppaan tyyliin sugar and spice and something nice… Ja ikään kuin teen rekonstruktion näytelmästä? Tehotyttöjen tarinassa pahiksena oli lastensarjassa tosi outo ja kiehtova hahmo It. Se. Itse? Miten Hän liittyy tähän? Hahmon nimi olikin HIM mutta hän ei soita lovemetallia. Harmi ;) Suomenkielessä on upeaa HÄN. Ruotsissa on ehkä nykyään HEN.
Punkin jälkeinen aika
Mästaren och Margarita näytelmän vaikutelma on tuore, vaikka tuo mieleen 1970-luvun lopun poikkitaiteellisen toiminnan Helsingissä, jossa oli huikeita performansseja, vaikka elettiin Kekkoslovakiassa, ankeata ja ahdasmielistä aikaa. Kaupoissa ei ollut mustaa kynsilakkaa - mustasta huulipunasta puhumattakaan. Baareissa oli pukukoodit – sinne ei päässyt friikit, jotka näyttivät karanneen Sirkus Sariolasta. Mutta ihmisillä oli mielikuvitusta, ja vimmaa ja yhteishenkeä tehdä ja luoda omaa. Vihaista, nihilististä musiikkia, synkkää musiikkia. Laajentaa taidetta, joka ei ollut pelkästään taistelevia metsoja ja kiroavia Kullervoita. Romaanit olivat yhtä laveaa maalaisproosaa, loppumattomia pitkospuuta ja harmaita ladonovia.
Tästä esimerkiksi aikalaiskuvaus, radikaali Syysprinssi sekä myöhemmin Siantappo-opas vai oliko se Sianhoito-opas? ja ihana doku Timanttikoirien vuosi. Itse olin tuohon aikaan hyvin nuori mutta löysin Joy Divisionin ja sitten Mustan Paraatin, jonka kasettia soitin ghettoblasterissa, ja tunsin maailmantuskaa. Kaupoissa ei ollut edes karkkipusseja vaan irtonaiset karkit kääräistiin paperiin, kartioksi tai ties miksi. Oli vain mustia, keltaisia ja punaisia merkkareita. Ja pinkkejä jauhopommeja. Televisiossa oli kaksi kanavaa, mutta Ruotsin tv näkyi myös. Lepakolla ehdin käydä kun siellä esiintyi Lola Ego. Kaikki oli niin avantgardea, uutta ja innostavaa. Ja miltei kuin Bowien, Iggyn & Warholin Berliinissä.
Roolitus
Minun veikkaukseni menivät pieleen osiossa kuka on kukin tarinassa, mutta ei se mitään. Nautin tästä. Silti. Minut saakin yllättää. Kääntää.
Erikoismainintana laitostunut Mestari, joka on oikeasti rikkinäinen ihminen, eikä tiedetä pelastaako minkään maailman rakkaus... Mielenterveydenhoitoon ja aivopesuun viitataan. Asunnottomiin, toivottomiin ihmisiin, jotka jankkaavat samaa. Etuoikeutettuihin kuuluva ei aina ymmärrä, eikä edes halua nähdä, miksi ihminen takertuu johinkin. Hullu kissanainen, kahden euron pummi, hiuksiaan näpläävä, samaa tahtia keijaava. Onko Saatana, Lucifer innovaattori, ratkaisija, guru? Sosiaalitoimenjohtaja, pelastaja?
Oskar Pöystin hahmo Ivan Bezdomnyi on ihanasti Tim Sköldiä kunnioittava... Sköld on sooloilun lisäksi soittanut bändeissä Shotgun Messiah, ja Marilyn Manson. Siis tärkeä ruottalainen. Olin paikalla [ I was around ] kun Doctor Midnight & The Mercy Cult heitti ensimmäisen keikkansa ikinä 11.05.2011 DOMissa, Helsingissä, laulajanaan eeppinen Hank von Helvete. DOM oli tuolloin rock-pyhättö, metallipaikka, jossa meno olikein saatanallista ja hauskaa. Kunnes siitä tuli disko. Plääh. Ja kunnes se muutettiin takaisin kirkoksi. Nyyh. Mikä surku menettää huippupaikka! DOMin tietoja:
Osoite Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki. Aukioloajat: pe-la klo 21:00-04:00. [ nykyään never ]
" Liikuntarajoitteisille ei koroketta, mutta baaritiskin vierestä hyvä näkyvyys. Keikkailtoina ikäraja K-18. Narikka 2,7€. "
No tämä oli pirullinen eli ironinen veto siitä, miten kaikki muuttuu Helsingissä, jota revitään jatkuvasti auki. Maisema on kuin juopuneen Godzillan jäljiltä. Katu revitään auki, että tärkeä linja ja kaapeli laitetaan maan alle kulkemaan kansalle. Katu peitetään. Sitten tulee kilpailija, ja katu revitään auki kilpailevalle kaapelille ja linjalle - sitä ei voi tehdä sovussa. Helsinkiä rakennetaan. Hirveitä rakennuksia. Vaikka keskuksen toimistot tyhjillään...
Mielisairaalassa Ivanilla viattoman puhtaassa pakkopaidassa on myös yhtymäkohtia Alice Cooperin 1970-luvun taiteeseen ja keikkojen estetiikkaan, eritoten Steven ja Ballad of Dwight Fry. I wanna go out of here...
Muistuttanee myös Sympathy for the Devil -veisun kohtaa:
"Just as every cop is a criminal
And all the sinners saints
As heads is tails
Just call me Lucifer
'Cause I'm in need of some restraint"
Martin Bahnea näin viimeksi [ tulihan nyt ä:n pilkut? Kun Very Finnish Problem meemeissä opetetaan noiden skandiaakkosten pilkkujen tarkoitus - kuinka nain ja näin on Suomessa ihan eri asia...] siis Martin Bahnea näin viimeksi kun olin 23.08. selälläni Tähtitorninmäen puistikossa illalla ruohikossa - ja siis katsoin ulkoilmaelokuvaa Tom of Finland... Bahnen hahmo Korovjev on komeassa puvussa silkkaa CIA:n touhua. Ja vähän Pulkkisen äänimiestä. Maria Ahlroth on huikea - joko käytän sanaa "huikea" kuten Mikael Gabriel sanaa "himmee"? Piristävää vaihtelua vanhojen vihtahousujen kirjoon.
Minna Haapkylä ja Robert Enckell ovat ennenkin pelanneet hyvin yhteen sarjassa RikospoliisiMaria Kallio. Jossa Petteri Summanen näytteli täydellistä humaania ja humanistia aviopuolisoa ja isää. Eilen suuri uutinen oli, ettei Summasen tähdittämää Yösyöttö-leffaa näytetä Finnkinossa, koska Finnkino on riistäjä. Tai ne sopimukset! Vaatimukset! Mutta ainakin Helsingin Kalliossa leffateatteri Riviera sitä näyttää. Ja haastanee mukaan muutkin.
Robert Enckelliä näin teatterin lavalla viimeski KOMissa kun Pasi was here. Silloin oli lavalla sellaista runkkauskilpailua, että pelkäsin jännetuppitulehdusta. Siis näyttelijöiden puolesta.
Haapkylän Margarita on niin eteerinen shampanjan värisessä satiinikläningissä, jossa loistaa konjakin hohtoiset helmet. Hän leijuu ja hän lentää. Näyttämön lattia on pelottavaa epätasaista betonia. Tai "betonia". Miten sillä pystyy korkokengillä kävelemään saatikka juoksemaan? Ehkä tämä on muistutus kärsimyksestä kauneuden / kauheuden tähden. Venäläisessä minisarjassa, joka minullakin on VHS:llä, mutta useammalla kasetilla, joka tuli muistaakseni vuonna 2008 YLEltä, ja tehtiin edellisenä vuonna. Sarjassa on sadistinen kohtaus, jossa Margarita pukeutuu todella epämukaviin kenkiin. Saduissa vain ilkeät sisarpuolet saavat tuta kantapäiden tai varpaiden leikkausta. Ja pieni merenneito. Varsinainen uhrautuja. Sadomasokistiset stiletit näytelmässä puhuvat värikoodia: kiltillä tytöllä, joka tukee miehen uraa [ stand by your man ] korot ovat helmenvalkoiset, puhtaat, toivoa uhkuvat. Pahalla tytöllä, joka itse tekee uransa, korot ovat mustaa ja kiiltävää.
Haapkylä lausuu näytelmässä tärkeän suomenkielisen lauseen - samoin teki Krista Kosonen eilen Blade Runner 2049 elokuvan ensi-illassa. Myös Marcel Marceaun lause, tai sana, oli ikimuistoinen Mel Brooksin leffassa Silent movie, joka oli siis mykkäelokuva. Muuten.
Mutta komeaa teatteria. En pettynyt Behemotiin tässäkään, vaikka harvempisanainen olikin. Sen sijaan Pontsius Pilatus -hahmosta en pitänyt yhtään. Tai kukapa pitäisi. Hienosti näytelty ja valotettu, ahne roisto, jolla saakin olla jatkuva päänkivistys. En pitänyt myöskään tästä Hellasta, mutta hyvähän on nähdä muitakin versioita. Varsinkin loppupuolella tämä Hella paljastui varsinkin rasittavaksi ja itsekkäsi tyypiksi - jollaisena en toki "oikeata" Hellaa pidä. Tämä Hella oli blondi Las Vegas kultaisissa paljeteissa kun Willensaunan Saatanan Hella taas tummnapuhuva vampyyri steampunk-liiveineen, jossa oli myös hitunen säikkyä jänistä Liisa Ihmemaassa -kirjasta. Ei tässä jäniksen selässä olla.
Mitä Bulgakov tarkoitti? Kumpaan pelastajaan tulee uskoa, akateemikkoon, elikkä mustan magian asiantuntijaa professori Wolandiin vai mielikuvitushahmo, stabiili marttyyri Ješua Ha-Notsriin? Ja millä hinnalla?
Rollareita:
"I watched with glee
While your kings and queens
Fought for ten decades
For the gods they made"
Teollisuushallit ovat muuttuneet taidehalleiksi
ja gallerioiksi - kun teollisuus on ulkoistettu muihin maihin kapitalismin vuoksi. Ulkomailla voi ihmistä sortaa, ja tuhota meret, ja joet. Kun tarvii maksaa vähemmän liksaa jou. Eikä kysellä työolosuhteita. Ei sitä, mikä vaikutus on myrkkyä levittämällä tehtaalla alueen alkuperäiskansalle. Suomi on paska maa - tässäkin suhteessa.
Taidemuseoista on tullut niin ikään industraaleja tiloja.
Jostain syystä jupeilla ja hipstereillä, siis eliittiin kuuluvilla etuoikeutetuilla, joilla on massia, oli hirvee vimma hankkia kalliita betonia minimalistisia loft-asuntoja. Jotta vain saavat kertoa asuvansa loftissa.
Mitä ilmeisimmin Viirus teatteri irvailee näille trendeille. Mitä seuraavaksi? Jään innolla odottamaan.
Minua hieman epäilytti mennä katsomaan tätä ruotsinkielistä esitystä, mutta en halunnut tekstitystä, sillä kun tällainen on shöy on lavalla, niin kuka hullu muka katsoo silloin omaa värkkiään? Tulkkauksen saa siis puhelimeen. Minun äidinkieleni on tornedal´s finska, suomi on ensimmäinen vieras kieli, sitten englanti ja sitten vasta ruotsi, ja saksa Einstürzende Neubautenin vuoksi. Bulgakovin vuoksi aloitin venäjän opinnot kun Kapusta-konsepti oli niin mainio ja Matti Pellonpää. Italiaa oli pakko aloittaa Lina Wertmüllerin vuoksi. Ja sitä rataa.
Kirjoitan lisää kuhan tokenen. Hieno ja haastava kokemus. Käyn katsomassa uudemmankin kerran.
Ainoaa yhteistä Helsingin kaupunginteatterin kanssa oli hyvin krapulaisena teatterinjohtajan surkea ääni! Ääni siis ei ollut huono, tietenkään, vaan kuvasi varsinaista dagen efter tunnelmaa... Kun pahuksenmoiset pirskeet ja monivaihteiset orgiat ovat ohitse.
Mutta kenellä heistä on komeimmat poskipäät? ;)
Minulle makeita Saatanoita on ollut mm Tehotyttöjen HIM, Gabriel Byrnen versio lord Byronista elokuvassa Gothic - Yövieraat, joka on ollut lempparini tuolloin kasarilla, ontuva Saatana, ontuva Byron, Gabriel oli myös End of Days leffassa. Robert de Niro oli mainio Louis Cyphre. Ja Al Pacino näyttelee pirullista lakitoimiston pomoa nimeltä John Milton, joka kuulostaa heebolta joka skrivas Kadotetun paratiisin.... Mutta Emmanuelle Seigner on tehnyt useammankin roolin jossa hän on huikea...
#MästarenochMargarita
Tekijät:
Teksti Michail Bulgakov
Ohjaus & dramatisointi Egill Pálsson
Lavastus & pukusuunnittelu Milja Salovaara
Säveltäjä & muusikko Ville Kabrell
Valosuunnittelu Lauri Lundahl
Näyttämöllä
Maria Ahlroth, Martin Bahne, Robert Enckell,
Minna Haapkylä, Iida Kuningas, Oskar Pöysti, Tobias Zilliacus
Käännös Lars Erik Blomqvist
"
Urbaani fantasia rakkaudesta, paholaisesta ja vapaasta tahdosta
’Moskovan kaduille ilmestyy salaperäinen muukalainen mustanvihreinen silmineen. Eräs professori Woland ja hänen varsin hämäräperäinen apurijoukkonsa ovat saapuneet kaupunkiin vain huomatakseen, että sen asukkaat ovat jo ehtineet sotkemaan asiansa pahemman kerran: Moskovasta on tullut maanpäällinen helvetti täynnä ilottomia päiviä ja sysisynkeitä öitä.
Meidät on tuotu yhteiskuntaan, jota kontrolloivat arvaamattomat vallankäyttäjät, jossa viheliäiset pikkuporvarit kiskovat hyödyn toisten epäonnesta ja jonka salainen poliisiosasto säikyttelee säännöllisesti kansalaisiaan henkitoreisiin. Hävyttömästi hännystelevät kirjailijat ja kriitikot myyvät sielunsa parhaiten tarjoavalle samaan aikaan, kun kaupungin virkamiehiä katoilee tuon tuosta teille tietymättömille. Moisen menon on loputtava!
Pleased to meet you
Hope you guess my name
But what’s puzzling you
Is the nature of my game
Mick Jagger, Sympathy for the Devil
Mihail Bulgakovin Mestari ja Margarita on kaikkien aikojen välienselvittely, jossa valheellisuus kohtaa pelkuruuden. Tällä maailmankirjallisuuden kutkuttavimmalla klassikolla Viirus-teatteri juhlistaa 30-vuotista taivaltaan ja polkaisee käyntiin teatterin uuden aikakauden Jätkäsaaressa. Upouusi teatterisali otetaan haltuun kansainvälisesti tunnetun islantilaisohjaaja Egill Pálssonin johdolla ja näyttämöllä nähdään joukko näyttelijöitä Viiruksen historian eri periodeilta.
"
Tässä orginaali traileri:
Tässä omia mielliyhtymiäni, liikkuva muistitauluni... ;)
Mihail Bulgakovin hurja, rakas, monisäikeinen romaani Saatana saapuu Moskovaan on saanut uudet kannet, pokkari kulkee
mukana, kevyemmin kuin tiili jota heittää ikkunaan. Tai jolla rakentaa muureja, vankiloita, uuneja. Ihmiskunnan suurin typeryys on pelkuruus, mutta mistä raukkamaisuus johtuu? Pelätäänkö oman itsen vai läheisten puolesta?
Näytelmän nimeksi haluttiin Mestari ja Margarita, joka on romaanin alkuperäinen nimi. Rakastan myös Saatana saapuu Moskovaan -nimeä koska se on menevä lause, jossa on maaginen rytmi, junan tahtinen. Saako rakkaaseen teokseen kajota? Jos osa teatterin klassikkoteoksista on hyvin modernisoituja ja yhteiskuntakriittisiä, kuten uusin Macbeth, josta todella pidin. Niin tämä näytelmä on romaanin aikakaudelta, 1930-luvulta. Tuntuu kuin hurja 20-luku jatkuu, jatkuisi. Marc Gassot on suvereeni seremoniamestari, liukas liikkeiden dandy, keikari kiiltävissä kengissään ja silinterissään. Hän on osittain tohtori Caligarin jatke - kun Tohtori Caligarin kabinetti vuodelta 1920 enteili Hitlerin valtaannousua: kaupunkiin tulee kiertävä humpuukimestari, ja kansa uskoo kaiken, muuttuu tahdottomaksi lössiksi. Tämähän tapahtui myös Ameriikassa reilut tai ei niin reilut seitsemän kuukautta sitten. Kun kipeän oranssin juustonaksun värinen öyhöttäjä nostatti - eli maksoi - itsensä valtaan...
Mustan magian asiantuntija - itse wanha vihtahousu
Mutta mustan magian asiantuntija - itseasiassa titteliltään
professoori - professori Woland on itse Saatana. Pimeyden prinssi - titteli jota Ozzy
Osbourne on myös kantanut kunniakkaasti, mutta sitten töpötellyt tohveleissaan
omassa osin koomisessa, osin traagisessa tosi tv –sarjassaan joka oli
yhdistelmää Me hirviöt ja Me Tammelat. Rakastan myös ChristopherLeetä joka on
karismaattisin koskaan tapaamani Dracula. Hammer yhtiön elokuva Dracula - The
Prince of Darkness. Ah. Päävampyyri edusti aina sankaria ja antisankaria,
byronilaista traagista suurta hahmoa. Joka saa naiset hulluiksi nymfomaaneiksi,
viktoriaanisena aikana, estot ja nutturat vapautuvat, naiset, hiukset auki
liihottavat, paljan jaloin, modernin tanssin vapauttajan Isadora Duncanin -tyyppisissä ohuen ohuissa kaavuissa, läpikuultavissa
sifongeissa, eteerisinä, ja verenhimoisina. Kuka saa pitää pimeyden viittaa?
Pahuuden ruumiillistuma on voima, moottori, varageneraattori, joka saa aikaan –
monenlaista… Hyvää.
Katson ruusuja Willensaunan edessä Kaisaniemen puistossa, jossa on betonilla vuorattu lampi. Kuin olisin ollut Matriarkan lammella.
Näytelmä alkaa Patriarkan lammelta, menossa on suuri kirjallisuuskeskustelu. Kunnes seuraan tuppautuu joku ulkomaalaisen näköinen... Joka käyttäytyykin kuin etelämaalainen - herkullinen, ironinen, symbolinen rooli - Woland, jossa osin rodullistettu Marc Gassot saa loistaa erinomaisen ajoituksen ja karismansa kanssa. Esa Illin lyhytelokuvassa L'artiste mösjööGassot on etelämaalainen miimikko joka saapuu kylmään Pohjolaan... Teoksessa Woland tuppautuu liian likelle miehiä, epäluonnollisesti. Tänä vuonna 2017 Tšetšenianhomovainoissa on " pidätetty parin viikon aikana yli sata homomiestä ja ainakin kolmen kerrotaan saaneen surmansa" kirjoitti Hesari huhtikuussa - joka on kuukaisista julmin. Kreml kieltää että mitään homovainoja olisikaan. Maaginen, outoiiriksinen Woland voi olla sellainen?
Miten toimii nukketeatteri?
Kansallisteatterin versiossa on draivia, nukketeatteri-osuudet on liitetty kauniiksi ja traagiseksi osaksi suurta tarinaa. Rakkaustarina, oikeussalidraama, satiiri, jännitystarina, mielenterveydenhoidon kritiikki, komedia. Romaanin kerrokset on hitsattu hienosti yhteen - kuin katselisi pitsikuvioisen pronssisen lyhdyn läpi jotain salaista, ja tuhmaa. Hienoja keinoja on valittu.
Onnistuuko kissa?
Begemot eli Behemot eli kissa on erinomainen. Pari tiimaa aiemmin Lavaklubilla teosesittelyssä pohdiskeltiin mikä tai kuka kissa on. Bulgakov oli tietenkin kissaihmisiä, niin kuin kunnon ihmiset ja dekadentit aina ovat, ja se voi olla ironisen kirjailijan alter ego. Vampyyri Hella ( symbolinen Stalin, sortavat vallanpitäjät, jotka karkottavat leireille jne; se elämän oikea pahuus, diktaattorit ) haluaa jatkuvasti hukuttaa kissapolon... Ohjaaja Anne Rautiaisen mielestä Behemot on Jokeri. Onko se kuten villi kortti, kylähullu, sosiopaatti, hovinarri. pikku apuri, koominen viihdyttävä, sidekick jos - ja kun - silmänkääntäjä Woland on pääesiintyjä.
Kyllä on mahtava poppoo, roolitukset osuvat kyllä niin nappi otsaan että! Koreografia svengaa, tanssiaisten materiaalit ja miltei ektoplasmaksi muuttuva savu. Taustakankaat, kerrokset, valinnat, valaisimet - tätä versiota ei tarvitse hävetä, ja voi sanoa ylpeänä tulevaisuudessa että oli osana tätä...
Näytelmä olisi voinut olla pitempi, se loppui kyllä oikeaan kohtaan, tietenkin mutta aiemmin olisi voinut olla yksi kohtaus lisää. Musiikki oli paikoin liian kovalla, että oli vaikeuksia kuulla täydellisesti vuorosanoja.
Käsikirjoitukset eivät pala
Bulgakovin tekstissä nousee esiin hienoja lausahduksia, outouksia ja käänteisiä paradokseja, mandala joka tuhotaan: käsikirjoitukset eivät pala - vaikka ne nakkaisi Porin Mattiin ahdistunut kirjailija itse tahi sensuuri, diktatuuri. Kuinka kirjailija lannistuu yhden ihmisen kirjoittamasta kritiikistä yhdessä lehdessä. Molièrellä - muistaakseni - oli hieno anekdootti tahi neuvo mitä tehdä huonolle kritiikille, jos se on painettu lehdelle, jota voi käyttää vessapaperina.
Minulla on useampi Bulgakov hyllyssä. Ja luettuna. Käsikirjoitukset eivät pala! Kohtalokkaat munat! Rakastin venäläistä elokuvaa joka oli tehty teoksesta Valkoinen koira. Se näkyi ykkösellä tai kakkosella joskus vuonna 1989. Sanomalehdessä oli stillikuva leffasta. Tein siitä kalenterin kannen. Molière on jossain kauempana hyllyssä. Taikavarpua pitäisi käyttää.
Ihmiskunnan suurin synti on pelkuruus.
Hieno, karmiva lause. Liittyen kysymykseen muualla, miksi paha tapahtuu. Kun hyvät eivät tee mitään. Hannah Arendt ja pahuuden arkipäiväisyys on valitettavasti tämän päivän Suomea: poliisit hakemassa afgaanivauvaa eilen, paperittomia syyttömiä ihmisiä auttavat suomalaiset tuomitaan rikollisiksi, joita pitää rangaista. Kolmessa vuodessa olemme liukuneet tällaiseen diktatuuriin, josta voi kirjoittaa meheviä satiireja. Politiikkoina epäpätevät rikkaat pisnespellet syytävät rahaa kankkulan kaivoon eli Talvivaaraan, joka ei ole Game of Thrones / Valtaistuinpeli - teoksesta. Vai onko? Postin työntekijän työehtosopimukset ovat muuttuneet järjettömiksi. Poliisit antavat natsien pitää leiriään Kansallisteatterin edessä - Aleksis Kiven patsaan katseen alla. Nyt natsileiri on muualla, mutta viha on säilynyt. Jonkun sortin ministeri puhui ulkomaalaisen näköisestä. Olenko minä ulkomaalaisen näköinen kun minua on luultu uusi-seelantilaiseksi, suomenruotsalaiseksi ja lääkäriksi?
Woland on maukas ulkomaalainen.
Naistenhuoneessa minua nauratti kun pesin käsiäni nopeammin kuin Pilatus.
Onhan tämä suuri rakkaustarina. Ikävä vaan, että Mestari on mies, kirjailija. Ja Margarita on nainen ja vain palvoja, paapoja ja kotikriitikko. Nautin suuresti ja seuraavaksi voisi olla roolit ylösalaisin -versio noin seitsemän vuoden syklin päässä. Käyn kyllä katsomassa tätä näytelmää kerran kuussa, vähintään. Sitten Viirus teatterilla on oma, ruotsinkielinen versionsa, jossa saa kyllä suomen- tahi venäjänkielisin mulkkauksen tai tulkkauksen jollekin aparaatille.
Avainsanoja: Мастер и Маргарита, Master i Margarita, Mestari ja Margarita, Kansallisteatteri, Marc Gassot, Mihail Bulgakov, Mihail Bulgakovin romaani, romaani, Saatana saapuu Moskovaan, Saatana saapuu Willensaunaan, valokuvaaja Satu Ylävaara, Willenssauna, mestari, Woland.
Valokuvat Kansallisteatterin näytöntökauden avajaisista 15.08.2017 by valokuvaaja Satu Ylävaara, Satu Ylavaara Photography. Kuvissa ainakin Woland... Alla teatterivuoden 2017 valokuviani:
Saatana saapuu tänään 04.09.2017 Willensaunaan. Ennakkoon.
Sitä ennen Lavaklubilla teemakeskustelu. Mestari ja Margarita -teemakeskustelu Lavaklubilla 4.9. Vieraina Anne Rautiainen ja Pekka Pesonen. Iida Simes haastattelee. Tässä alla muistiinpanoja puhujilta ( ja omia kommenttejanikin kaarisuluissa. )
Mihail Bulgakov kuoli sairaana miehenä, tätä teosta hän teki loppuun asti, vuoteen 1940. Ehti kulua 30 vuotta ennen kuin kirja julkaistiin. Sensuuri löystyi? Oltiin vuodessa 1967, ( ja kohta Euroopan hullussa vuodessa. )
Ohjaaja Anne Rautiaisella on taustallaan myös nukketeatteri. Teininä hän rakastui kirjaan - kuten allekirjoittanut. Nukketeatteri-hörhönä eli ammattilaisena hän halusi käyttää nukketeatteria valikoidusti.
Saatana saapuu Moskovaan on runsaudensarvi: jännitys, satiiri, oikeusjuttu ja suuri rakkauskertomus. ( Minulle myös kauhua ja venäläistä absurdismia, luin tätä ratikassa ja tyrskin ääneen kohtaa, jossa Karibianmeren saaria & merirosvoja ei ole olemassa - mikä hirveä yhteys tähän päivään ja Irma-hurrikaaniin.
Ihmettelin myös, miksei tätä ole sen suuremmin tehty sarjakuvaksi, koska sisältää niin liioiteltuja lapinlisä -kohtia, jotka ennakoiva tulevia sarjakuvia. Tottahan toki 30-luvulla sarjiksia oli, mutta kunnianhimoisia, hulluja ja aikuisille suunnattuja! )
Miten mahduttaa suurteos ( - kaikin puolin - alle kolmituntiseksi kompaktiksi näytelmäksi, joka viehättää teoksen fanattisimpia ja puritaaneimpia lukijoita / kokijoita? )
Suurin synti on pelkuruus.
Kykenemättömyys vastustaa vallanpitäjiä.
( Hauska eli karmiva mielleyhtymä: nykyajan suomessa fasistisen eli oikeistoenemmistön suunnittelemana tai vain tekemänä olemme pisteessä, jossa viatonta suomalaista ihmistä, joka auttaa viatonta ihmistä, paperintonta ihmistä, oikeaa pakolaista, voidaan kytätä, tarkkailla ja rangaista. Auttamisesta! Bulgakovin kirjan 30-luvun kyttäys on samaa kuten Kuubassa tänä päivänä, siellä on kommunismi ymmärretty täysin väärin, toteutettu ainakin väärin, kommunismissa kaiken on oltava yhteistä, ei sitä, että kansalaisen kuukausipalkka on 12 euroa, ja hän näkee nälkää. Samalla kuin diktaattori istuu hillopurkin päällä. Ja samalla naapurin pitää kytätä, ettei kukaan tuo kotiinsa ULKOMAALAISTA! Sama kuin Suomessa. )
Pimeyden herra on opettaja ( guru ), joka tahtoo pahaa mutta aikaan saa hyvää. Hän on erinomainen näyttelijä. Ja herättää mielenkiintoista pohdiskelua.
Miksi Saatana on täällä?
( Minulle Saatana on päähenkilö, muulle Kansallisteatterin ryhmälle / versiolle päähenkiöt ovat suuren rakkaustarinan tähdet, traagiset ja intohimoiset Mestari ja Margarita... )
Saatana on peili. Saatana on meidän kaikkien peili.
Margarita esitellään äärettömän rohkeana, puhtaana ja turmeltumattomana yksilönä joka ei lankea ( pahan noidan, siis ) professori Wolandin pauloihin. Hän ei hae mitään - kun muut taas ovat oman edun tavoittelijoita. Margarita on tavis, hän ei ole yliluonnollinen.
Mutta mikä on Behemot, Begemot kissa? Tulkinta! Kirjailijan alter ego! Raapaisee ketä tahansa! Bulgakov oli itse kissaihminen, kissa ( tai kissoja ) ympärillään elämänsä ajan. Teoksessa kissa on lahjomaton. Ohjaajan mielestä on hyvä että tarinassa on Jokeri ( sosiopaatti tahi hovinarri tai kylähullu tai villi kortti ) joka on piikki kaikkien lihassa.
Satiirilla saadaan totuus sanotuksi. Kirjailijan ja taiteilijan tehtävä. Katso koko haastattelu alta.
Alla Kansallisteatterin FB-sivulla julkaistu keskustelu:
