Olemme halpuutettuja! KOM-teatterin Kokki varas vaimo ja rakastaja. Kannibalismi ja tämän päivän Hannibalismi..

Olemme halpuutettuja! Kaikki on halpuutettu! KOM-teatterin versiossa Kokki varas vaimo ja rakastaja näytelmässä ollaan videonauhalla jonkun lähiön kuppaisen, mutta pakollisen lähikaupan edessä, jossa rehvastelee Niko Saarelan esittämä Albert Spica, joka on yhtä öky kuin Tallasin J.R. Pakettiautossa myöhemmin Saarelan sika Spica on hämillään kun vieressä pahvinen persu-hahmo nauraa että napit lentää.

Greenaway leikkii sanoilla, sanapelillä. Roistot raahaavat suuria kirjaimia, Spica itsekin on unspeakable, Despicable, kuten Mia Farrow lausuu hienosti Rosemaryn painajaisessa. Komissa katsoja lukee tai yrittää lukea, muodostuuko kirjaimista mangare? Minua nauratti myös kuin mainiossa This must be the place –elokuvassa lukulasi-miehen iässä oleva goottipoika ihmettelee miksi heidän keittiönsä seinällä on kyltti jossa lukee keittiö.   

Enää eläinrääkkäystä ei sallita eikä eläimille saa tuottaa ahdistusta. Elokuvissa. Vaikka kadulle heitetyt pullot eivät olisikaan lasia vaan sokeria niin silti voi viiltää tassut / ihon rikki. Hannu ja Kerttu -satu esitteli makean karamellitalon jonne hylätty lapset eksyvät metsän uumenista. Luin 900 sivun e-kirjaa matkustaessani suomen halki Onni-bussilla. Englanniksi. Oliko alkuperäisessä sadussa seinät leipää eli pullaa? Piparkakkutalo on oikeasti hiano. Lontoossa oli joskus ihania piparitaloja jonka pihalla pikkiriikkiset Hansel und Greta ovat hyvin pieniä ja yksinäisiä. Luin monta tuttua satua. Mihin kaikkeen meitä houkutellaan karamelleilla ja populistisella uholla?

Olemme todellakin halpuutettuja. Euroopan rappio alkoi persluskoonista. Kuinka entinen sivistyksen kehto muuttuu tosi tv:ksi, vanhojen äijien pornoksi, peliksi kuten Dallasin aikana valtaa pitivät vanhat punaniskaiset ja -naamaiset äijät?

80-luvulla ranskalainen keittiö cuisine oli moukalle laadun merkki. Muistin kuinka naurettavia kohokkaita tehtiin – tai yritettiin tehdä Audrey Hepburnen elokuvassa Sabrina. Voiko ranskalainen hienosteleva kyökki olla samalla ennakkoluuloton? Eikö ranskalainen ruoka, pullamössö, ranskanpulla jota sanotaan ranskanleiväksi tai valkea patonki ole epäterveellistä? Siis turhaa? Toimin itse kokkina 1980-1990-luvuilla. Strömsö on mainio konseptio, samoin myös ei mennyt niin kuin Strömsössä –konsepti, joka suo epäonnistumisen kunhan se on hauskaa, ja saa olla hetken stand up –bloggari.  

Ruotsalainen kokki naurattaa vieläkin Muppeteissa. Anarkian takiako? KOM-teatterin version Kokki on mainio hienosteleva ja sipsuttava klovneriaan ja moneen muuhunkin taipuva Marc Gassot. Onko hän stereotypia? Saako stereotypioilla leikkiä? Kaunis kabareehahmo, joka osaa pyöritellä kameran edessä silmiään ja munakoisoaan. Ja suorittaa kurkuilla leikkauksia. Osa hevi-osastolla on huvittavan, jopa nolon eroottisia. Muistan kuinka ennen oli hauskaa hevi-osastolla, flirttailevaa tai moloa. Noloa! Piti kirjoittaa. Ihmetellä myskikurpitsaa tai persikan pyöreyttä. Puristella mangoa tai avokaatoa. Nyt vain kiirettä. 

Johannes Holopaisen Pup - kuten viaton, leikkisä, luottavainen koiranpentu - ei ole albiino lapsi kuten Greenawayn elävässä kuvassa, vaan kehitysvammainen. Yhtä lailla puhdas ja viaton - kunnes löytää kirjat mutta ei moraalia?

Elokuvassa Greenaway antaa valmiudet kakkusotaan (pie fight) mutta piirakka ei lennä naamalle, vaan rintaan. Piirakka ei lennä KOMillakaan. Teatterissa piirakan sotkuja kai hankalampi siistiä. Oikeassa elämässä kakuttaminen on mainio keino ilmaista mielipiteensä poliittisesti. Myös kengänheitto on klassinen anarkismin muoto.

Kuolasin Tim Rothia, pahaa poikaa taas kerran elokuvassa Rob Roy. Kuinkas hienoa oli kuinka hän äpäränä ja nilkkinä mm vaatteista ja peruukeista päätellen kipusi vallassa ylöspäin. Ja näytteli vaarattomampaa hipsuttelijaa ennen miekkakilpoja. Olisin todella halunnut nähdä Rothin Jokerina. Geenawayn elokuvassa oksentaminen on vaikeaa. Oksentamisen näytteleminen on vaikeaa. Refleksit. Hienoin oksennuskohtaus on Roy Anderssonin elokuvassa Toisen kerroksen lauluja. Vai oliko se Du levande? Herrahan tykkää tehdä pitkiä ottoja joten näyttelijän kurinalaisuus on kunniassaan!

Saarelan öykkärissä oli samaa kuin Monty Pythonin vitsissä että ylensyönnin päälle otetaan viälä yks minttusuklaa. Suuri pamaus! La Grande Bouffe elokuva minulla oli DVD:nä mutten ehtinyt sitä katsoa, kun se piti myydä, että sai ostaa ruokaa kuten sipuleita, ja porkkanoita. Naisen eurolla.  

Erämaa syö miestä, mainio ja häijy elokuva, yks suosikkejani, joka nöytettiin Orionissa sarjassa Kauhun kuningattaret...

Aina unohdetaan, että tohtori Frank-n-Furter on kannibaali ja viettää varsinaisia peijaisia ihan verekseltään... Kun Tim Curry on niin viehättävä.

Ruoka ja seksi, jääkaapilla 9 ja puoli viikkoa. Hauska sanonta True Blood sarjassa: Nainen, päähenkilö Sookie sanoo: He's looking like he wants to eat me. But not in good way. Bowie ja livenä lavalla Hamlet -kohtaus pääkallon kanssa Cracked actorin aikana: Suck baby suck, gimme your head...

Walking Dead on jo 7. kaudessa. Ovatko zombiet kannibaaleja? Kun haluavat syödä vain aivot? Mä oon mikä oon oli myös hieno, häijy elokuva. 

Taide on paukkujyviä aivoille - näin lukee HAMin seinällä. Hm. 

1990-luvun Hannibalismi

Alla Pinterestin kokoelmani alkaen Hannibal Lecterin tarinasta, joka tuli ilmoille teoksessa Uhrilampaat - kuinka ihana, ristiriitainen, dekadentti ja tyylikäs hahmo! Kirjoitin Saatana saapuu moskovaan -tunnelmia blogiin samalla kun kuuntelin klassista - ja vahingossa samoja raitoja joita Hannibal Lector kuuntelee! Minun kokoelmani nimi oli Sinisiä hetkiä... Buffalo Bill on myös suosittu meemi - liittyen Tinderiin ;)

Moderni Hannibalismi

Alla  on myös modernia Hannibalismia, tv sarja Hannibal on ultratyylikäs, ei vähintään täydellisen Mads Mikkelsenin ansiosta - mikä virheetön luusto!
Katso vaikka ;)

Kannibalismi ja ylensyönti populäärikulttuurissa ja musiikkivideoissa:

Alla juutuubissa Suuri pamhaus! trailerista Rammsteinin kautta ties minne kannibalismiin: