Teatteriin. Eilisen teatteriblogini kuvia ja kirjoituksia : KOM-teatterin Vaimo ja Rakastaja elokuvateatteri Orionissa. Kokki, varas, vaimo ja rakastaja erikoisnäytös

torstai 7. syyskuuta 2017

KOM-teatterin Vaimo ja Rakastaja elokuvateatteri Orionissa. Kokki, varas, vaimo ja rakastaja erikoisnäytös

Peter Greenaway: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja ( The Cook the Thief His Wife & Her Lover,1989) erikoisnäytös elokuvateatteri Orionissa. Vieraana ohjaaja Riko Saatsi sekä näyttelijät Vilma Melasniemi ja Elmer Bäck (KOM-teatteri) sekä professori Henry Bacon. Antti Alanen ja Aiskhyloksen kannibalismi - minulle myös Syö minut, juo minut - Liisa Ihmemaassa ja tabut tai tohtori Jekyllin litkut ja dropit, jotka saavat suureksi. Tai hyvin pieneksi. Bloggasin näytelmästä verekseltään 22.2.17. Aiskhyloksen Oresteia-trilogiaa en ole lukenut muinaiskreikaksi. Kuulin ensin, että Aisopoksen kannibaalit. Mutta eihän faabeleissa ihmissyöjiä ole ;) Vai onko?

Näytelmän Kokki, varas, vaimo ja rakastaja ensi-ilta KOM-teatterissa 15.2.2017. Elokuvateatteri Orionissa 23.2.2017. Elmer Bäck oli kovasti ranskalaisen uuden aallon väreissä...

Kokki varas vaimo ja rakastaja elokuva ja näytelmä kertoo kannibalismista. Se kertoo myös ihmissyönnistä eli antropofagiasta. Greenawayn visisio on dionyysinen, bakkanaali, jossa kaikilla ei ole kuitenkaan hauskaa. Sillä öykkärillä, jolla on rahaa ja valtaa, mutta ei makua. Rikas mahtaileva rikollinen kerää rahaa, mutta ei lue kirjoja. Albert Spica on impotentti naisenhakkaaja, seksisti, joka tarttuu tussuun. Sana kannibaali tulee ehkä epsanjasta ja Kolumbukselta, joka kans on sellainen harharetkien tekijä että. Odysseiansa muuttivat peruuttamattomastu alkuperäiskansan, kansojen tulevaisuuden, kauneuden ja terveyden. Kuten kannibalismin wikipediassa cane-bal - koirapäiset ihmiset. Greenawayn teoksen alussa likaiset hihnattomat koirat kaluavat ravintolan törkyisellä pihalla ja kulisseissa jäännöksiä. WOK/KOM-teatterin versiossa ei ole koprofiilistelyä - ehkä Divine ja Pasolini ovat jo avainteoksensa tehneet. Ahneella on - millainen loppu? Jos ulosteilla tahtoo järkyttää niin menkää Hakaniemen Hexburgeriin...

Kiinnostavaa on myös amerikkal. uudisraivaajien kannibalismi mm häijyssä lemppari-elokuvassa Erämaa syö miestä, sekä tietysti Donner party, joka oli aikamoinen Dinner Party! Oma genrensä on vuoristolaiset sukurutsaiset Appalakkien kannibaalit, jotka ovat tuttu elementti kauhusta. Brittiläinen romsku Kannibaalit on mainio teos, jonka lue aina kun olen yksin eräpirtissä... Sitten on tietysti laidasta laitaan: Saturnus syö poikansa, Hannu ja Kerttu, Sweeney Todd,Game of Thrones, Elossa!, Eläkeläinen muistelee ja Sin City. Homeroksen eli Homer Simpsonin odysseiassa päädytään välillä kannibalismiin - kun panaanit oli liian raakoja.... Eikä kotimaisetkaan teokset häpiä kuten Gournet Club. Itse olen kasvissyöjä, siis hyvä ihminen. Lapsuudessa, Pohjoisessa Andreas Alariesto maalasi jännittäviä, naivistisia taukokuvia kannibalismista - jostain syystä niitä teoksia ei painettu lautasiin joita ihmiset asettelevat seinille. En ymmärrä, miksi. HBO Nordicin uudessa sarjassa Taboo, joka on paitsi järjettömän kaunis synkkyydessään ja sinisen värin huumaavaassa käytössä on pääosassa Tom Hardy, joka kävi Tukholmassa, juuri silloin kuin minä en, joka siis esittää päähenkilöä nimeltä James Delaney, erään sortin tuhlaajapoikaa, yksitysyrittäjää, pelottavaa, kiinnostavaa miestä, jota paikalliset pelkäävät, ja yrittävät sortaa hänen valtaansa sanomalla kuin palasi Afrikasta ihmisliha vielä hampaidenda välissä....

From Greenaway´s macabre brilliant artificial original movie into finnish radical post modern play. Interviews and foreplays in unique Cinema Orion, Hellsinki, Finland, movie archive of auteurs, trash and all the important genres between...