Olen nähnyt 7 veljestä näytelmän useaan otteeseen. Ensin harkat, sitten ennakot ja enskari ja viimeksi heinäkuinen matinea, päivänäytös. Meitä kolme ihmistä antoi silloin arvosanaksi yhteispisteissä 31 kun maksimi oli 30. Siis kaksi kymppiä ja yksi Spinal Tap-mainen 11. Eläkeläismies oli lukenut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanin seitsemän kertaa, eka kerran alle 7-vuotiaana. Hänelle lukemaan oppiminen oli helpompaa kuin Juhanille. Ja varsinkin Timolle! Hän oli onnellinen, että oli ostanut lipun, ja päässyt osaksi. Mekin olimme onnellisia.
Näin ilimaiset ja riemastuttavat harkat 31.05.
punaviinin kera, niistä jo bloggasin, ja sitten seurasi varsinainen Seitsemän veljestä marathon: 13.-14.06.2017 ennakot ja enskari 15.06. Huh. Tuli nähtyä monta auringonlaskua! Sitten pakenin Rob Zombien sirkukseen Kansankotiin, ja sieltä suoraan Impivaaraan, omaan Impivaaraani. Ja paluu Suokkiin joskus 15.07. matineaan, eli lauvaintain päivänäytökseen josta yllä.
Matkustin laivassa ja luin kokonaan 7 veljestä.
Kuinka se oli muuttunutkaan omissa aivoissa, mielikuvituksessa, muistissa! Palasin juhannukseksi omaan salaiseen Impivaaraani jossa ei ole sisävessaa eikä lämmintä vettä. Mutta rauha - kun kaukana on kavala maailma! Oikeasti.
Aleksis Kivi ei ollut ainoa taiteentekijä joka taisteli useankin asian kanssa, kimpussa. Sensuuri, kritiikki, tyhmät ihmiset, viinan kirot, köyhyys.
Suokin veljekset ja Kent
Tämän lauantain näytöksen karhu-kohtaus muistutti Kentin musiikkivideoita - dekadenttiä ja hölmöä poppia... Kent oli siis huikea livenä, niin omalaatuista goottilaisuutta ja kauhuromantiikkaa, jota ei ole internetistä tilattu, vaan jonkun oman kautta, viktoriaanisuus, körttiläisyys, pimeä metsä, huumori. Kuinka melodramaattiset elkeet... Ennen kuin Kent tuli lavalle festarille niin Mato Valtonen luukutti kuulutti, että suomalaista käkikelloa vedetään edestä, ja se sanoo tik tak. Kun taas ruotsalaista käkikelloa vedetään takaa, ja se sanoo tak tak. Sitten Mato muisti että Kentissä on suomenkielentaitoisia hiippareita. Tämä tapahtui muutama kesä sitten.
Sitten näin Suokin veljekset Aleksis Kivenä viimeisen kerran elokuun lopulla, nyyh! Nyt Juhani oli kasvattamassa partaa, mutta Simeoni oli klanittu ja parraton. Kylläpä oli hauska ja haikea nähdä Seitsemän veljestä vimpan päälle vikaa kertaa. Vasta 6 x ehdin nähdä. Syksy tuli.
Kesällä ehdin vierailla niin Lapinlahden mielisairaalassa kuin Hietaniemen hautausmaalla - käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan!
Kiinnekohtia omaan elämään:
Minäkin tulin Hämeenlinnasta ilman housuja ja prillit monokkelina. Vrt Simeoni & Eero. Koodina. Once in the life time.
Minulla ei todellakaan ollut nilkassa seurantapantaa, että sen vuoksi olisin voinut matkustaa vain Helsingin ja Suomenlinnan väliä - ei suinkaan!
Mutta kesäaikana shortsikeleíllä tuo nilkkapanta oli jees huomata Hämeenlinnan miesten kesäpukeutumisessa.
Muutoksia harkoista ennakkoon: mustalais-Kaisan ulkonäkö ja erilaiset kiesit, tällä kertaa metalliset ostoskärryt, jotka ovat tutut mm Iggy Popin viideolta Home boy, joka kertoo kodittomuudesta. Sekä Frasierin jaksossa jossa likaisiin verkkareihin pukeutunut Frasier lykkää asfaltilla ostoskärryä jossa vain koiranruokaa, ja törmää entiseen koulukaveriinsa, joka luulee, että Frasier on pohjalla, asunnoton, epäonnistuja. Voiko kauheampaa kuvaa ameriikasta olla? Voi tokkiinsa.
Kun harkat 31.5.2017 loppui vimmattuun saunomiseen joka tuntui sopivan Sielun Veljet –shamanistiselta ( rytmillisesti Karjalan kunnailla kukkuu kuu vai miten se menikään, vain joku muu ) niin nyt nähtiin koko tarina.
Kääk!
Mitäh - olenko minä Impivaarassa vai Mikä-Mikä-Maassa?
Pituus on kova, mutten tiedä, mitä osia ottaisin pois. Niin kuin itävaltalainen keisari sanoisi Tom Hulcelle, että too many notes. Voi tulla hankaluuksia, ettei lopputaputukset kestä niin pitkään kun osa katsojista haluaa kiiruhtaa saarelta pois. Eilen oli huumaava auringonlasku Seitsemän veljestä näytelmän jälkeen.
Lisäykset:
Simeonin kumijalkainen trance hihhulikohtaus muistuttaa mielleyhtymänä Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -teosta, Mikko Niskasen elokuvan tekoon en osallistunut, luultavasti, mutta Pauli Jauhojärvi antoi minulle leluja. Sekä nallen että kissan. 7 veljeksen uskonnollinen hurmoskohtaus muistuttaa vastenmielistä korpelalaisuudesta, varsinaisesta hihhuloinnista ja hurmostilasta, niin kuin raveissa, ja kuten antiikin ajan mainadit hurjine, raivoisine tansseineen, akteineen, verisine rituaaleineen... Mutta myös tuonkin pohjoisen kultin vastenmielisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikkakin hyvin nopeasti toteutettuna kohtauksena. Mutta juuret kauas antiikkiin asti, niin kauas kun on kirjoitettua, muistiinpantua historiaa....
Musiikillisesti hurmoksessa ollaan lähellä Nick Caven elokuvaa Laittomat, jossa Kiasmaankin performanssissa osallistunut Shia LaBeouf nelistää pois kirkosta jonne häntä veti hurskas nainen ( niin ikään huippunäyttelijä Mia Wasikowska )... Nick Cavella on myös kummallinen kulma uskontoon. Eino Heiskasen Aapo kokee herätyksen koska Aleksis Kivi kirjoitti niin. Miksi Kivi sen kirjoitti? Eikö pakanan kasvu ole kiinnostavampi, siis aidompi, vanhempi? Eino Heiskanen muistuttaa nyt isäänsä tosi paljon.
Eihän nuo ristityt ole pitkään edes olleet Suomessa, pakanuuden ja alkuperäisen uskonnon, luonnonuskonnon, Suomenuskonnon, saamelaisten uskonnon ja viikinkien uskonnon juuret ovat paljon, paljon syvemmällä mustassa, väkevässä mullassa…. Lappi antautui tuolle sietämättömälle ristinuskolle, pthyi, vasta 1600-luvulla, siis 200 vuotta ennen Kiven romaania.
Simeoni liehuparta hihhuloi niin, että mustasta pyhäpalttoosta lentää kolme nappia miltei Daniil Harms -maisesti. Laskin napit. Näytelmässä voi olla myös sarjakuvamaisia hetkiä – jotka eivät toistu joka näytöksessä. Miksi menin katsomaan tätä näytelmää kolmasti peräkkäin putkeen vaikka olen feministi, pakana, ateisti, kasvissyöjä? Romaani voi olla muisto pakkopullasta hyvinvointikakaroiden ja pullamössösukupolven 1980-luvulta, mutta ainakin pohjoisessa elo ei ollut ruusuilla ja kukkasilla tanssimista – muuta kuin johaneksen aikaan. -43 asteen pakkasissa jouduimme harvaan asutuissa, haulikoilla varustetuissa peräkylillä myymään kynttilöitä kerätäksemme rahaa päästäksemme luokkaretkelle edes Tukkiholmaan pois Impivaarasta… Samalla pääsi rilluttelemaan pois kotoa, mutta shhh, älä kerro äidille…. 7 veljestä kohtauksess oli jo " henki päälä "....
Mustanaamaiset tontut toistuvat Juhanin peloissa. Haltijat saunan olivat ennen tärkeitä, haltijoita piti kunnioittaa, se oli samaa kuin kunnioittaisi taloa ja sen muuta väkeä, ei saa saunarauhaa rikkoa, ei ilkkua eikä tuoda huonoa onnea. Meillä jatkuu vieläkin sama perinne – mikä siitä muuttamaan.
Rousseau ja takaisin luontoon. Voitkan metsäveljet meni:
Muistan virolaiset myyttiset Voitkan metsäveljet ja Pekka Lehdon mainion dokun V.o.i.t.k.a. Ihmiset haluavat uljaita sankareita, jotka menevät sinne minne ehkä emme mene vaan istumme muhkeassa nojatoolissa, lukulampun alla, ovi lukittuna, omassa rauhassa.... Voitka Bros pakenivat metsään puna-armeijaa, ja sitkeinä henkisinä sisseinä sinnittelivät eläen metsän antimilla. Ja vähän ihmistenkin...
Eero saa isän kädestä tiuhaan - vähän niin kuin jullien poppoo Jukka Bros 2000-luvun mainiossa Music Television mainoksissa, ja tilaisuuksissakin? Siis silloin kun MTV vielä soitti musiikkia vaikkakin paskaa. Nyt se näyttää vain tosi-tv:tä jossa pääosassa on perseitä, perseitä, perseitä. Tai niin oli musiikkitv:n seksistisissä viideoissakin. Sentään David Lee Roth tuli tiukoissa trikoissa eikä jättänyt mitään arvailujen varaan. Kiitos siitä.... Kasarilla peräkammarien puujalkaiset sotaveteraanit konkkasivat joukolla katsomaan musiikkivideota koska luulivat että se oli pornoa - siis David Lee Roth vetää JUMP tai Gösta Gigolo.... Luulivat naiseksi, jopa niin tiuhalla rintakarvalla. On se niin kova tuo naisen vetovoima ja suvunjatkovietti.... Tv:ssä näkyi myös Rampo eli Syltty Stallone ilman paitaa hartiakuvassa, niin veteraani kysyi, onko tuo nainen kontillaan.... Olisit käynyt Specsaversillä. LOL
Jukka Brothers heebot oikeastaan aloittivat tämän jackass -buumin, jossa kuvataan videolle toilauksia joissa satutetaan itseään temhihapuissa... Käytännön Jukolan jussien puuhaa.
Katso vaikka ja nostalgoi:
13.6. Seitsemän veljestä ennakko
Lauri meinasi takertua povella -sanaan mutta ei se mtn. Hienot oli lennot, siirryinkö Impivaarasta Mikä-Mikä-Maahan? Myös musiikki, tango oli sopivan rytminen kohtaukseen. Ihminen joka on vain marionetti esivallan ja rahan edessä? Laurin metamorfoosi on hieno kunnianosoitus myös heille: kapteeni Koukku ja ikuinen poika jonka ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, Peter Pan….
14.6. Seitsemän veljestä ennakko
Tarina oli kasvanut, Laurin lento olikin, ehkä luovuuden lento, metsän ja rauhan rakastaminen, tai Aleksis Kiven delirium... Hieno kohtaus, yhtä kaikki. Aleksis Kiven elämä on yks lemppareitani ostoVHSkasettina.
Minä elän!
Myös Lauri muistuttaa Kiveä itseään, samoin Simeoni. Veljistä puolet ovat kuin Aleksiksen peilikuvia - fyysisesti. Laurin hiljaisen miehen kipeä metamorfoosi.
Kävin Lapinlahden mielisairaalassa - varsinainen Arkham! - näyttelyssä, ja minulla tapahtui kummia, syke nousi, tunsin sekä ahdistusta ja huimausta. Ja suoraa pakokauhua - päästä ulos! Tunsin sinne suljettujen kaikkien aikakausien naisten tuskan, hyvinkin vavahduttava kokemus. Kuinka nautin raittiista ilmasta ja siitä, että saan kävellä ulos.
Myös Aleksis Kivi suljettiin Lapinlahteen. Siellä on kaunista mm Lapinlahden linnut - silkkiuikut ja muut. Vihreä vehreys, puhdas vesi. Mutta lähellä on oleva hautuumaa. Sinne haudattu L. Onerva, Hugo Simberg, Aino Kallas, Helene Schjerfbeck, ja moni muu. Maisemana Lapinlahti omaa luokkaansa lintukotona.
Kivi varmaan osaksi tiesi oman arvonsa, ja arvostelijoiden, kustantajien, suuren yleisön konservatiivisuuden ja pelkuruuden uuden realismin edessä. Mutta Kirjailija ei aina jaksa. Kuinka suuri vaikutus on ihmisen romahtamiseen tällä on.
Simeonilla oli nännirengas ja Hugo Boss kalsonger. Muistan Borlängen festivaaleilta kuinka osa nuorista hepuista vannoi Björn Borgin nimeen, toiset Calvin Kleinin. Että alushousut nostettava korkealle housujen vyötärön yli, että taatusti merkki näkyy ;) Paluu tulevaisuuteen -hupailussa Michael J. Fox kalpean kanervan värisillä Calvin Klein -alushoususilla oli koominen sivurooli....
Viimein 14/6 uskoi että Simeoni on nähnyt vanhan vihtahousun kun ainakin ryhmiksen Peer Gyntissä näkynyt Saatana käveli katsomoon ;) Tungoksessa en nähnyt, kavioilla vai ilman ;) Vai sorkkiako olivat....
7 veljestä on ajankohtainen opetustarina
Kuinka paljon olisi opittavaa näiltä jullipäiltä ja mullisaukoilta, miten yhteiset pelisäännöt tehdään, miten niitä noudatetaan. Miten elää sovussa, miten antaa anteeksi, miten solmia rauha...
Itse muistan tarinan aina anarkistisena, akkunan läpi karkaaminen, rajan ylitys, vapautta kohti! Roussealausittain takaisin luontoon - mutta ilman peruukkia tahi puuteria ;) Sekä tietysti kohtauksen, jossa Ulrike Meinhof hyppää akkunasta ulos – eikä ole enää toimittaja ( nainen. äiti ) vaan aktivisti, anarkisti, terroristi. Ylittää kynnys, astua tielle jolta ei ole paluuta. Mutta Jukolan jullithan on häpy end tarina. Lopussa kiitos seisoo.
7 veljestä on myös tarina viinan kiroista, joiden kanssa tappeli monikin kirjailija-kollega. Näytelmässä on monenlaista juomista ja ryyppäämistä - mm piimän. Heiskanen laittaa meidät katsomaan mukavaa hetkeä ennen sähköä, teiden asfaltointia, Rolling Stonesien singlelevyjä ( Little Red Rooster soi ja Eero askelee reteesti ) matkapuhelimia ja internettiä, kun illan ratoksi riitti istua piiriin ja kuunnella turinointia. Viina toimi desinfiointiaineena, lääkkeenä, mutta myös sahtina ja oluena, juhlajuomana.
Kirjailija Väinö Kataja myös taisteli viinan kirojen kanssa. Toisaalta saa sitä mitä tilaa, ja kurkkuun kaataa, ihmettelen, miksi alkoholisimi on suomessa sairaus, mutta hihaan vetäminen ei.
Allmalepanel?
7 veljestä voi kertoa myös suomalaisen miehen kehityksestä, ne voivat symboloida kotomaan läänejä, ihmistyyppejä. Jopa poliittisia puolueita! Näin ennakot juuri pahimman hallitusfarssin, takinkäännön, valehtelin, u-käännösten ja muun kriisin aikaan, just kun natsien leirit rakoilivat mutta epäpätevä pääministeri ei osannut vieläkään erota eikä edes hajottaa fasistista hallitusta pallitusta jallitusta.
Simeonin näyissä on helvettä eli amerikkaa, trumppia, brexitiä, turkkiakin. Helvetillinen peto nimeltä Mammona on valtaava maailman...
Kiven romaanin tärkeitä elukoita ei lavalla nähdä paitsi heppa Valkko - saman niminrn kuin äidin lapsuudessa... Vai oliko Valko. 13/6 ennakossa lavalle pyrähti näytöstä tiiraamaan pikku varpunen - juuri kun oli kohtaus jossa Juhani saa otsallensa fiiliä (vai oliko partavaahtoa) niin kuin linnunpaskaa Eeron heittäessä hyvää läppää.
Karhu on Hän eikä se. Karhua myös kunnioitetaan. Lavalle Karhu kävelee - tietystikin Kontio-saappaissa. Nuo saappaat olivat silkkaa fetisismiä edellisen päivän kovin sumuisessa Tom of Finland kävelyretkellä 😉
En tiedä mistä sain päähäni Timon habituksen Frangen-viikingistä - hienoa ettei näyttelijöiden tatuointeja ei ole peitetty, Timon riimut näkyvät. Se on niitä tarinan kerroksia. Kuten mikrofonit jotka näkyvät ja ihon värinen laastari.
15.06. enskarissa tuoksui testosteroni ja tuore puu
Venla on tavattoman kaunis, julkisella paikalla hymyilevä, terve ja reipas, kuin Meeri Koutaniemen versio Häjyistä Marimekossa. Venla oli niin hottis polkiessaan rukkia niin, että 13/6 naapurisedän sateenvarjo laukesi..
Tarinan naiset ovat täysin vapaita, rempseitä, aitoja, rivoja, hauskoja ja aktiivisia - kun miehet eivät ole paikalla. Heti kun miehen katse eli ihailu saapuu paikalle, niin naiset muuttuvat siveiksi, istuvat polvet yhdessä, hymyilevät ja puhuvat pehmeällä äänellä. Joskus pehmeitä. Pur pur.
Hottis on moni muukin... Ennakossa tuoksui testosteroni ja tuore puu. Työ, ja työn jälki.
Ensiksi oudoksuin avoimissa harjoituksissa karua ja hiomatonta taustasettiä, puista rekvisiittaa - niin kirjaimellisestikin kuin myös mentaalisesti. Olisin odottanut että taustat tellingit olisi maalattu vastarakennetun värisiksi tms, joka olisi hyvin hoopoa. Heiskanen halusi välittää karhean ja hiomattoman suomalaisen tunnun, pinnan, mielen maiseman. Toisaalta puu taipuu moneksi, kodiksi, kehdoksi, sängyksi, arkuksi.... Päreestä valoksi, tuohesta kontiksi, kävystä lehmäksi, koivusta vihdaksi.... Harjaksi, pelimailaksi, salaattikulhoksi, kiuluksi, kuksaksi.
Aidosti mennään ja kesäteatterissa täällä - tuolla - luonnon keskellä. Olisin odottanut rekvisiittaa lisää mutta näin kohteena, polttopisteessä ovat veljekset ja vierailijat. Simeoni tekee ja saa tehdä huikeimmat performanssit ja transsit sekä pienimmätkin elkeet, ollen miltei koko ajan tarkkailtavana. Kun taas Laurin annetaan kasvaa.
Sauna palaa kuten savusauna Löylyssä ( toinen ajankohtainen Viikingit - viittaus ). Äitini oppi juoksemaan sekä pikajuoksua että maratonia kun heiltä paloi sauna ja naapuriin oli pitkä matka. Äiti juoksee vieläkin, talvella pakkasraja on -40 astetta jolloin ei ehkä ole jees juosta ulkona. Seitsemän veljestä on myös suomalaisen Sisun tarina.
Tyylisuunnat vaihtelevat, ollaan humoristisessa Bonanzassa, ja nostalgiaa myös kritisoidaan. Ja lennokkaasti miehet tanssivat kuin kurjet - lailla Loirin Ulvovan myllärin - jossa myös karataan korpeen virka- ja esivaltaa pakoon. Ehkä myös Jäniksen vuosi on sisarteos... Koska elämää ja luontoa kunnioitetaan...
Miehet liitelevät ja osissa koreografioita ollaan ranskalaisten rokokooaikaa kuvaavien vähäpukeisten pukudraamojen kepeydessä ja kirpeydessä.
Kaikkia symboleita ei ymmärrä kuten autonrengasta joka symboloi kotia. Muuten meno on selkeäviivaista ja selkärangasta. Mihin meitä orjuutetaan, mitä voimme tehdä. Voimmeko aloittaa puhtaalta pöydältä. Saako uuden mahdollisuuden? Kuinka vaikea on pyytää anteeksi mutta kuinka helppoa elämä on sen jälkeen....
13/6 mikä on miehuus
Knapsu ( pohjoisen sana, naismainen mies, seksistinen ilmaisu, homofobinen ynnä yhtä kaikki typerä ) knapsu veljes Simeoni leipoo huivi päässä niin että taikinaa lentää yleisöön... Annetaan ymmärtää, ettei Simeoni ole naimisiin menevää tyyppiä...
Miehuuden rajoja tarkastellaan ja venytellään. Samoin myös naiseuden. Tosin nainen nähtiin tuolloin vain hyvänä tahi huonona emäntänä. Hyvä emäntä oli aikansa supersankari, varsinainen Wonder Woman joka osasi leipoa reikäleipään reiän ja hoitaa mukuloita. Hurjia vaatimuksia. Ja pitkiä päiviä. Joka päivä.
Poikien asetelma muistuttaa nuottiviivastoa. Kieli liikkuu, soljuu, möyhii myös mainiosti. Miltäköhän kuulosti kun Kivi luki tekstejään ääneen..
Luin tämän päivän 15.6.17 Yle uutisista Kari Heiskasen haastattelun jossa kertoi halunneen tehdä aidon version. Ei modernisoinnin. Ja että nykyään olisivat möliseviä pienen kaksion lähiöpoikia. Modernia minulle Heiskasen veljeksissä oli vain LOL, ostoskärryt, Hugo Boss ja nännirengas.
Miten itse tekisin modernin? Lähiön tyttäret, sisarukset joista osa haluaa pukeutua burkhaan, osa ei? Hypätä lasikaton lävitse? Vegaanius, greenpeaceläisyys ja uuslinkolalaisuus koetuksella korvessa? Uuslinkolalaisuuteen ei kuulu seksismi - joka kuului linkolalaisuuteen, valitettavasti. Arvot pinaatissa eikun puntarissa.
Muistan myös pohjoisen elämäntapaintiaanit 1990-luvulta. Kittilän intiaanit joita aluksi uutisoitiin, sitten riepoteltiin.
Tässä Elävästä arkistosta:
Outo leiri tammikuussa 1993
Julkaistu: 28.1.1993 "Suomessa nousi 90-luvun alussa valtaisa kohu, kun maahan saapui Ruotsin kautta joukko elämäntapaintiaaneja. Yhteisön jäsenet pukeutuivat kuin intiaanit ja perustivat Kittilän metsiin intiaanikylän.
Varsinkin alussa leiristä annettiin julkisuudessa myönteinen kuva. Kun iriadamant-yhteisön jäsenet kertoivat tavoittelevansa luonnonmukaista elämää, lehdet kirjoittelivat ymmärtävään sävyyn.
Kansainvälinen joukko saapui Suomeen professori, kansanedustaja Erkki Pulliaisen kutsusta. Tutkimukselliset tavoitteet unohdettiin kuitenkin pian, ja Pulliainen sanoutui hankkeesta irti."
Ohjelmasta: Kotimaan katsaus:
Toukolan pojat - nuo knapsut hipsterit
Toukolan pojat ovat parta- tai nutturahipstereitä, ja samalla naapurin poikia 70-luvulta suurine kauluksikseen, ehkä vähän niinkö bättre folk. He kulkevat 60-luvun viehkoissa kloboissa ( tonnin stiflat? ) ja muistuttavat niitä kesälomalle tulleita poikia jotka rehvastelivat Marabuun ja Vulvan tehtailta Jöötteporista ja Tukholmasta tulleita - vaikka olivat tehdastyöläisiä kun ruotsalaisia ei kiinnostanut tehdastyö vaan sitä tekivät siirtolaiset.
Toukolan poppoon laulu elikkä nokkela sovitus kuulostaa hyvin ruotsalaiselta mutta onkin peeveli sentään sellaista munatonta ( lame ) "musiikkia" jota niin hersyvästi Amerikan Psyko -teoksessa pannaan halvalla - Patrick Bateman[n] ei koe tyylittömäksi / mauttomaksi aivan karseita viisuja. Kun mies puhuu dire straits kokoelmastaan, niin silloin pitää äkkiä herätä pikkuhousut lattialta ja rintsikat kristallikruunusta & häipyä hyvän sään aikana...
Ja ensi-ilta 15.6.2917 oli ehkä parhain veto so far.
Daltonin veljekset ja Haitsapparallaa. Kalliit laulujen ja humuretkien lunnaat - Eero saapuu lesona tyhjätaskuna ylioppilaslakki päässä, pikkutakissa kuten mykkäfilmissä tai post-punkissa, ja kahden mustahuulen kanssa. Kaupungin tyttöjen, Helsingin friidujen.
Odysseijalla ja Kolumbuksella oli pitemmät harharetket kuin Jukolan julleilla. Ehkä myös Kurjat ja Monte Criston kreivi on Kivelle tuttuja. Kuinka pieni ihminen pakenee sadistista esivaltaa.
Rakastin Turkan tv-sarjaa 1989, ja ymmärsin sen arvon ja syyn. Tilauksen, ajankohdan. Ökyvuodet ja lama.. Ajanjakson. Kirjoitin päiväkirjaan - joka oli sen ajan naamakirja - arvosteluja sarjasta. Jännää oli nähdä Martti Suosalo yleisön joukossa, hänhän kuului Turkan kastiin ( casting ) ja jonka olen nähnyt viimeks Suokissa Roomeossa ja Juuliassa vuonna 1995. Kauan on aikaa siis...
Nyt ehkä antaisin nenäliinan, että pyyhkiä räät. Amerikkalaisessa elokuvassa ei ole kauaa ollut ihmistä jolla on sekä hätä että räkä.
Timo niin hidas ja kovapäisempi. Oppia. Oppimiseen on hyvä motivaatio - aasi ja porkkana. Tai aasi ja sahti - jos vähän muunnan Näkemiin vaan, muru -sarjan luonnehdintaa Ozista... Pojat saavat sekä vertaistukea että kovaa kilpailua. Luovuttaa ei saa.
Miksi he harhailevat suljetussa härkähaassa? Tämäkin kuuluu odysseiaan ja oppimiseen. Muistuttaen miten tehdään sovinto ilman, että mennään linnaan. Miten asia, tavara korvataan.
Musiikki tulee kuten amerikan hillbillyiltä, ja lännen lokareilta pesulautaa soittaen, metallikupit säestävät vimmattua rummutusta joka on tuttu anarkistien rummuista, musiikkia jolla tsempataan mielenosoituksissa köyhien ja vammaisten oikeuksien puolesta, väkivaltaa ja fasismia vastaan. Muunlaisia demoja ei olekaan.
Ja sitten kajahtaa Viidakkolaulu, the lion sleeps. ¨
Äiti Jukola. Talo on äiti. Orvolle veljeskatraalle. Koti.
Näytelmä loppuu kauniisti, jättää liikuttuneena miettimään Kiven omaa hautajaislaulua, ja niin lyhyttä aikaa.... Välillä nelistetään puskafarssissa eli buskiksessa kuten kansankodissa sanotaan. Ruåtsissa osataan olla mauttomuuden ja huonon maun ytimessä - ja ylpeitä siitä, että juostaan kesäteatterissa potta päässä. Kaamoksen jälkeen on milteipä pakollista antautua yöttömälle tälle ja ulkoilmateatterille. Päästää vapaalle.
7 veljestä sivusi monasti Odysseuksen harharetkiä, miehet muuttuivat sioiksi, tai no, ainakin Timo vonkui kuin olisi Syvä joki elokuvan kohtauksessa joka on varsinainen stadi versus lande ;) Odysseusta oli myös seireenit eli Venla etunenässä rukkia pur pur surraten. Yksi kykloopi näkyi mutta hän oli hevoinen Laukki eikun Valko Valkko... Kauniita kunnianosoituksia kumminkin.
Ainoa mikä jäi puuttumaan oli " Soittakaa Paranoid! " Kiven Metsän poika tuli tutuksi varsinkin Froikkarien esittämänä, sävelenä tuo Black Sabbathin klassikko, Paranoid.
Viime suvena kuulin sekä Ozzy Osbournen että käen kukkuvan. Toinen tapahtui Impivaarassa. Toinen ei, vaan kavalassa maailmassa....
Seitsemän veljestä 13.-14.06.2017 ennakot ja enskari 15.06.
Valokuviani:
Auringonlasku Suomenlinnassa. Sunset in Suomenlinna Sea fortress. Suomenlinna, Suokin veljekset, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, näytelmä, Ryhmis50, Ryhmäteatteri,
Takasin luontoon -uutisia keväällä ja kesällä 2017:
Hulluja nuo kuolevaiset! Ryhmäteatterin Kesäyön uni on alussa kovin riminiläinen, fellinimäinen, kenties jopa pasolinistinen. On Antonionin elokuvista tutun oloinen hahmo, nainen: kyllästynyt, vieraaantunut nainen mittavissa
aurinkolaseissa ja suuressa tukassaan. Hän on Maria Callas ja Amy Winehouse -tyyppinen ihminen, kenties traaginen. Kenties vain vatut välittää -asenteinen, jolle brenkku maistuu. Rikas, etuoikeutettu, ja alkoholia nauttiva - kuten Sue Ellenkin.
Säkkiperän kynästä lähtöisin. Shakespeare 400 vuotta. Suomenlinnan kesäteatterissa Ryhmäteatterin Kesäyön uni - Viljami William Shakespeare:
Kesäyön unelma ( A Midsummer Night's Dream). Hovimestari muistuttaa jotain - en muista mitä kuta mistä. Ei Tintistä. Lavalla on vastakohtia: postiivinen pälpättävä mies - ja negatiivinen vaiennut nainen aurinkotuolilla. Lavalla on monenlaisia vastakohtia ja roolit ovat heittäneet lehmänpyllyä. Miksi aina sanoa, että häränpyllyä.
Veistoksellisessa kreikkalaisessa puvussa, ja gladiaattorin sandaaleissa amatsonien kuningatar Hippolyta aka Minna Suuronen on upea ilmestys. Robin Svartströmin hahmo tyranni Theseus on täysin knapsu, bätttre folkin valkoiseen puuvillaan pukuun pukeutunut varsinainen del monte-mies, imperialisti, pappa, joka betalar. Ja handlaa kaiken hyväntuulisena, kalpean vaaleanpunainen neule oikeaoppisesti olkapäillään. Mutta miten amatsoni on saatu alistettua?
Näytelmä ottaa kantaa niin häiriintyneisiin pakkoavioliittoihin kuin vapauteen joka jokaiselle pitäisi kuulua. Jos osaa käyttäytyä ja rakastaa metsää.. Kunnioittaa toista. Aikuiset ihmiset!
Nuori nainen Hermia (Anna-Riikka Rajanen) (julisteessa hieno kuva, kuin kesken festarin, tai juhannusjuhlien, onko kasvoilla kimalletta vai onko ollut käpy selän alla ;) ) on raivostuttava pillittäjä, mutta rakkaansa Lysander on tosi mies, Kurvin kundeja, ja häntä näyttelee aivan upea Noora Dadu hienossa drakking-roolissa. Pride soikoon! Onks se niin väärin.... No ei oo. Mukavaa, että on näitäkin rooleja, ettei aina vain miestä mekossa - eikös siihen kyllästytty jo Säkkiperän aikaan, kun mies vetää kaikki roolit... Ja rakastavaiset halutaan erottaa!
Mutta kuinka mukavaa on tämä subteksti - katsoin muuten Supernatural -sarjan jakson Fan fiction, kaksi kertaa! Kuinka mainio jakso - kyllä Supernatural pittää saada musikaaliksi! Kalliiksi sellaiseksi! Mutta on upeaa tämä fänifiktio, fan fiction, jota ihailijat kirjoittavat, koska se on selkeän ja kauniin homoseksuaalista kuten Hannibal syrän Will ja Moriarty sydän Sherlock... Ja apropoo - Hannibalartin yksi selkeä suuntaus on panseksuaalisuus - se myös sopii Kesäyön uneen... ja unelmaan.
On meillä unelma, vapaa maailma, ilman rajoja, lauloi Sielun Veljet. Verisesti, tarkoittaen. Mutta miksi hetero- tai lesbotytöt / -naiset kirjoittavat fanifiktiota saavuttamattomista homoseksuaalisista miespuolisista sankareistaan - tällöin ovat vielä kauempina tähdistä!! Puhumattakaan miksi rakastua ihmiseen siis hahmoon, joka ei ole olemassa, niinku aikuisen oikeesti,fiktiiviseen hahmoon, mutta muuten on täysin toimintakykyinen sosiopaatti!! No mutta hei - Benedictus Cucubercatch ;)
Suomenlinnan kesäteatterin blogi Tumblrissa: keskellä dramaattinen Helena jota näyttelee Pyry Äikää. Tässä kohtauksessa valkoisen aistillisen housupuvun polvet eivät ole vielä nurmettuneet ;) Vasemmalla pipo päässä Noora Dadu. Kuva: Tanja Ahola
Helena ( niin ikään Pyry Äikää aistillisissa valkoisissa, voisi olla myös kannanotto: translaki muutettava! ) juoksee aivan väärän rakkauden perässä..
Minna Suuronen koko loistossaan Valkoinen peura / Jääkuningatar / Yön kuningatar - ja ehkä Pahatar?? Kuva: Tanja Ahola
Keijujen maan kuningatar Titania ( Minna Suuronen ) upea yhdistelmä jääkuningatarta, yön kuningatarta sekä Valkoinen peura -hahmoa, myytillinen, ylväs.
Kunkku Oberon ( Robin Svartström) on seksikäs metallimies, asenteella kuten Jack Nicholson muututtuaan ihmissudeksi, että kusee toisen varpaille miestenhuoneessa reviiriään suurta merkatessaan. Hienot on sarvet ja vetimet.. Sellainen mies joka ei kuivaa shifonetillä pesuallasta - kuten mainio Päivi Alasalmi kirjoitti - olikohan erinomaisessa teoksessa Vainiola. Mutta minun mielestäni tosimies saa kuivata jälkensä jos on räpinyt kuin Monni keittiössä - siis tuo Pekka Töpöhännän hahmo, ilkeä kissa, jonka äänenä oli alkuperäistäkin parempi Pekka Autiovuori... Siis Monni räpii eli sotkee täytekakulla kaiken seinät, pöydät, akkunalaudat niin keittiössä kuin ruokasalissakin...
Titania & Oberon... Esittävät eri puolia, ei välttämättä ääripäitä. Mies ja nainen, pimeys ja valo.
Mutta kyllä tosimies hevimies kesämies - mitä näitä titteleitä ruisleivälle onkaan - saa kuurata jälkensä, ei se ole miehisyydestä pois, päin vastoin.... ei tarvitse alleviivata. Voiha pusikossa aina rehvastella, mutta tasa-arvo pitää kodin hiljaisena - sen jälkeen voi itse kukin olla nurkassa viettämäsä vapaa-aikaa oman laitteensa kansa ;)
Mutta apropoo tuo vanha ruisleivän mainos " Ruis-Antero - siinä on reikä " ja se ääni... oliko se nyt poliittisesti korrekti.. Eihän mikään mainos koskaa olekaan - paitsi eetisten mainostoimistojen - Suomessa peräti yksi kappale! - sisällä.
Tykkään susta näin paljon! Ozzy Osbourne, Black Sabbath, Fairies with boots. Kuvass ei näy buutseja, mutta käyttäkää mielikuvitusta ;) ja Black Sabbathin esittämä kappale nimeltään Black Sabbath. Keijut buutseissa tuli vasta seuraavana
Mikko Penttilä keijuna. Kuva Tumblr.sta
Keijukaiset herkät ja vantterat! Naurattivat kun eilen Black Sabbathin konsertissa tuli Fairies with boots.. Englanninkielinen fairy on selkeämpi gay kuin suomen keiju joka mielletään vain heiveröiseksi tytöksi joka lakkaa olemasta - jos häneen ei uskota. Kotimaisessa komediassa on naurattanut kun mies on mekossa. Niin nytkin. Miesporukka joka on varsinainen ensemble kokoelma kotimaisia karhuja, jotka haluavat näytellä näytelmän. Mutta jossa kaikki menee perseelleen. Porukan heavymetal -mies on oikeasti herkkä ja pelokas ja näyttelee jalopeuraa - petolinnuista julmimpaa? - kuten Ihmemaa Oz vai lainaako Oz Shakespearea? Jellonalla on kuulkaas keltaiset kumihanskat harjana..
Hienoja karheita hahmoja esim Aleksis Kiven esittämä - eikun tietenkin Marko Tiusanen ( joka näytteli pääosassa A. Kiveä ) tietyn aikakauden beessi teryleeni luukki, jonka alla on kuitenkin aggressiivisia, ehkä Terveet Kädet / Faff-Bey -vaikutuksia.
Totinen torvensoittaja joka kutsui kansan teatteriin sisälle elikkä Pietari Pölkky (Juha Pulli) on hämmästyttävästi kajaleineen Painin elikkä Peter Tägtgrenin ja Johnny Deppin ( Mad Hatter ) näköinen. Eri toten unijukka-hahmossaan jota Depp käytti vast ikään Liisan seikkailut peilimaailmassa..
Johnny Deppin Hullu hatuntekijä unijukkana nukkumattina Alicen seikkailut peilimaailmassa jonka kävin katsomassa superpäivänä hintaan 7 euroa! Ei mitään halpaa huvia alennettunakaan, mutta pakko oli nöhdä. Näin Deppin kyllä livenäkin Hollywood Vampires kun kävi Tukholmasa, oi joi joi joi....
Nikolai Perä (Jarkko Pajunen) pistää kyllä tuulemaan pitkien kalsonkien ja pinkkien crocsin kopioiden elikkä puutarhatossujen voimalla! Onko jokaisessa seurueessa tällainen, joka lahjoihinsa katsomati, tahtoo tehdä parhaimman roolin, tai parhaimmat roolit, tai iahn kaikki rollit, ja sotkee kaikki kuviot, ja ympyrät, ja aikataulut improvisoinnillaan ja mökötyksellään...
ja aasina hämmentää, kun roikkuu kuin hevosella...
Mutta ei se mitään! Prideä juhlitaan, ja kävin Tom of Finlandin näyttelyssä Taidehallissa jo ennen kuin se avattiin, kröhöm, eli ettei pitäisi tulla yllätyksenä että täällä elukalla on Uppsalan mittavin... Sitä paitsi juhlin edellistä juhannusta käymällä KiasmassaRobert Mapplethorpen näyttelyssä...
Selkeä Pride-sanoma! Jokaisella aikuisella on, tai olisi oltava oikeus rakastaa ja hyväksyä itsensä. Ja mennä naimisiin. Tai olla menemättä.
Sekaisin on miehet naiset, roolituskin on. Ylevässä oopperassa ja rahvaan teatterissa moni juonen solmu koostuu väärinkäsityksistä ja solkkauksista. Ja aina joku riidanhenki kylvää... Katoa. Perikatoa.
Puck on rasittava tuholainen. Sari Mällinen upea näyttelijä. Jotenkin ei kestä tätä Puckia. Ehkä johtuu kun kaltaisiaan lapsia on joutunut kuuntelemaan risteilyllä ja jollain muulla taistotantereella. Todellinen kiusanhenki...
Muita versioita:
Olikohan vuosi 2000, vai niin ikään 1999, kun katsoin VHS:ltä brittifilmatisoinnin Kesäyön unelma Christian Balen takia. Suomeksileffa oli William Shakespearen Kesäyön unelma, ja Bale oli Demetrius. Hienoja näyttelijöitä täynnä eikä toteutus liian taiteellinen tai kauas kurkoittava vaan kansalle jaettava, ketju.
Juhannuksen aikaan sopivasti BBC-laatua uusi modernisoitu tulkinta jossa myös seksikäs Oberon ja seksikäs rasta-Puck joka myös tuntui olevan Priden puolella... Ja ei pelkästään valkoinen valkoihoinen toteutus. Ja upea Titania! Eritoten nautin aasina toimineesta Little Britain-komediasta tuttu ( only gay in the village ) Matt Lucas jona näytti hyvin suomalaiselta! Hänellä oli sekä riihipaita että reikäpaita! Näytti monen sukupolven pölvästiltä. Mutta onnelliselta sellaiselta.
Apropoo Black Sabbathia lämmitteli kalifornialainen Rival Sons stoner-poppoo jonka yksi kalpea totinen jäsen näytti aivan Amerikkaan karanneelta Rummukaisen veljekseltä.
hienoja oivalluksia.
Aivan Aluksi
mietin onko tämä komedia. Miksi känninen hahmo naurattaa - siis tämä muuria näyttelevä ja styroksia naamaansa liimannut perusmies. Erinomainen majoitus! Eikun sisustus! Eikun maskeerointi!
Lava vaikutti pieneltä, mutta häätyy olla aika moinen Merlin että siirtää muureja!
Ryömiminen pienestä kolosta on osa Suomenlinnan kesäteatteria - jossa olen viimeksi ollut 1990-luvulla!
Näinä aikoina vuonna 2016 olen ajatellut panostaa elämyksiin - oli niihin varaa eli ei. Metsään. Veteen. Kivikkoon. Teatteriin. Konserttiin. Kirjaan. Vuokraelokuvaan.
Tässä on se kuuluisa rako #muurissa jonka välissä lyhyehkössä pitkässä #traagisessa #komediassa pari viestii.. #Suomenlinnassa #suomenlinna
Fakta- (vaan ei tuhka)
luukku:
Alkuperäisteos: William Shakespeare
Suomennos: Lauri Sipari
Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää
Sävellys: Samuli Laiho
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Lavastus: Janne Siltavuori
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Maskeeraus: Riikka Virtanen
Lennätykset: Pasi Warsell
Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney
Kuvat: Tanja Ahola
Russell T. Daviesin kirjoittamassa BBC:n versiossa A Midsummer Night’s Dream vuodelta 2016 näplätään tablettia ja tyranni Theseus on upea fasistinen punaisiin puettu hahmo ja heti tuli mieleen, että on nähtävävuoden 1999 Shakespeare-elokuva Titus, jossa on Alan Cummingin hätkähdyttävä Saturninus. Theseus on fasisti ja tyranni, ja tietysti hän pukeutuu kuin kettujahtiin - hieno oivallus! Tuo barbaarinen eläinrääkkäys saa jo loppua. Theseusta näyttelee ihana John Hannah joka olisi saanut jatkaa roolissaan Rebus, muita huomioitavia: neljät häät ja varsinkin ne yhdet hautajaiset, Spartacus -sarjat, jossa ilmiselvästi kieli poskella - tai vallan jossain muualla - nauttii näytellä orgioissa, Muumio-elokuvat, Neiti Marple... Monipuolisesti
