Näytetään tekstit, joissa on tunniste Särkänniemigate. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Särkänniemigate. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kenraali ja Casanova: Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden teosten esittelyssä ma 15.8.16 Peacock-teatterissa

Boheemi eli böömiläinen, kuin kristallia, eri vinkkeleitä, heijastuu, maailma särkyy... Erinomaista että Pengerkadulla taas pervoillaan kylpylässä, ja nainen sanoo miehelle: suutele saappaitani, kuten edellisessäkin näytelmässä Venus turkiksissa ( Roman Polanski: Venus in Furs, Leopold von Sacher-Masoch: Venus im Pelz ). Ehkäpä ensi vuonna Fröken Julie? Tai muu Velvet Undergroud spektaakkeli tai tabernaakkeli? Vakavasti ottaen Kenraali ja Casanova nojaa ennemminkin markiisi de Saden Justineen, jota markiisitar näyttelee hetken... Kävin katsomassa tämän ilmaiseksi Taiteiden yönä to 25.8.16 kun oli kyseessä viimeiset harkat.
© valokuvaaja Satu Ylävaara, © photographer Satu Ylavaara
Ehkäpä hillopäivänä voisin ostaa jopa lipun. Tai kaksi. Näytelmähän pitää aina katsoa eri palleilta. Jos ehtii... Markiisitar kertoo mistä saapikkaat on tehty, ja tästä pääsemme nykypäivän eläintenrääkkäyksiin, ihmisen tyhmyyteen ja turhamaisuuteen vrt Särkänniemigate.

     
Casanovan eloa ja matkaa olen seurannut jopa Venetsiasta käsin, enkä vieläkään voi käsittää, miten hää pärjäsi synkässä tyrmässä - joka sinänsä on tiettu hyvin romanttinen ja inspiroiva, mutta lyijytyrmässä 40 asteen helteillä ja kovilla pakkasilla.. 80-luvulla luin niin de Sadea ja Casanovan muistelmia sikin ja sokin.
      
Valokuvani ovat Helsingin Kaupunginteatterin syyskauden teosten esittelyssä ma 15.8.16 Peacock-teatterissa oli mainio tunnelma, kun elokuvilla on trailerinsa niin näytelmiltä uupuu oma esittelynsä - paitsi tällaisissa maksuttomissa tilaisuuksissa..

"Se, jolla on parhaat tarinat, voittaa"
Santeri Kinnunen. The täydellinen. Vaikka eilinen Tervasaaren kesäteatterin potpurri mainoskanavalta oli jo liikaa... Ehkä ;)

 Yrjö Maunu Sprengtporten on minule umpitylsä plaratun lukion allmalepanel -hissankirjan sivulta oleva pliisu hahmo. Mutta tässä Santeri Kinnunen, joka on aina täydellinen, luo mainion monipuolisen Sprengtporten -sankarin/antisankarin, joka koskettaa... vaihtoehtojensa välillä poukkouileva juureton nomadi?


Mietin, onko näytemän kirjoittaja/ohjaaja Pasi Lampela kyborgi tällä työtahdilla? Ei haittaa!


Pekka Laiho on aivan ihana Casanova alkaen kylläisen pantterin tekniikalla kohti surua ja alkuloa, itsetuhoakin, jota maailman upein soitin cembalo alleviivaa... Cembalo soitti Aura Visala. Koskettavasti. Tyhjentävästi. Mutta Pekka Laiho. Minulle Casanova oli ensimmäinen bloggari ja itsensä täysin tyällistävä vaatimattomista oloista lähtöisin olevan hopeakieli joka kyllä eteni älykkyydellään ja charmillaan, ja pakon edellä... 


Fetisistinä Markiisitar oli minulle kaunis, hengittävä veistos. Häntä näytteli Saija Lentonen, uusi upea tuttavuus. Ylevä ylhäisöön kuuluva, ja kasvoillaan myös pikkusöpöä kawaii-meininkiä alakulttuureista, ja silmissään saamelaista viisautta... moneenmuuntuvaa, innolla odottaen seuraavaa... laaja-alainen ikähaarukka. 
Markiisitar oli puettu upeasti kuten 1960- ja 1970-lukujen sadsomasokistisissa elokuvissa jotka enemmän tai vähemmän nojautuivat joko Sadeen tai Masoon, mutta näissä filmeissä naiset olivat päähenkilöinäkin vain statisteja ja äijien tirkistelyn kohteita, miesten kuvaamia miesten silmille, ja hyvin kaukana alkuperäisistä kirjoista ja ihmisistä joihin kirjat perustuvat. Sen sijaan Saija ja Venus turkiksissa -näytelmän Armi Toivanen kumpikin olivat, ovat vahvoja, aitoja. 

Sivuhahmoista Jouko Klemettilän mentalisti-okkultisti-ooopperatähti-silmänkääntäjä oli huippuhahmo, koominen tarvittava sidekick sivuhahmo, aikansa symboli, nykyisinkin ala-arvostettu kulttuurialan pätkätyön tekijä ja samoin paskatyön tekijä...

Mutta oliko vapaus, allmalepanel -veljeys ja tasa-arvo saavutettu ja ylläpidetty? Giljotiini lauloi tasa-arvoa? Oliko kuka pelastaja, kuka tyranni? Minua on aina huvittanut historian kirjojen väittämä, että 1700-luku oli järjen aikakausi.... 


Tässä muistiinpanoja kun Pasi Lampela kertoi produktiostaan Pengenkadun näyttämön lämpiössä joskus 29.8.16 klo 17.30 sateisena pnä kun olin palannut Bodominjärveltä... Tai pimiössä - kun valot välilla katkaistiin ;)
Ranskan vallankumous aateliset olivat pakolaisia!  
Yrjö Maunu Sprengtporten oli kuolemaantuomittu!
Tarinat valuuttaa joiden kanssa voidaan käydä kauppaa!
Meitä hallitaan manipuloidaan tarinoiden avulla!
Pitää kirjoittaa oma tarina.....
1700-luvun loppulla kaikki oli suurta perfomanssia ja teatteria: kuten erotiikka ja sodat, eros ja thanatos... 
Sprengtporten oli aikautensa freelanceri...

Georg Magnus Sprengtporten Wikipedia kertoo, että Sprengtporten oli " Teplicessä, Böömissä, missä hän oli säännöllisessä yhteydessä kreivi Waldsteinin kirjastonhoitajana toimineen Giacomo Casanovan kanssa. "
Casanova KirjaSampo.fi
Giacomo Casanova wikipedia




keskiviikko 2. elokuuta 2017

Ryhmiksen Farmi. Sotkan munasta O Passionatan irvokkaaseen teknoon. Ja tohtori Moreaun saarelle...

Ryhmiksen tuorein näytelmä ennakkoesityksenä 3.10.2016. Kalevalan maailmansynnystä eli Sotkan munasta O Passionatan
irvokkaaseen teknoon, meillä oli Aatumirri, maisemana oli todellakin Orwellin ja Kekkilän kesäpäiväinen puutarha, oikea rauhallinen lintukoto, pohjoinen paratiisi, jolloin linnut laulaa Vivaldia ja vaikkapa Griegiä, ja kaikki ovat kamuja keskenään, vaikka yks passaa, että aamiainen ois jokaisen nokan alla. Hienoa oli myös mennyt maailma poseeraus.

Ryhmäteatterin Farmi-näytelmä sopi mainiosti eläintenviikkoon. Näin tämän ennakkoon 3.10.2016. Koska voitin ilmaiset liput. Naisen euron kiittää! Eräät eläimet olivat tänään tasa-arvoisempia kuin toiset... Voi Schrödingerin kissa parkaa!

Farmi pureutui eläinten inhimillistämiseen - epäinhimillisyyteen ja lapsiaan hotkivaan vallankumoukseen. Vaikeita käsitteitä, vaikka olisi tosi helppoa olla kiltti eläimille, kuten esim ihmisille ja kanoille.
 
Tiina Weckström ( Hella W, Tulennielijä  ) oli hurja, häikäilemätön jotaja, possu. Samuli Niittymäki ( Mobile Horror, Hyvä poika ) sopiva arvaamattomana masentuneena hitlerjugend-mirrinä. Ja Joanna Haartti ( Pitääkö mun kaikki
hoitaa?, Haamukirjoittaja ) oli kana, joka teki smoothieta. Kyllä kana tietää! ;) Noora Dadu sanoi muuten pari viikkoa sitten seminaarissa, että Joanna Haartti on maamme lahjakkain näyttelijä. Olimme Abdulkarim Let's Talk feat Sonya Lindfors & Noora Dadu häppeningissä Caisassa.
   
Kävin männä viikolla myös Epäinhimillisyyden museossa, ja seuraavana pnä Korkeasaaressa - koska oli eläintenpäivä... Kävin katsomassa elokuvissa myös Tim Burtonin uusimmassa Neiti Peregrinen koti perin eriskummallisille lapsille - Miss Peregrine - nimeänsä ( peregrine = muuttohaukka ) myöten muuntautui linnuksi... Ryhmäteatterin kesäteatterissa kävin kolmasti kattomassa Kesäyön uni, jossa oli tietysti tämä aasi-metamorfoosi...
    

Ennen kun Farmi alko, niin tunsin olevani tohtori Moreaun saarella. Ultraviolettivalossa Possu näytti kalkkikasvoiselta Brandolta, mutta hoikalta. Minua pelottaa aina kävellä katsomoon kun näyttelijät ovat jo lavalla, kuten Sweeney Toddin poikkikaiteellisessa verisessä musikaalissa Lontoossa taannoin. Farmin väki ultravioletissa valossa oli unessa, mutta kuitenkin uhkaavasti paikalla. George Orwellin Eläinten vallankumoukseen ( Animal Farm ) pohjautuva teksti ruumiillistui Ryhmiksen remontoiduissa tiloissa. Oli hieno ratkaisu tämä viisto läpinäkyvä kalvoseinä, jonka läpi näytteilijöiden liikkeet hidastuivat... Se muistutti ajasta jolloin illuusioita tehtiin viktoriaaniselle yleisölle. Ja välillä oltiin Päiväni murmelina... Delfiinit mainittiin mutta Särkänniemigate -jupakkaan ei päästy, mielessähän se kyllä pyörii...

    Harmi ettei aika riitä bloggaamiseen - teen kyllä kaikkeni, että saan nähdä tänä syksynä elämyksiä - itse asiassa kalenteri on suht tiineenä tuonne Yuleen, Jouluaattoon asti, on näytelmää, musikaalia, seminaaria, vampyyrejä, kokeellista, laitosta, kirjamessuja, häppeninkiä, näyttelyä ja museoita ilmaseks museokortilla... Huh huh...
   
Viime aikojen parhaimpia dokumentteja oli  Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley's Island of Dr. Moreau  ( 2014 ) jossa perehdytään projektiin jonka aloitti huippukiinnostava noitaherra kulttihahmo  Richard Stanley, mutta jonka höllywööd sössi vaihtamalla ohjaajaa, unohtamalla taiteen jne. Lopputuloksena oli vuoden 1996 elokuva Tohtori Moreaun saari. Dokumentti on kyllä loistava, näyttää miten taiteilija käyttäytyy kun hänen taiteensa riistetään, vesitetään ynnä muuta. Doku näyttää kuin sika tai aasi Val Kilmer on. Vai harjoitteliko roolia varten....
   

Tulin Ryhmäteatterin farmiin muuten suoraan Czerny protest, black protest -mielenosoituksessa jossa osoitimme tukea puolalaisille naisille, ettei järjetön ja vaarallinen aborttilaki astuisi voimaan. Elämme siis tosi epäinhimillisiä aikoja... Vaikka Egyptissä kissoja palvottiin ja verkko vilisee ultrasöpöjä kissavideoita niin silti eräät eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset...

Kaikki valokuvat Satu Ylävaara teatterin ympäristöstä eläimellisestä katutaiteesta [SIC] paitsi tuo pysäytyskuva dokumentista:  Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley's Island of Dr. Moreau  ( 2014 )
Hurme & Tavi & Virtanen & Wallgren
Farmi Orwellin eläinidylli

#Farmi #Ryhmäteatteri #eläintenviikko Schrödingerin kissa, eläinrääkkäys, George Orwell, Animal Farm, Eläinten vallankumous,
Hurme & Tavi & Virtanen & Wallgren
Farmi Orwellin eläinidylli

Ryhmiksen sivulta: " Syksyllä Helsinginkadulla tavataan George Orwellin 71 vuotta sitten julkaistun teoksen Eläinten Vallankumouksen vähemmän tunnetut eläimet. Linda Wallgrenin, Sinna Virtasen, Juha Hurmeen ja Henriikka Tavin kirjoittama uusi kotimainen näytelmä on saanut innoituksensa George Orwellin ajattelusta, teksteistä ja elämästä sekä eläinsaduista ja musiikista.

Farmi on soiva ja hauska esitys nykypäivän hämmennyksestä ja menneeseen haikailusta sekä yrityksistä säilyttää jotain, mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Kesto noin 1 tunti ja 45 minuuttia. Ei väliaikaa. "

Käsikirjoitus: Juha Hurme, Henriikka Tavi, Sinna Virtanen ja Linda Wallgren
Dramaturgia: Sinna Virtanen
Ohjaus: Linda Wallgren

Rooleissa: Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen ja Tiina Weckström

Sävellys: Tuomas Skopa
Valo- ja videosuunnittelu: Ville Mäkelä
Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen
Lavastus: Kaisu Koponen
Pukusuunnittelu: Niina Pasanen
Maskeeraus: Riikka Virtanen
Graafinen suunnittelu: Otto Donner