Kävin katsomassa näytelmää Äidin rakkaus koska ohjaaja Liisa Mustonen kertoi siitä Lavaklubilla niin innostavasti sekä myös ällösti. Äidin rakkaus näytelmän äiti on demoninen eikun dominoiva! Ei halua huomata itsessään niitä piirteitä, pikkumaisuutta ja syyttelyä. Ja miehen juoksettamista... Eero Aho näytteli rauhallista ja lepsukkaa samettihousuista miestä, jonka kanssa äidillä alkaa suhde... Eeron kynnet ja kädet olivat todella hyvin hoidetut - toisin kuin elokuvassa Pahan kukat, jonka olen nähnyt niin Rakkautta ja anarkiaa festivaaleilla kuin myös elokuvateatteri Orionissa, ohjaajaklubilla, ohjaajan paikalla ollessa. Aho oli duunari jolla pitikin olla multaa ja likaa ja rasvaa kynsien alla. Tv sarjassa punainen kolmio taas Ahon Leino oli bakteerikammoinen ja muutenkin anaalinen. Näytelmä Äidin rakkaus loppui. Ja kiirehdin tahi laahustin ratikkapysäkille. Joka täynnä ihmisiä.
Yht äkkiä ihmiset kaikkosivat julkisiin kulkuneuvoihin ja huomaan olevani pysäkillä seuranani vain Eero Aho! Kuinka hauska paluu ysärille! Näyttelijä oli ehtinyt siistiä veret kasvoiltaan. Meikit, maalit, roolihahmon. Kävin katsomassa näytelmän kahdesti - vaikka budjetti tiukka ( lue: mitätön ) ja aikataulu hurja, koska oli Espoo Cine menossa.... Minusta on mukavaa katsoa näytelmä useasti, eri kuvakulmista. Kansallisteatterin Omapohja -näyttämöllä se onnistui.
Myös Markus Järvenpää oli hieno kuten myös Teatteri Jurkan näytelmässä Rikos ja Rangaistus pääosassa Raskolnikovina, joka joutui tekemään ankaria päätöksiä.
Sitten olin pari päivää hevostapahtumassa Kaivarissa ja näen Ahon. Muutaman tunnin kuluttua näen Ahon uudelleen kauppakeskuksessa. Siis täysin ilman stalkkausta 😆 ja tuhansien ihmisten joukosta.
Vakavasti puhuen Martta Koskinen on asunut naapurissani. Ei ihan seinän takana mutta lähellä...
Olen kuvannut teemaa Suomi 100. Mitä kaikkea siihen kuuluu. Toisinajattelijoita, teloitettuja, pasifisteja, feministejä. Vastarintaa.
Äidin roolissa Kristiina Halttu tekee hurjan tulkinnan. Olemme aika äärirajoilla. Kun hän riisuu pörröisen villatakkinsa niin alta paljastuu melkein goottilainen ninja, naispuolinen toimintasankari, tietenkin mustaan puettuna. Tämä on vain mielikuva, tulkinta, onhan Äiti normaali suomalainen nainen. Tai - normaali. Joka määrää kaapin paikan, luonnollisesti. Mutta omistaa piirteitä joita ei itsessään halua myöntää. Kuten manipulointi. Narsismi. Pikkumaisuus.
Osin samoja elementtejä, ehkä, kuin sarjassa Bates Motel, joka myös porautuu kipeään äitisuhteeseen, kun Norman Bates on nuorukainen. Ja liittymäkohtia myös Game of Thrones teokseen Valtaistuinpeli, jossa myös tutkaillaan vallankäyttöä. Näissä sarjoissahan vallananastaminen ja sadismi ovat selkeämpää kuin tässä näytelmässä joka on sekä realismia että trilleriä. Trillerimäinen näytelmä lukee esitteessä.
Kävin katsomassa kahdesti, eri puolilta salia, eri näkökulmista, pienessä, intiimissä teatterissa. Lavaklubin teemakeskustelussa 18.04. Liisa Mustonen sanoi: " Naisen aggressio on voimavara, minun rajojen suojelua..." Kövin katsomassa viimeisen kerran 29.04.
Karhujen suojelemina matineassa tänää Äidin rakkaus... pic.twitter.com/HiEQiKINOf— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 29. huhtikuuta 2017
Äidin rakkaus... https://t.co/Ugil0ZIFhH— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 29. huhtikuuta 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.