keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Luonto imitoi taidetta: Vampyyrien tanssi

Amiraalinhattu! Even the nature imitates art: Dance of the vampires. Faces in on birches: Napoleon or? Kolmikolkkahattu, ehdottomasti. Merirosvonhattu, naama, kasvot. tai 1600-1700-luvulta. Ehkä kun on 12.4.16 menossa Vampyyrien tanssiin niin näyttää sekä Alfredin kaappaamalta keskiyön tanssiaisten naamiaisasulta että merirosvo-vampyyriltä. Amiraalilta. Merten herralta... Ironista kyllä, kyseinen puu sijaitsee suht lähellä Linnanmäkea ja Peacock-teatteria ;) Vampyyrin kuvat Helsingin kaupunginteatterin verkkosivulta & juutuupista täysin lupaa kysymättä, mutta kovin uutta luoden ja markkinoiden ;) Vaikka näytöksiä on jälelä enää 2.







Hamletinkone 28.04.2016 KOM-teatterissa

Hamletinkone 28042016 KOM-teatteri. Sisältää spoilereita. Hamletinkone. Tämän halusin ehdottomasti nähdä Niko Saarelan ja Shakespearen takia. Vietimme vast ikään Viljami Säkkiperän 400 vee päiviä - siis kuolinpäivää. Koska hän syntyi? Syntyikö? Oliko William mies? Oliko hän poppoo ihmisiä? Uuden aallon pikkutakissaan Hamletti oli kommunistien pinnin ja kaulassa palestiinalaishuivi - luulisin. Ja sepaluksesta sojotti katkaistu miekka. Ennakoiden. Onko kaikki poikien tarinat sellaisia joissa Kullervo puhuu vain miekalleen? Ovatko muunlaiset tylsiä? KOM-teatterin aula oli pimeä, oli hurja tunne astua matineaan, päivänäytökseen kirkkaan päivän keskeltä, tai oikeastaan sumun, mutta keskelle pientä dekadenttia kahvilaa, tai kabareeta (feeling Berlin), eikä tiedä mitä tulee ja mistä suunnasta. Toivottasti ei paskaa, sekä kirjamaimellisesti ( jumalan teatteri on niin out of season, ja oikeastaan jo retro - tärkeä ja törkeä merkkipaalu kuitenkin Kekkoslovakiasta. ) että huonona näytöksenä. Mutta saimme jokapäiväisen ruisleipämme, eikä reikä jäänyt käteen, edes leipojan...

Ensimmäisenä vahvana tunteena oli tulitikun raapaisun tuoksu joka säilyi ilmassa, onko tulossa synagoogien polttoa, vai sotilaspassien vai rintaliivien polttoa, vai ollaanko Platonin luolassa, jossa on verhot, joissa lukee Kuolleiden yliopisto tai vastaavaa. Mitä välkkyy seinille? Sytytetyt hautakynttilät loivat sekä lämpöä että ahdistusta, kuumuutta, ja pelkoakin, ehkä. Ilmassa haisi myös paukkujyvä, mutta hylkäsin aistini, ettei se ole popkornia, kun tämä on teatteria, mutta olihan se. Päähenkilö jakoi meille tv snäck ehtoollista pöytiin, liha lihan luokse. Pojat joivat lavalla myös erilaisia juomia kuin Miss Sophie uutena vuotena konsanaan. Oli mukavaa, oltiin kuin 1970- ja 1990-lukujen radikaalin äärellä, niin sanoissa, kuin teoissa. Marzi Nyman oli mieletön korkokengissään ja verkkosukissaan, surun harso kasvoillaan sekä Ofelia, että Elektra, Marilyn Manson-meikeissä kuin vanhempikin kreikkalainen jumalatar. Olimme Einstürzende Neubautenin kaltaisessa tilassa, jossa mikä tahansa käy soittimeksi, ja myös dildoja myöten..

Hieman häiritsi all male panel, mutta millainen paneeli tämä olikaan... Olihan ennen kreikkalisessa teatterissa vain ukkoja, jotka vetivät kaikki roolit. Ja Shakespearinkin aikaan samaa, kovin yksipuolista. Minusta on mukavaa nähä drag showta, oli se sitten Rocky Horror Picture Show tai Roman Polanskin Tenant, Vuokralainen, jonka katsoin uudelleen äskettäin, koska se puhutteli kuten Hamletinkone, jotain samaa ahdistuksessa ja sukupuolissa.
      Isänmurha / isän palvominene / viitaukset ISÄÄÄÄÄn ( [mielleyhtymät, kerrokset, muistumat] pastori silli eli Erkki Saarela ) oli hienosti tehty kohtaus.. Kuvalliset viittaukset muihin sankareihin, jotka mustavalkoisina portretteina olivat portailla lepattavien kynttilöiden valossa. Poimiko jokainen joukosta omat sankarinsa, niitä oli Minna Canthista ylimpänä pönöttävään Leniniin, Guevarasta Kristiina Halkolaan ja Hannu Salamaan. Hail Goga Gola!
    Ja hassua kyllä, mielleyhtymäni Neubauteniin sopivat kuin klovinnenä veriseen päähän: Blixa Bargeld esittää Heiner Müllerin Die Hamletmaschine alkup. kielellä siis ja musiikin on luonut bändinsä Einstürzende Neubauten.. Näen Blixan parin viikon päästä livenä, huikeaa! Näin pari päivää sitten Nina Hagenin joka ilmoitti yhdeksi suurimmaksi vaikuttajakseen Bertolt Brechtin. Elämä on spiraalia ja hypertekstiä, ja suurennettuna mitä mainiointa fraktaalia.
     Mutta oli mainio esitys kaikin puolin, paitsi suvivirsi oli niin vastenmielinen turhanpäiväinen lällätys feministin ja ateistin kuulla, mutta onneksi siihen saatiin puhtia - iloisesti Hammondilla punaiset valot pornosti sykkien. Katsoin pari pv sitten Yle Areenasta ekan osan tätä seksuaalisuutta valottavaa sarjaa, ja jätin katsomisen kesken, koska niin ikään feministinä ja ateistinä siis ihmisoikeusaktivistina - tuo länsimaisen seksin käsittely - pelko / inho / rajoitukset - pelkkien äijien ja uskontoja keksivien äijien toimesta, ja vielä kuinka väärin on siteerattu ties mitä ns pyh pyhää paperinpalaa. Mutta osa jaksosta toimi yhteen tämän näytöksen kanssa.
   Mutta yksi turha sota synnytti dadan, sittemmin kylmä sota ja vietnamin tuhoaminen synnyttivät Neubautenin kaltaiset poikkitaiteet, ja myös tällaisen lähestymisen. Elämme pahoja aikoja. Hail Goga Gola.

 Teen miljoona taideprojektia yhtä aikaa, tai kymmenittäin, omaa taidetta tai portfoliota, fänfarttia eli fänarttia, tallennan pienimuotoista katutaidetta (tarrat, raaputukset), keikkoja, mielenosoituksia, kirpputoreja jne. Aika käy vähiin, siksi blogien barokkiset tekstit - ennen vanhaan - ovat typistyneet ja pirstaloituneet. Teatterin kuvaukset ovat hyvin tiiviitä, ne eivät millään muotoa ole kritiikkiä, koska kritiikin kirjoittamisesta ei makset, ei ainakaan minulle enää, ja olen valinnut - naisen pienellä eurolla ihan ite ostaen - ne harvat liput tapahtumiin jotka haluan todella nähdä. Haluan tietää proggiksista mahdollisimman vähän etukäteen, joskus en uskalla edes katsoa traileria tms esitettä, vaan perehdyn jälkikäteen. Minulla on sellainen taikavarpu joka nousee 90 asteeseen kiinnostavan jutskan kohdalla ;)

 Tunnelmia: Charlotte Rampling: wenn ich mir was wünschen dürfte, ja sitten oikea Hamletinkonea eri kielillä.



sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Täällä Köningsbergissä näiden daguerrotypioiden tekeminen kestää: verestä kylläinen aatelinen


Täällä Köningsbergissä näiden daguerrotypioiden tekeminen kestää: verestä kylläinen aatelinen ---

Terveisiä kuumasta pimiöstäni ja kiitoksia eilisestä. Ja monesta muustakin kerrasta.. Ainakin aluksi
kreivi von Krolock valepuvussa, eikun von Krolockin veres vieras, suoraan hautuumaalta.  Vampyyrien tanssi 27.04.2016, Täällä Köningsbergissä näiden daguerrotypioiden tekeminen kestää: verestä kylläinen aatelinen Jonas Saari.


Julkaistu
28.4.2016 11.01

Itä-Euroopan kesäaika.



Kreivi von Krolock valepuvussa
Täällä Köningsbergissä näiden daguerrotypioiden tekeminen kestää luvattoman kauan.


soittolistassa samaa kinkyä kuin produktiossa. Tai oikeastihan tämä on rotestilaulu:
ja alkuperäisessä Roman Polanskin kauhukomediassa Vampyyrintappajat - anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani on upea Komedan musiikki. Tuo elokuva on yks lemppareistani, se kertoo niin viattomuuden ajasta ennen vietnamin sotaa, ydintuhoja, terrorismiä, aidsia.

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Iiiik! Nyt se sitten puree. On sitä odotettukin ;)


Iiiik! Nyt se sitten puree. On sitä odotettukin ;)
Tantrisesti.. Vampyyrifriikkinä olen useammilla vuosikymmenillä innostunut aiheesta, vampyyrien vapaudesta, ikuisesta elämästä, joka voi olla lohdutonta ja surullista, luopua rakkaistaan tai muuttaa heidät lopullisesti, tuhota vai pelastaa... Olla viettien, himojen, halujen vallassa eikä koskaan nähdä auringonnousua - paitsi Murnaun elokuvana ;)

Kreivi von Vatsalihas teki taikurin taitojaan eniten eilen 27.4.16. Huh. Ja Mikko Vihma on niin tyrmäävä ja hyrmäävä [ tyrmään / turmioon vievä ] kreivi von Krolock että oksat pois ja ikkuna auki kylpyhuoneeseen! Vaikka kuinka lunta sataisi..       Oikeastaan tämä on nerokas kokonaisuus kaiken kaikkiaan lahjakkailta ja ironisilta, ja itseironisiltakin ihmisiltä, jotka tuottavat nautintoa, mutta pohjalla on myös agenda suvaitsevaisuudesta... Suomeksi nämä laulut kuulostavat uskottavilta, koska ne esitetään aidosti ja tunteelta, mutta niissä ja sovituksissa on myös ripaus hulluutta, rajojen yli menemistä ja itseironiaa, niin yleisön ja kuin hahmojen tasolla ja kanssa.. Tanz der Vampire...

Tämä kuulostaa suomeksi paljon paremmalta, verevämmältä ja monitasoisemmalta - tietenkään en ole nähnyt tätä muualla, ja puhun tekstaan vain englanninkielisestä laulusta. Ma aber Deutsch ist wunderbar zu sprechen und zu hören -


Vampyyrien tanssi saisi olla niin wagnerilainen että kestäisi yli 5 tuntia.. Vampyyrien tanssi oli täydellinen, goottilainen, kauhuromanttinen, verevä ja höpsö musikaali perustuen Roman Polanskin alkuperäiselokuvaan Fearless Vampire killers, joka suomeksi oli mainio Vampyyrintappajat anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani... Minua jännitti, miten veri roiskuu, miltä näyttää tanssijaisten suuri peili jne koska Polanskin elokuva on yksi lemppareistani, muttei huolta: Vampyyrien tanssi on tai nyyh OLI täydellinen, goottilainen, kauhuromanttinen, verevä & höpsö musikaali..


Kreivi puree

Vampyyrien tanssi 2016


Ja Peacock-teatterissa tuli Sarah oli uusinut ilmeitään ja muudejaan, ja kuitenkin pysynyt mysteerinä, nuorena modernina naisena, joka haluaa nautintoja ja vaihtoehtoja... Vampyyrien tanssi on suvaitsevainen. flirttaileva ja toivokas musikaali, komedia, matka ja nautinto. Mutta viaton, pelokas Alfred on kaiken sydän. Pidän luvattomasti Johnny Deppin ja Simon Peggin hahmoista, jossa pää- tai sivuhenkilönä on mies, joka voi tuntea pelkoa ja pelkuruutta, siinä on jotain aitoutta ja luonnollista, ja hienoa komediaa verrattuna johonkin turhaan räiskeeseen jossa ihmimisyyden - tallo ne sylvester... Mutta Petrus Kähkönen on kyllä huippu, niin mykkäfilmissä kuin muissakin genreissä. Hän on koominen niin kuin Pirkka-Pekka Petelius pakottomasti, samoin kuten Nummisuutarien Esko - siis siinä vanhimmassa elokuvassa, on siinä jotain samaa kuin Shadow of Vampire elokuvan Jonathan Harkerissa jota näytteli mainio Eddie Izzard ( paitsi ilman mustaa kynsilakkaa, valitettavasti), ja samaa kuin Keanu Reeves niin ikkään Harkerina Bram Stokerin Dracula elokuvassa, jossa miestä viedään nautintoon kuin pässiä narussa - muka. Myös Keanua kuin Petrustakin riivaavaat hyrmäävät estottomat vampyyrinaiset, jotka eivät kärsi nutturasta eivätkä muutenkaan tiukasta piposta... Mutta onko musikaalin unikohtaus painajainen vai märkä uni? Onko sillä väliä? Olisi kiva nähdä Petrusta myös Burleskissa, siis Boylesquessa.
oikeasti kuuma...

        Ja Herbert! Voi kuvata vain sanalla flamboyant.... Tanssi poika tanssi, pyöritä, lennätä pellavapäätä.. Vaikka pressanlinnassa tanssitaan valssia vain heterotyylillä, niin tässä on myös kaunista poika & poika -valssia. Kunhan kumpikin on täiskasvanu elikkä täysikäinen. Ja halukas. Vampyyrien tanssissa oli viittauksia Rocky Horror Picture Showhun (väärä kylpyhuone, kuinka Herbert viettelee Alfredin, tai siis pääsee hyvinkin pukille, ehkä, ja kuinka antautua nautinnolle ) sekä Ooppera kummitus tarinaan (urut), ja Luhrmanin Moulin Rouge musikaaliin ( raavaat uroot ravaavat lakana huntuna ), ja kaikkeen muuhunkin ihanaaan. Herbertin kuohkea fleda ja niittirannekkeet ovat seksikäs ja uhmakas kombinaatio Juhan af Gran & Billy Idol & Johnny Halliday...

Julkaistu
19.4.2016 klo 12.50 alunperin.

Itä-Euroopan kesäaika.
Tietysti.
Itä-Euroopan.