Olen nähnyt 7 veljestä näytelmän useaan otteeseen. Ensin harkat, sitten ennakot ja enskari ja viimeksi heinäkuinen matinea, päivänäytös. Meitä kolme ihmistä antoi silloin arvosanaksi yhteispisteissä 31 kun maksimi oli 30. Siis kaksi kymppiä ja yksi Spinal Tap-mainen 11. Eläkeläismies oli lukenut Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanin seitsemän kertaa, eka kerran alle 7-vuotiaana. Hänelle lukemaan oppiminen oli helpompaa kuin Juhanille. Ja varsinkin Timolle! Hän oli onnellinen, että oli ostanut lipun, ja päässyt osaksi. Mekin olimme onnellisia.
Näin ilimaiset ja riemastuttavat harkat 31.05.
punaviinin kera, niistä jo bloggasin, ja sitten seurasi varsinainen Seitsemän veljestä marathon: 13.-14.06.2017 ennakot ja enskari 15.06. Huh. Tuli nähtyä monta auringonlaskua! Sitten pakenin Rob Zombien sirkukseen Kansankotiin, ja sieltä suoraan Impivaaraan, omaan Impivaaraani. Ja paluu Suokkiin joskus 15.07. matineaan, eli lauvaintain päivänäytökseen josta yllä.
Matkustin laivassa ja luin kokonaan 7 veljestä.
Kuinka se oli muuttunutkaan omissa aivoissa, mielikuvituksessa, muistissa! Palasin juhannukseksi omaan salaiseen Impivaaraani jossa ei ole sisävessaa eikä lämmintä vettä. Mutta rauha - kun kaukana on kavala maailma! Oikeasti.
Aleksis Kivi ei ollut ainoa taiteentekijä joka taisteli useankin asian kanssa, kimpussa. Sensuuri, kritiikki, tyhmät ihmiset, viinan kirot, köyhyys.
Suokin veljekset ja Kent
Tämän lauantain näytöksen karhu-kohtaus muistutti Kentin musiikkivideoita - dekadenttiä ja hölmöä poppia... Kent oli siis huikea livenä, niin omalaatuista goottilaisuutta ja kauhuromantiikkaa, jota ei ole internetistä tilattu, vaan jonkun oman kautta, viktoriaanisuus, körttiläisyys, pimeä metsä, huumori. Kuinka melodramaattiset elkeet... Ennen kuin Kent tuli lavalle festarille niin Mato Valtonen luukutti kuulutti, että suomalaista käkikelloa vedetään edestä, ja se sanoo tik tak. Kun taas ruotsalaista käkikelloa vedetään takaa, ja se sanoo tak tak. Sitten Mato muisti että Kentissä on suomenkielentaitoisia hiippareita. Tämä tapahtui muutama kesä sitten.
Sitten näin Suokin veljekset Aleksis Kivenä viimeisen kerran elokuun lopulla, nyyh! Nyt Juhani oli kasvattamassa partaa, mutta Simeoni oli klanittu ja parraton. Kylläpä oli hauska ja haikea nähdä Seitsemän veljestä vimpan päälle vikaa kertaa. Vasta 6 x ehdin nähdä. Syksy tuli.
Kesällä ehdin vierailla niin Lapinlahden mielisairaalassa kuin Hietaniemen hautausmaalla - käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan!
Kiinnekohtia omaan elämään:
Minäkin tulin Hämeenlinnasta ilman housuja ja prillit monokkelina. Vrt Simeoni & Eero. Koodina. Once in the life time.
Minulla ei todellakaan ollut nilkassa seurantapantaa, että sen vuoksi olisin voinut matkustaa vain Helsingin ja Suomenlinnan väliä - ei suinkaan!
Mutta kesäaikana shortsikeleíllä tuo nilkkapanta oli jees huomata Hämeenlinnan miesten kesäpukeutumisessa.
Muutoksia harkoista ennakkoon: mustalais-Kaisan ulkonäkö ja erilaiset kiesit, tällä kertaa metalliset ostoskärryt, jotka ovat tutut mm Iggy Popin viideolta Home boy, joka kertoo kodittomuudesta. Sekä Frasierin jaksossa jossa likaisiin verkkareihin pukeutunut Frasier lykkää asfaltilla ostoskärryä jossa vain koiranruokaa, ja törmää entiseen koulukaveriinsa, joka luulee, että Frasier on pohjalla, asunnoton, epäonnistuja. Voiko kauheampaa kuvaa ameriikasta olla? Voi tokkiinsa.
Kun harkat 31.5.2017 loppui vimmattuun saunomiseen joka tuntui sopivan Sielun Veljet –shamanistiselta ( rytmillisesti Karjalan kunnailla kukkuu kuu vai miten se menikään, vain joku muu ) niin nyt nähtiin koko tarina.
Kääk!
Mitäh - olenko minä Impivaarassa vai Mikä-Mikä-Maassa?
Pituus on kova, mutten tiedä, mitä osia ottaisin pois. Niin kuin itävaltalainen keisari sanoisi Tom Hulcelle, että too many notes. Voi tulla hankaluuksia, ettei lopputaputukset kestä niin pitkään kun osa katsojista haluaa kiiruhtaa saarelta pois. Eilen oli huumaava auringonlasku Seitsemän veljestä näytelmän jälkeen.
Lisäykset:
Simeonin kumijalkainen trance hihhulikohtaus muistuttaa mielleyhtymänä Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -teosta, Mikko Niskasen elokuvan tekoon en osallistunut, luultavasti, mutta Pauli Jauhojärvi antoi minulle leluja. Sekä nallen että kissan. 7 veljeksen uskonnollinen hurmoskohtaus muistuttaa vastenmielistä korpelalaisuudesta, varsinaisesta hihhuloinnista ja hurmostilasta, niin kuin raveissa, ja kuten antiikin ajan mainadit hurjine, raivoisine tansseineen, akteineen, verisine rituaaleineen... Mutta myös tuonkin pohjoisen kultin vastenmielisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaikkakin hyvin nopeasti toteutettuna kohtauksena. Mutta juuret kauas antiikkiin asti, niin kauas kun on kirjoitettua, muistiinpantua historiaa....
Musiikillisesti hurmoksessa ollaan lähellä Nick Caven elokuvaa Laittomat, jossa Kiasmaankin performanssissa osallistunut Shia LaBeouf nelistää pois kirkosta jonne häntä veti hurskas nainen ( niin ikään huippunäyttelijä Mia Wasikowska )... Nick Cavella on myös kummallinen kulma uskontoon. Eino Heiskasen Aapo kokee herätyksen koska Aleksis Kivi kirjoitti niin. Miksi Kivi sen kirjoitti? Eikö pakanan kasvu ole kiinnostavampi, siis aidompi, vanhempi? Eino Heiskanen muistuttaa nyt isäänsä tosi paljon.
Eihän nuo ristityt ole pitkään edes olleet Suomessa, pakanuuden ja alkuperäisen uskonnon, luonnonuskonnon, Suomenuskonnon, saamelaisten uskonnon ja viikinkien uskonnon juuret ovat paljon, paljon syvemmällä mustassa, väkevässä mullassa…. Lappi antautui tuolle sietämättömälle ristinuskolle, pthyi, vasta 1600-luvulla, siis 200 vuotta ennen Kiven romaania.
Simeoni liehuparta hihhuloi niin, että mustasta pyhäpalttoosta lentää kolme nappia miltei Daniil Harms -maisesti. Laskin napit. Näytelmässä voi olla myös sarjakuvamaisia hetkiä – jotka eivät toistu joka näytöksessä. Miksi menin katsomaan tätä näytelmää kolmasti peräkkäin putkeen vaikka olen feministi, pakana, ateisti, kasvissyöjä? Romaani voi olla muisto pakkopullasta hyvinvointikakaroiden ja pullamössösukupolven 1980-luvulta, mutta ainakin pohjoisessa elo ei ollut ruusuilla ja kukkasilla tanssimista – muuta kuin johaneksen aikaan. -43 asteen pakkasissa jouduimme harvaan asutuissa, haulikoilla varustetuissa peräkylillä myymään kynttilöitä kerätäksemme rahaa päästäksemme luokkaretkelle edes Tukkiholmaan pois Impivaarasta… Samalla pääsi rilluttelemaan pois kotoa, mutta shhh, älä kerro äidille…. 7 veljestä kohtauksess oli jo " henki päälä "....
Mustanaamaiset tontut toistuvat Juhanin peloissa. Haltijat saunan olivat ennen tärkeitä, haltijoita piti kunnioittaa, se oli samaa kuin kunnioittaisi taloa ja sen muuta väkeä, ei saa saunarauhaa rikkoa, ei ilkkua eikä tuoda huonoa onnea. Meillä jatkuu vieläkin sama perinne – mikä siitä muuttamaan.
Rousseau ja takaisin luontoon. Voitkan metsäveljet meni:
Muistan virolaiset myyttiset Voitkan metsäveljet ja Pekka Lehdon mainion dokun V.o.i.t.k.a. Ihmiset haluavat uljaita sankareita, jotka menevät sinne minne ehkä emme mene vaan istumme muhkeassa nojatoolissa, lukulampun alla, ovi lukittuna, omassa rauhassa.... Voitka Bros pakenivat metsään puna-armeijaa, ja sitkeinä henkisinä sisseinä sinnittelivät eläen metsän antimilla. Ja vähän ihmistenkin...
Eero saa isän kädestä tiuhaan - vähän niin kuin jullien poppoo Jukka Bros 2000-luvun mainiossa Music Television mainoksissa, ja tilaisuuksissakin? Siis silloin kun MTV vielä soitti musiikkia vaikkakin paskaa. Nyt se näyttää vain tosi-tv:tä jossa pääosassa on perseitä, perseitä, perseitä. Tai niin oli musiikkitv:n seksistisissä viideoissakin. Sentään David Lee Roth tuli tiukoissa trikoissa eikä jättänyt mitään arvailujen varaan. Kiitos siitä.... Kasarilla peräkammarien puujalkaiset sotaveteraanit konkkasivat joukolla katsomaan musiikkivideota koska luulivat että se oli pornoa - siis David Lee Roth vetää JUMP tai Gösta Gigolo.... Luulivat naiseksi, jopa niin tiuhalla rintakarvalla. On se niin kova tuo naisen vetovoima ja suvunjatkovietti.... Tv:ssä näkyi myös Rampo eli Syltty Stallone ilman paitaa hartiakuvassa, niin veteraani kysyi, onko tuo nainen kontillaan.... Olisit käynyt Specsaversillä. LOL
Jukka Brothers heebot oikeastaan aloittivat tämän jackass -buumin, jossa kuvataan videolle toilauksia joissa satutetaan itseään temhihapuissa... Käytännön Jukolan jussien puuhaa.
Katso vaikka ja nostalgoi:
13.6. Seitsemän veljestä ennakko
Lauri meinasi takertua povella -sanaan mutta ei se mtn. Hienot oli lennot, siirryinkö Impivaarasta Mikä-Mikä-Maahan? Myös musiikki, tango oli sopivan rytminen kohtaukseen. Ihminen joka on vain marionetti esivallan ja rahan edessä? Laurin metamorfoosi on hieno kunnianosoitus myös heille: kapteeni Koukku ja ikuinen poika jonka ei tarvitse kasvaa aikuiseksi, Peter Pan….
14.6. Seitsemän veljestä ennakko
Tarina oli kasvanut, Laurin lento olikin, ehkä luovuuden lento, metsän ja rauhan rakastaminen, tai Aleksis Kiven delirium... Hieno kohtaus, yhtä kaikki. Aleksis Kiven elämä on yks lemppareitani ostoVHSkasettina.
Minä elän!
Myös Lauri muistuttaa Kiveä itseään, samoin Simeoni. Veljistä puolet ovat kuin Aleksiksen peilikuvia - fyysisesti. Laurin hiljaisen miehen kipeä metamorfoosi.
Kävin Lapinlahden mielisairaalassa - varsinainen Arkham! - näyttelyssä, ja minulla tapahtui kummia, syke nousi, tunsin sekä ahdistusta ja huimausta. Ja suoraa pakokauhua - päästä ulos! Tunsin sinne suljettujen kaikkien aikakausien naisten tuskan, hyvinkin vavahduttava kokemus. Kuinka nautin raittiista ilmasta ja siitä, että saan kävellä ulos.
Myös Aleksis Kivi suljettiin Lapinlahteen. Siellä on kaunista mm Lapinlahden linnut - silkkiuikut ja muut. Vihreä vehreys, puhdas vesi. Mutta lähellä on oleva hautuumaa. Sinne haudattu L. Onerva, Hugo Simberg, Aino Kallas, Helene Schjerfbeck, ja moni muu. Maisemana Lapinlahti omaa luokkaansa lintukotona.
Kivi varmaan osaksi tiesi oman arvonsa, ja arvostelijoiden, kustantajien, suuren yleisön konservatiivisuuden ja pelkuruuden uuden realismin edessä. Mutta Kirjailija ei aina jaksa. Kuinka suuri vaikutus on ihmisen romahtamiseen tällä on.
Simeonilla oli nännirengas ja Hugo Boss kalsonger. Muistan Borlängen festivaaleilta kuinka osa nuorista hepuista vannoi Björn Borgin nimeen, toiset Calvin Kleinin. Että alushousut nostettava korkealle housujen vyötärön yli, että taatusti merkki näkyy ;) Paluu tulevaisuuteen -hupailussa Michael J. Fox kalpean kanervan värisillä Calvin Klein -alushoususilla oli koominen sivurooli....
Viimein 14/6 uskoi että Simeoni on nähnyt vanhan vihtahousun kun ainakin ryhmiksen Peer Gyntissä näkynyt Saatana käveli katsomoon ;) Tungoksessa en nähnyt, kavioilla vai ilman ;) Vai sorkkiako olivat....
7 veljestä on ajankohtainen opetustarina
Kuinka paljon olisi opittavaa näiltä jullipäiltä ja mullisaukoilta, miten yhteiset pelisäännöt tehdään, miten niitä noudatetaan. Miten elää sovussa, miten antaa anteeksi, miten solmia rauha...
Itse muistan tarinan aina anarkistisena, akkunan läpi karkaaminen, rajan ylitys, vapautta kohti! Roussealausittain takaisin luontoon - mutta ilman peruukkia tahi puuteria ;) Sekä tietysti kohtauksen, jossa Ulrike Meinhof hyppää akkunasta ulos – eikä ole enää toimittaja ( nainen. äiti ) vaan aktivisti, anarkisti, terroristi. Ylittää kynnys, astua tielle jolta ei ole paluuta. Mutta Jukolan jullithan on häpy end tarina. Lopussa kiitos seisoo.
7 veljestä on myös tarina viinan kiroista, joiden kanssa tappeli monikin kirjailija-kollega. Näytelmässä on monenlaista juomista ja ryyppäämistä - mm piimän. Heiskanen laittaa meidät katsomaan mukavaa hetkeä ennen sähköä, teiden asfaltointia, Rolling Stonesien singlelevyjä ( Little Red Rooster soi ja Eero askelee reteesti ) matkapuhelimia ja internettiä, kun illan ratoksi riitti istua piiriin ja kuunnella turinointia. Viina toimi desinfiointiaineena, lääkkeenä, mutta myös sahtina ja oluena, juhlajuomana.
Kirjailija Väinö Kataja myös taisteli viinan kirojen kanssa. Toisaalta saa sitä mitä tilaa, ja kurkkuun kaataa, ihmettelen, miksi alkoholisimi on suomessa sairaus, mutta hihaan vetäminen ei.
Allmalepanel?
7 veljestä voi kertoa myös suomalaisen miehen kehityksestä, ne voivat symboloida kotomaan läänejä, ihmistyyppejä. Jopa poliittisia puolueita! Näin ennakot juuri pahimman hallitusfarssin, takinkäännön, valehtelin, u-käännösten ja muun kriisin aikaan, just kun natsien leirit rakoilivat mutta epäpätevä pääministeri ei osannut vieläkään erota eikä edes hajottaa fasistista hallitusta pallitusta jallitusta.
Simeonin näyissä on helvettä eli amerikkaa, trumppia, brexitiä, turkkiakin. Helvetillinen peto nimeltä Mammona on valtaava maailman...
Kiven romaanin tärkeitä elukoita ei lavalla nähdä paitsi heppa Valkko - saman niminrn kuin äidin lapsuudessa... Vai oliko Valko. 13/6 ennakossa lavalle pyrähti näytöstä tiiraamaan pikku varpunen - juuri kun oli kohtaus jossa Juhani saa otsallensa fiiliä (vai oliko partavaahtoa) niin kuin linnunpaskaa Eeron heittäessä hyvää läppää.
Karhu on Hän eikä se. Karhua myös kunnioitetaan. Lavalle Karhu kävelee - tietystikin Kontio-saappaissa. Nuo saappaat olivat silkkaa fetisismiä edellisen päivän kovin sumuisessa Tom of Finland kävelyretkellä 😉
En tiedä mistä sain päähäni Timon habituksen Frangen-viikingistä - hienoa ettei näyttelijöiden tatuointeja ei ole peitetty, Timon riimut näkyvät. Se on niitä tarinan kerroksia. Kuten mikrofonit jotka näkyvät ja ihon värinen laastari.
15.06. enskarissa tuoksui testosteroni ja tuore puu
Venla on tavattoman kaunis, julkisella paikalla hymyilevä, terve ja reipas, kuin Meeri Koutaniemen versio Häjyistä Marimekossa. Venla oli niin hottis polkiessaan rukkia niin, että 13/6 naapurisedän sateenvarjo laukesi..
Tarinan naiset ovat täysin vapaita, rempseitä, aitoja, rivoja, hauskoja ja aktiivisia - kun miehet eivät ole paikalla. Heti kun miehen katse eli ihailu saapuu paikalle, niin naiset muuttuvat siveiksi, istuvat polvet yhdessä, hymyilevät ja puhuvat pehmeällä äänellä. Joskus pehmeitä. Pur pur.
Hottis on moni muukin... Ennakossa tuoksui testosteroni ja tuore puu. Työ, ja työn jälki.
Ensiksi oudoksuin avoimissa harjoituksissa karua ja hiomatonta taustasettiä, puista rekvisiittaa - niin kirjaimellisestikin kuin myös mentaalisesti. Olisin odottanut että taustat tellingit olisi maalattu vastarakennetun värisiksi tms, joka olisi hyvin hoopoa. Heiskanen halusi välittää karhean ja hiomattoman suomalaisen tunnun, pinnan, mielen maiseman. Toisaalta puu taipuu moneksi, kodiksi, kehdoksi, sängyksi, arkuksi.... Päreestä valoksi, tuohesta kontiksi, kävystä lehmäksi, koivusta vihdaksi.... Harjaksi, pelimailaksi, salaattikulhoksi, kiuluksi, kuksaksi.
Aidosti mennään ja kesäteatterissa täällä - tuolla - luonnon keskellä. Olisin odottanut rekvisiittaa lisää mutta näin kohteena, polttopisteessä ovat veljekset ja vierailijat. Simeoni tekee ja saa tehdä huikeimmat performanssit ja transsit sekä pienimmätkin elkeet, ollen miltei koko ajan tarkkailtavana. Kun taas Laurin annetaan kasvaa.
Sauna palaa kuten savusauna Löylyssä ( toinen ajankohtainen Viikingit - viittaus ). Äitini oppi juoksemaan sekä pikajuoksua että maratonia kun heiltä paloi sauna ja naapuriin oli pitkä matka. Äiti juoksee vieläkin, talvella pakkasraja on -40 astetta jolloin ei ehkä ole jees juosta ulkona. Seitsemän veljestä on myös suomalaisen Sisun tarina.
Tyylisuunnat vaihtelevat, ollaan humoristisessa Bonanzassa, ja nostalgiaa myös kritisoidaan. Ja lennokkaasti miehet tanssivat kuin kurjet - lailla Loirin Ulvovan myllärin - jossa myös karataan korpeen virka- ja esivaltaa pakoon. Ehkä myös Jäniksen vuosi on sisarteos... Koska elämää ja luontoa kunnioitetaan...
Miehet liitelevät ja osissa koreografioita ollaan ranskalaisten rokokooaikaa kuvaavien vähäpukeisten pukudraamojen kepeydessä ja kirpeydessä.
Kaikkia symboleita ei ymmärrä kuten autonrengasta joka symboloi kotia. Muuten meno on selkeäviivaista ja selkärangasta. Mihin meitä orjuutetaan, mitä voimme tehdä. Voimmeko aloittaa puhtaalta pöydältä. Saako uuden mahdollisuuden? Kuinka vaikea on pyytää anteeksi mutta kuinka helppoa elämä on sen jälkeen....
13/6 mikä on miehuus
Knapsu ( pohjoisen sana, naismainen mies, seksistinen ilmaisu, homofobinen ynnä yhtä kaikki typerä ) knapsu veljes Simeoni leipoo huivi päässä niin että taikinaa lentää yleisöön... Annetaan ymmärtää, ettei Simeoni ole naimisiin menevää tyyppiä...
Miehuuden rajoja tarkastellaan ja venytellään. Samoin myös naiseuden. Tosin nainen nähtiin tuolloin vain hyvänä tahi huonona emäntänä. Hyvä emäntä oli aikansa supersankari, varsinainen Wonder Woman joka osasi leipoa reikäleipään reiän ja hoitaa mukuloita. Hurjia vaatimuksia. Ja pitkiä päiviä. Joka päivä.
Poikien asetelma muistuttaa nuottiviivastoa. Kieli liikkuu, soljuu, möyhii myös mainiosti. Miltäköhän kuulosti kun Kivi luki tekstejään ääneen..
Luin tämän päivän 15.6.17 Yle uutisista Kari Heiskasen haastattelun jossa kertoi halunneen tehdä aidon version. Ei modernisoinnin. Ja että nykyään olisivat möliseviä pienen kaksion lähiöpoikia. Modernia minulle Heiskasen veljeksissä oli vain LOL, ostoskärryt, Hugo Boss ja nännirengas.
Miten itse tekisin modernin? Lähiön tyttäret, sisarukset joista osa haluaa pukeutua burkhaan, osa ei? Hypätä lasikaton lävitse? Vegaanius, greenpeaceläisyys ja uuslinkolalaisuus koetuksella korvessa? Uuslinkolalaisuuteen ei kuulu seksismi - joka kuului linkolalaisuuteen, valitettavasti. Arvot pinaatissa eikun puntarissa.
Muistan myös pohjoisen elämäntapaintiaanit 1990-luvulta. Kittilän intiaanit joita aluksi uutisoitiin, sitten riepoteltiin.
Tässä Elävästä arkistosta:
Outo leiri tammikuussa 1993
Julkaistu: 28.1.1993 "Suomessa nousi 90-luvun alussa valtaisa kohu, kun maahan saapui Ruotsin kautta joukko elämäntapaintiaaneja. Yhteisön jäsenet pukeutuivat kuin intiaanit ja perustivat Kittilän metsiin intiaanikylän.
Varsinkin alussa leiristä annettiin julkisuudessa myönteinen kuva. Kun iriadamant-yhteisön jäsenet kertoivat tavoittelevansa luonnonmukaista elämää, lehdet kirjoittelivat ymmärtävään sävyyn.
Kansainvälinen joukko saapui Suomeen professori, kansanedustaja Erkki Pulliaisen kutsusta. Tutkimukselliset tavoitteet unohdettiin kuitenkin pian, ja Pulliainen sanoutui hankkeesta irti."
Ohjelmasta: Kotimaan katsaus:
Toukolan pojat - nuo knapsut hipsterit
Toukolan pojat ovat parta- tai nutturahipstereitä, ja samalla naapurin poikia 70-luvulta suurine kauluksikseen, ehkä vähän niinkö bättre folk. He kulkevat 60-luvun viehkoissa kloboissa ( tonnin stiflat? ) ja muistuttavat niitä kesälomalle tulleita poikia jotka rehvastelivat Marabuun ja Vulvan tehtailta Jöötteporista ja Tukholmasta tulleita - vaikka olivat tehdastyöläisiä kun ruotsalaisia ei kiinnostanut tehdastyö vaan sitä tekivät siirtolaiset.
Toukolan poppoon laulu elikkä nokkela sovitus kuulostaa hyvin ruotsalaiselta mutta onkin peeveli sentään sellaista munatonta ( lame ) "musiikkia" jota niin hersyvästi Amerikan Psyko -teoksessa pannaan halvalla - Patrick Bateman[n] ei koe tyylittömäksi / mauttomaksi aivan karseita viisuja. Kun mies puhuu dire straits kokoelmastaan, niin silloin pitää äkkiä herätä pikkuhousut lattialta ja rintsikat kristallikruunusta & häipyä hyvän sään aikana...
Ja ensi-ilta 15.6.2917 oli ehkä parhain veto so far.
Daltonin veljekset ja Haitsapparallaa. Kalliit laulujen ja humuretkien lunnaat - Eero saapuu lesona tyhjätaskuna ylioppilaslakki päässä, pikkutakissa kuten mykkäfilmissä tai post-punkissa, ja kahden mustahuulen kanssa. Kaupungin tyttöjen, Helsingin friidujen.
Odysseijalla ja Kolumbuksella oli pitemmät harharetket kuin Jukolan julleilla. Ehkä myös Kurjat ja Monte Criston kreivi on Kivelle tuttuja. Kuinka pieni ihminen pakenee sadistista esivaltaa.
Rakastin Turkan tv-sarjaa 1989, ja ymmärsin sen arvon ja syyn. Tilauksen, ajankohdan. Ökyvuodet ja lama.. Ajanjakson. Kirjoitin päiväkirjaan - joka oli sen ajan naamakirja - arvosteluja sarjasta. Jännää oli nähdä Martti Suosalo yleisön joukossa, hänhän kuului Turkan kastiin ( casting ) ja jonka olen nähnyt viimeks Suokissa Roomeossa ja Juuliassa vuonna 1995. Kauan on aikaa siis...
Nyt ehkä antaisin nenäliinan, että pyyhkiä räät. Amerikkalaisessa elokuvassa ei ole kauaa ollut ihmistä jolla on sekä hätä että räkä.
Timo niin hidas ja kovapäisempi. Oppia. Oppimiseen on hyvä motivaatio - aasi ja porkkana. Tai aasi ja sahti - jos vähän muunnan Näkemiin vaan, muru -sarjan luonnehdintaa Ozista... Pojat saavat sekä vertaistukea että kovaa kilpailua. Luovuttaa ei saa.
Miksi he harhailevat suljetussa härkähaassa? Tämäkin kuuluu odysseiaan ja oppimiseen. Muistuttaen miten tehdään sovinto ilman, että mennään linnaan. Miten asia, tavara korvataan.
Musiikki tulee kuten amerikan hillbillyiltä, ja lännen lokareilta pesulautaa soittaen, metallikupit säestävät vimmattua rummutusta joka on tuttu anarkistien rummuista, musiikkia jolla tsempataan mielenosoituksissa köyhien ja vammaisten oikeuksien puolesta, väkivaltaa ja fasismia vastaan. Muunlaisia demoja ei olekaan.
Ja sitten kajahtaa Viidakkolaulu, the lion sleeps. ¨
Äiti Jukola. Talo on äiti. Orvolle veljeskatraalle. Koti.
Näytelmä loppuu kauniisti, jättää liikuttuneena miettimään Kiven omaa hautajaislaulua, ja niin lyhyttä aikaa.... Välillä nelistetään puskafarssissa eli buskiksessa kuten kansankodissa sanotaan. Ruåtsissa osataan olla mauttomuuden ja huonon maun ytimessä - ja ylpeitä siitä, että juostaan kesäteatterissa potta päässä. Kaamoksen jälkeen on milteipä pakollista antautua yöttömälle tälle ja ulkoilmateatterille. Päästää vapaalle.
7 veljestä sivusi monasti Odysseuksen harharetkiä, miehet muuttuivat sioiksi, tai no, ainakin Timo vonkui kuin olisi Syvä joki elokuvan kohtauksessa joka on varsinainen stadi versus lande ;) Odysseusta oli myös seireenit eli Venla etunenässä rukkia pur pur surraten. Yksi kykloopi näkyi mutta hän oli hevoinen Laukki eikun Valko Valkko... Kauniita kunnianosoituksia kumminkin.
Ainoa mikä jäi puuttumaan oli " Soittakaa Paranoid! " Kiven Metsän poika tuli tutuksi varsinkin Froikkarien esittämänä, sävelenä tuo Black Sabbathin klassikko, Paranoid.
Viime suvena kuulin sekä Ozzy Osbournen että käen kukkuvan. Toinen tapahtui Impivaarassa. Toinen ei, vaan kavalassa maailmassa....
Seitsemän veljestä 13.-14.06.2017 ennakot ja enskari 15.06.
Valokuviani:
Auringonlasku Suomenlinnassa. Sunset in Suomenlinna Sea fortress. Suomenlinna, Suokin veljekset, Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, näytelmä, Ryhmis50, Ryhmäteatteri,
Takasin luontoon -uutisia keväällä ja kesällä 2017:
Olin liikuttunut jo ”alkutekstien aikaan”, siis alussa, musiikki, nostalgia, nuoruus, kesä, nuoruustango. Tai ehkä syynä oli punaviini, omat muistelot, ajasta joka on mennyt, lintukoto joka tuhottu. Kari Heiskanen ohjaa Ryhmäteatterin varsinaista Suomi 100 -pläjäystä, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä romaanin näytelmäversiota Suomenlinnan lintukodossa sijaistevassa ulkoilmateatterissa Hyvän toivon niemekkellä? Se olikin Hyvän omantunnon linnake! Mutta Kari ohjaa - eikä esitä juhannushanukasta. Pahus sentään! ;)
mustavalkoisia yksityskohtia Seitsemän veljestä näytelmän julisteist' ja muist koristeist
Hienoja hahmoja!
Simeoni! Mitä ärsyttävin hihhuli - jolla kuitenkin ennakkoluuloistani huolimatta oli suurta liikkumatilaa Asterixin hyljeksitystä bardista ( erittäin hieno saunakohtaus, jossa luritus eli kamala virsi estetään ), ja Simpsonit sarjan kalpeasta yrjöävästä, heikosta pojasta aina August Strindbergiin ja hauskaksi tarkoitettuun knapsuiluun, knapsu on pohjoisen sana tarkoittaen naismaista miestä. Heikko ja huonosti painiva mies joka pelkää. saako tälle edes nauraa kysyn islantilaisittain hullina.... Miksi ei saisi, jos taide olisi poliittisesti korrektia niin tapahtuisiko näyttömöillä mitään? Meitä on niin monta sukupuolta, ja persoonaa. Erityisesti pohjolan perukoilla miehen on oltava mies... Mutta miksi. Mitä kaikkea komedialla voi kertoa? Eero Ojala onnistuu Simeonin roolissaan kyllä hyvin, monipuolisesti, naukkaillen. Hihhuli ja tuurijuoppo.
Seitsemän veljestä miettii siis myös mikä on mies, ja miehuus, ja sen rajat. Uskonto on mitä vastenmielisempää propagandaa, massojen oopiumia ja unilääkettä, zombieden tekijä. Olen aina tuntenut sarjakuvista Asterixin kotoiseksi – kuten Asterix puolusti pikkukyläänsä vieraalta valloittajalta – hulluja nuo roomalaiset – niin myös Pohjoinen oli viimeinen erämaa, joka suostui tuolle uudelle, vallan kamalalle uskonnolle, ristinuskolle, pthyi! Odotan suurta Lalli-oopperaa. Kirveellä olisi töitä. Miksi kansalaiset pakotettiin lukemaan vain siksi. että pääsevät naimaan, siis naimisiin, ja rahat kirstuun kilahtaa. Mikä on tämä uskonnollinen patriarkaalisuus joka pitää valtaa, ja orjuuttaa suomalaisia... Tarvitseeko siihen suostua? Aina voi hypätä akkunasta kuten suuri sankari Ulrike Meinhof elokuvassa.
Syntinen saatana kurja! Isäni opettaja muistaa kuinka koulussa tämä kohta raikasi hurjimmin.... Isäni on toiminut myös erityisopettajana pohjoisen peräkylillä aikamoiselle jullisakille ja monenlaisille oppijoille kannustaen ja taiteen kautta, suurta matskua keräten aikakauslehdistä, ja oppikirjoja täydentäen. Yksi näistä paikallisista mullikoista veisteli puusta komean dildon ruokalan tädeille – siis kymmeniä vuosia ennen tätä suomalaista innovaatiota... Vaahteramäen Eemeli veisteli lukittuna puuvajaan, mutta oliko ovi lukussa, ettei raivohullu isä – tv-elokuvissa aivan hitlerin näköinen luonnenäyttelijä – päässyt sisään kurittamaan lasta turhaan.
Santtu Karvonen on Juhani, ja tämäkin hahmo jatkaa Peer Gyntin rellestystä, ja tanhuaa karhujen kanssa, suuttuu ja on äkkipikainen. Riitaa haastava. Ilopilleri ja supliikki. Mutta aggressiivisempi kuin Peer, ja toimintaa on enemmän kuin Rummukaisten veljeksissä.
Hupparihörhö ja LOL. Pikku-Eero ( Elias Keränen) liukas luikku jojoilee nuoruutensa armoilla. Huippukohtana kiulu päässä ja Joy Division t-paita päällä – lupaillen Unknown Pleasures... Tuo on yksi tärkeimmistä levyistä maan päällä – ja alla. Rakastan lukea – ja kirjoittaa – folklorea, kansanperintöä, vanhojen akkojen tarinoita ja myös ns historiaa, aina en muista lähteitäni. Mutta oli huikeaa ennen muinoin lukea kuinka suomalaiset vastustivat uuteen uskontoon pakolla käännyttämistä – istuen perse paljaana selin kirkkoon ja kiulu päässä.
Aapo ( Eino Heiskanen ) on erotuomari ja perheenpää. Vai onko. Hänen kaksoisveljensä on Tuomas ( Tommi Rantamäki ), ja ironista kyllä, kummatkin ovat prikulleen Aleksis Kiven näköisiä. Tuomas on hiljainen ja hidas ja katsoja miettii, minkä trauman vuoksi... Suomalainen, tietysti, ja harkitseva. Peilikuvia, vastakohtia.
Timo ( Mikko Virtanen ) on tällainen Peter Franzenin viikinki-machon ja Pauli Hanhiniemen välillä ehkä risteilevä heebo ruutupaidassaan. Selittelisin jos osaisin.... Eikun miten se menikään. Lauri ( Miro Lopperi ) on tällainen uus- tahi peräti esillinkolainen, ja aktivisti muskettisoturi, joka toisaalta voisi olla vegaani ilman pyssyä komeine viiksineen. Seurasin sivusta kun saksalainen kasvissyöjä – kuten minäkin, siis kasvissyöjä, en saksalainen – muutti Suomen korpeen ja aikoi tulla toimen metsän antimilla. Riisiä tosin raahasi mukanaan – minä itse lopetin riisin ostamisen kun se rasittaa niin paljon tätä maapalloa – jota on olemassa vain yksi. Välillä sitä toivoo, että edes avaruudessa olisi älyllistä elämätä... Suomessa on sellainen kuin ohrasuurimo jota voi käyttää riisin tilalla. Olisinko halunnut, että joku veljeksistä olisi vegaani? Minulle teki tiukkaa katsoa Winter´s bone –elokuvaa, jota tietysti feministinä ja indie-friikkinä rakastan, mutta oravien nylkeminen, ja syöminen. Oravannahat valuuttana ennen... Makeasti oravainen –laulu soi komeasti Suomenlinnassa ja tippa linssissä, ajatellen turhaa susivihaa ja muutakin eläinrääkkäystä, lakeja joita ei uusita ( eläimet, trans ) – kaukana kavala maailma! Minä istun hetken teatterissa!
Upein kohtaus, johon sivullinen tulee, on Rajamäen rykmenttin mustalais-Kaisa, jonka hurjissa ilmeissä on tuttua piirrettä, suomalaisen akan voimaa, ja väkeä. Muistan maalauksia joista hän on tuttu, kova elämä, niukka ravinto, huvitukset jotka puuttuvat. Ja käsien kouristelu muistutti 1800-luvun lopun miesten tekemiä diagnooseja naisten hysteriasta, naisten määrittelemistä mielisairaiksi ja suljetuksi mielisairaalaan kun on kuukautiset. Tai synnyttää. Tai on irtolainen.
Naiset komeissa Dr Martens maihinnousukengissään ja epookki-puvuissa ja koteografioissa, jotka tuovat mieleen Seitsemän veljeksen kahdeksan morsianta vai mikä se höpsö komedia olikaan. Musikaali. Valitettavasti. Mutta naiset puhuvat vapautuneesti keskenään. Myös juoruilevat ja ovat ilkeitä. Miehet ja pohjat tirkistelevät heitä. Naiset huomaavat tämän ja muuttuvat oitis kilteiksi tytöiksi jotka istuvat siveellisesti.
Mandoliinikrapulaa ja tai muuta sairausta poteva tutisevakätinen lukkari käyttää pamppua. Valtaa. Miksi jotkut valtaan nostetaan...
On toisenlaisia oppijia. Joillakin on liian kova pää. Etuoikeutetut valkoiset miehet hylkäävät sivistyksen ja haluavat palata luontoon...
Miehet rakastuneet tai kiimaiset muistuttavat käytökseltään lintuja, uroksia, joita sukuvietti vie kuin pässiä ojaan. Aapeesee-kiria häätyy osata, muuten ei pääse naimaan, siis naimisiin. Tässä ollaan jo lähellä Nummisuutarien Eskoa joka lausahtaa katkerasti: Ikinä en nai. Kun palaa reisilleen menneeltä kosioretkeltä vain yksi raihnainen kenkä jalassa - kun agentilla sarjassa Salaiset kansiot herättyään Meksikossa. Santtu sopisi Eskoksi.
Mutta asiaan. Minulle Impivaara on aina oma Lintukoto. Josta on kaukana kavala mailma....
Puukot - pelottava elementti teatterissa ja elävässä elämässä. Muistan, kun valtavaa leukua esittelevä käheä-ääninen, Al Pacinon näköinen joskus muinoin ollut kylähullu deeku, joka lensi ainaisessa laitamyötäsessä kierreportaat mutkalla alas, ja säilyi ehjänä.
Seitsemän veljestä näytelmän avoimet harjoitukset 31.5.17 Suokissa, ja Twitterissäni pärisee:
