Helvetti - tärkeä näytelmä. Edellisen kerran olin Kansallisteatterissa, jossa oli Viettelyksen vaunu. Jossa tapahtui r 1.
Lukemattomissa oopperoissa elokuvissa sarjoissa kirjoissa. Ainakin vanhoissa käsikirjoituksissa, joita miehet kirjoittivat miehille tapahtuu r kovin tiuhaan. Että olis rankkaa, niinku. Ja sillee käännekohta. Pitäisikö r-kohtaukset jättää pois wanhan ajan esityksistä? Mitä tapahtuu sitten Tessin tarinalle? Lisbethin kostolle? Last house on the left? Neidonlähde? Pulp fiction? Gaspar Noén kerrontatekniikalle? Viimeiselle tangolle Pariisissa? La mouchettelle?
Pitäisikö jo saada kunnon rooleja naisille ja naisia ohjaajiksi ja ennen kaikkea - vittu - rahoitusta näihin, ei rajoitusta.
Asetelma oli täytekakun muotoinen, jossa kerroksia ja yllätyksiä - viilaa ja partateriä, kirsikkaa ja karvasmantelia. Näytös oli krinoliinin muottinen, just sellaisen, jonka sisään Pianossa äiti ja tytär tekivät teltan meren rannalle. Anna Paavilainen on nero. Toisenlainen vagina. Monologi.
Play rape oli häkin muotoinen, ei missään nimessä kultaisen vaan pronssisen, ehkä likaisen, ruostuneen. Nirvana soi raivolla. Minusta tuntuu, että Kurt Cobain oli myös feministi.
Kiitoksia Play rape manifestista 6/11/16, edellisen kerran #Kansallisteatteri'ssa näin #Viettelyksenvaunu näytelmän jossa tapahtu r numero 1— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 6. marraskuuta 2016
Ainakin #metoo alkoi. Mutta reilusti tämän manifestin jälkeen. Eikä Suomessa.#AnnaPaavilainen Play rape oli Nirvanaan johtava karuselliajelu #Kansallisteatteri'ssa. Mitä tapahtuu manifestin jälkeen, odotetaan— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 6. marraskuuta 2016
En voi katsoa enää #Kansallisteatteri'n kattoa ajattelematta Play rape esitystä tyrskyävää myrskyävää. Oli jo aikaki pic.twitter.com/9oKQOxri5H— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 6. marraskuuta 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.