lauantai 20. tammikuuta 2018

Punainen viiva. Red Nose Companyn klovnit Mike ja Zin lyövät peliin kerroksia ja kalvoja olanyliheittimeen, henkiseen sellaiseen

Punainen viiva oli teatterinautinto tänään / toissapäivänä 18.01.2018 Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Oli kuulemma 101. esitys. Klovnit ovat vaan niin mainioita. Viattomia, hovinarreja jotka paljastavat kuninkaan hulluuden laajuuden, tervehenkisiä tai maahenkisiä kylähulluja. Mutta myös kuninkaita kumartava rahvas saa katsoa peiliin.



Punainen viiva ja punaiset nenät. Red Nose Companyn klovnit Mike ja Zin lyövät peliin kerroksia ja kalvoja olanyliheittimeen, henkiseen sellaiseen. Korpikirjailija Ilmari Kiannon romaanin Punainen viiva lisäksi kerrotaan kirjailijan itsensä, Iku-Turson kiinnostavaa elämäntarinaa. Nostetaan jalustalle, mutta myös kritisoidaan. Kianto kannatti moniavioisuutta, mutta arvosti naisessa siveyttä. Jos muistan ajatuksen oikein. Pojat muualla tutkivat ulkomaalaisia maagikkoja, höyrypäitä ja kirjailijoita - vaikka Kiannossakin olisi sarkaa ja särmää. Hän oli Suomelle sekä kansalliskirjailija että maanpetturi. Suomi on kovin hätäinen takin kääntämisessä, mutta lopulta, kiitos, seisoo... Tai ainakin sadan vuoden päästä. Red Nosen pellet pysähtyivät tätä miettimään, miksi kuluu sata vuotta ennenkuin oikeus voittaa, unelmat toteutuvat...


Iku-Turso on myös Iki-Turso ja Iggy Popin laulut Lust for life ja Passenger liittyvät tähän tabernaakkeliin. Minäkin teininä yhdistin Iki-Turson ja iggyihanan Iggy Popin. Keksin iggyliikkujan jne. Näinkin Iggyn livenä 1987. Olen nähnyt hänet nyt neljällä vuosikymmenellä, ja myös Iggy and the Stooges -poppoon kera Lontoossa, Helsingissä, Tukholmassa ja tietenkin Tampereella, nääs, Saunassa ;)

Kiannon romaani oli tärkeä minulle tuolloin 80-luvulla edustaen impivaaralaisuutta. Omaa tahtoa ja juuria. Muu vanha kirjallisuus - äh se harmaa kuin ladonovi, jota asiasta ja vihdoin jo kritisoitiin Sianhoito-oppaassa. Mutta Kianto oli väkevä. Tuolloin (1980-1989) kolahti Kathy Acker, Daniil Harms, Ambrose Bierce, John Watersin Shokkiarvo, Oskar Reponen, valikoitu pokkarikauhu, Odessa kustannuksen Perikato-sarja, Angelika, Simone de Beauvoir, Getrude Stein, Anja Kauranen, Jean Genet, Päivi Alasalmi, sarjakuvia, en jaksa enempää tähän tuutata. 

Kirjan takakannessa on Kiannon symboli, logo Tursaansydän




Joka muistuttaa klingonien logoa tukholmalaisessa lähitulevaisuudessa tapahtuvassa tapahtumassa – joka ei ole tästä maasta…




Ilmari Kianto seura ry kertoo tursaansydämestä sivullaan: --- ”ikivanha kironsuojelumerkki, joka perustuu jo muinaisessa Intiassa tunnettuun swastika-merkkiin. Sitä tavataan Suomessa satojen vuosien ikäisissä puuesineissä, aitanovissa ja astioissa.

Ilmari Calamnius (sittemmin Kianto,1874-1970) tallensi sen itselleen jo 1800-luvun lopulla Suomussalmella lapsuuskotinsa rannassa seisoneen isonvihanaikaisen ladon ovesta ja käytti sitä sittemmin koko elinaikansa omana logonaan mm. sineteissä.
Tursas-sanan mytologisia merkityksiä ovat mm. merihirviö, vesihiisi, vedenhaltija, maahinen, haltija, jopa jättiläinen. Turso, Iki-Turso mainitaan myös Kalevalassa. Eräs mustekalalaji kulkee myös nimellä tursas tai meritursas.

Myös Turjanlinna kuulostaa ihanalta - sekä goottilaiselta, kauhuromanttiselta, jylhältä paikalta että hyvin suomaiselta, jurolta tervanmustalta kotipesältä jota ei tuuli tuiverra. 


Iggyn ja Bowien Berliinin hurjat vuodet, hyvin kylmät, traagiset, mutta myös ikuiset levyt jotka olivat kylmän sodan ja epävarmuuden ajan, punkin ajan tuotteita, kataloogeja sieluun... Ydinpommin varjossa. Miltei samaan aikaan 1970-luvun lopulla Kianto makaa sairasvuoteella ja odottaa, että Kekkonen saapuu ryyppäämään. 

Punanenät muistuttavat kuinka kovaa oli elämä tuolloin, hiihtää 40 km lähimpään kauppalaan, kylään. Lastenarkkua kantaen, vetäen. Kuinka kahvia voi juoda vain jouluna. Kun jauhot ja ryynit loppuivat. 

Ja kuinka kuppari vai oliko ennustaja oli sekopää joka vouhotti kuinka vaarallista on mennä vetämään punainen viiva, äänestää. 
Joka pelotteli ihmisiä turhaan. Hän siis oli aikansa trolli ja botti. Ikävä kyllä. 

Samana päivänä tai seuraavana päivänä on hesarin Instagram-sivulla amerikkalaisesta kaivoskaupungista joka erehtyi äänestämään presidentinvaaleissa tuota oikeasti pelottavaa pelleä, trumppia, joka tietenkin petti työläiset. Antoi tyhjiä lupauksia. Tietenkin. Yhdessä kuvassa on teksti jossa paikallinen hihhuli eli pappi joka kielsi äänestämästä Hillary Clintonia. Tuntuu hirveältä lukea tänä päivänä, tänä avaruusaikana tuollaista jälkeenjäänyttä propagandaa, vihapuhetta ja kiristystä. 

Teatteri oikeasti voi viedä meidät kahdeksi tunniksi nautintoon, nirvanaan, uuden äärelle mutta myös muistuttamaan epämukavuusalueella tasa-arvosta, empatiasta ja onhan tämä meno sopivan pitelemätöntä, tuhmaa ja rokkenrollia 

Ihan alussa ihan kaikki toivotetaan tervetulleeksi. Ihan kaikki. Nirvanan Come as you are. Ja tuleehan siinä tippa silmään. 


Punanenät kertovat suomen historiasta mutta myös tulevaisuudesta. Naisen metri on 80 senttiä. Mitä vihapuhe saa aikaan. Musiikki on mun oman elämän, ja myös Trainspottingin soundtrack. Tärkeitä lauluja, aaltoja, kuohuja. 


Pienimuotoinen esitys mm hanureineen muistuttaa myös hurjien, ja rohkeuden juutalaisten teatteria upean Weimarin ajan tai Weimarin tasavallan, hallinnon jälkeistä, limittäistä aikaa, kun natsit alkoivat häärätä ja määrätä. Mm kulttuurissa ja esittävässä taiteessa. 

Kuulostaako tutulta?

Zinin ilmaisussa on sekä kuonoa nyrpistävää Lurppa-koiraa ja Blixa Bargeldiä. Mike muistuttaa aidosti Petteri-Punakuonoa, miesBambia, siis uros-Bambia, joka hyvin avoimin katsein katsoo tätä maailmaa. Mutta siinä missä disney valehtelee niin nämä otukset nousevat saippualaatikon päälle kuten lontoolaisessa puistossa. Saippuan tai nitroglyseriinin… ;) Agiteeraamaan! Ohjelmavihkonen on kaunista luettavaa myös kannesta kanteen. Siitä en laita kuvia. Katsokaa itte, livenä. Tämä on silkaa dynamiittia!


Muistan kun pikkukylän vanhaa herraa tahdottiin mukaan uuden vuoden rientoihin ennen muinoin 1990-luvulla, että Aatos, haluaks sie vallaa tinnaa? Johon Aatos: Mitä, dynamiittia?

Mutta kaivavatko pojat omaa juoksuhautaansa kun tekevät näin täydellisiä ja myös epätäydellisiä ja interaktiivisia esityksiä. Esitys osuu nappiin ja tappiin. Komiikka toimii, ajoitus on hyvin harkittua. Mukana on myös harkitsematon lisä, improvisointia, ihmisen kikatukset ja hirnahdukset. Taloon sopivia lausahduksia että tirehtööri Myllyaho varoitti, että yleisö on hidasta….

Ainoa mistä en pitänyt tai olisin tehnyt toisin oli Perfect day -kohta, jossa en olisi laittanut laulua ja kerrontaa yhtä aikaa. Vaan enemmänkin lomittain kuten aiemmin oli kudottu tätä verkkoa. Että kumpikin osuus olisi vuorotellut. 

Just a perfect day. Myös Lou Reed on jättänyt meidät mustine kynsilakkoineen. Kajaleineen kaikkineen ja akustisine kitaroineen.



En ymmärtänyt oliko laulun " You're going to reap just what you sow " viittaus natsien ja persujen sitä saa mitä tislaa (tilaa) hokemaan? Tarinassa on kerroksia. Valitettavan ajankohtainen.






Hieno Suoni 100 Suomi 100 siis. Onneksi ei sentään Suoli 100. Ja erityisesti sisällissota -aiheinen tulkinta. Sisällis 100. Sisällissata. Kirja ilmestyi 1909, ja aiheen oli siis eduskuntavaalit keväällä 1907. Kuitenkin lähitulevaisuudessa alkoi kansalaissota 1918. 


Äänestämisen, ja punaisen viivan vetäminen, mahdollisti demokratian jokaisen torpan ukolle ja myös akalle. Ajankohtaista oli presidentinvaalien ennakkoäänestyksen toinen päivä jolloin minäkin kävin vetämässä viivan. En vetänyt valkoista viivaa miestenhuoneessa enkä edes punaista mutta vedin vihreän viivan. 

Ajankohtaista oli myös lumipyryssä eli lumi-infernossa suomeen tulleet pandakarhut Lumi ja Pyry. Jotka aikalailla muistuttivat Ziniä ja Mikeä.  

Tekijät:
Klovnit Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)


Teksti: Ilmari Kianto ja työryhmä
Näyttämöllä: Mike (Tuukka Vasama) ja Zin (Timo Ruuskanen)
Ohjaus: Otso Kautto / Teatteri Quo Vadis
Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen / Turun kaupunginteatteri
Valosuunnittelu: Antti Kujala / Teatteri Avoimet Ovet ja työryhmä
Tuotanto: Niina Bergius ja Tuukka Vasama / Red Nose Company
Tekstin oikeudet: Kiannon Turjanlinna Oy / pro Ilmari Kianto



Ensi-ilta oli Teatteri Avoimissa Ovissa 22.1.2016

Kesto: n. 2 tuntia (sis. väliajan)


Näin tämän Kansallisteatterin vapaalipulla. Kiitos siitä. Muuten en olisi tätä nähnytkään. Tulopoliittisista syistä. 



Kuvasin eilen Tallinnassa katutaidetta mm Linnahallissa, ja laitetaans tähän ärjyvän karhun kuva.



Tämä olisi minun Turjanlinnani...
Kuvasin eilen 19.01. Tallinnassa katutaidetta mm Kalamajan aluella





Matskua:

Ilmari Calamnius, sittemmin Kianto  (1874-1970) Ilmari Kianto seura ry sivulla.  

Kiannon Turjanlinna Oy Ilmari Kiannon perikunta, osakeyhtiö sivulla.

Ilmari Kianto ja Turjanlinna Suomussalmen nähtävyyksissä sivulla.
josta lainaus: Turjanlinna
" Kirjailijamestari Ilmari "Iki" Kiannon (1874-1970) taiteilijakoti, on yksi Suomussalmen kiinnostavimpia käyntikohteita. 

Kumpaakaan Turjanlinnaa ei enää ole, on vain rauniot 
ja pienehköjä rakennuksia Turjanlinnaksi kutsutulla alueella Kiantajärven rannalla. 

Ilmari Kianto muutti Suomussalmelle vaimonsa ja poikansa kanssa v. 1907 ja asettui 
asumaan Niettussaareen "Punaisen Viivan majaan". Perheen kasvaessa kävi maja 
pieneksi ja Kianto alkoi etsiä perheelleen uutta kotipaikkaa. Mieluisa paikka löytyi 

vastapäiseltä rannalta ja hän alkoi hankkia sitä itselleen. Monien vaikeuksien jälkeen Kianto onnistuikin aikeissaan ja pääsi rakennuttamaan ensimmäistä Turjanlinnaansa, joka valmistui v. 1912. Esikuvina Kiannolla olivat taiteilijaystäviensä huvilat, mm. Sibeliuksen Ainola, Gallen-Kallelan Kalela ja Järnefeltin Suviranta. "







Mursunsydämet.svg
By Mursunsydämet.jpgTuohirulla derivative work: WebHamster (talk) - Mursunsydämet.jpg, Public Domain, Linkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti