tiistai 1. elokuuta 2017

Anna Paavilainen on nero. Curt Cobain oli feministi. Play rape 6.11.16 Kansallisteatterissa

Kävin katsomassa Play rapen eilen sunnuntaina 6.11.2016 Kansallisteatterissa, nautin ja olin varuillani, ja jatkan taatusti manifestiä.  Näytelmä / esitys / show oli eri tasoja yhdistelevä tilityksestä haastatteluun ja stand uppiin. Harmi, että istuin köyhälistön piippuhyllyllä, etten saanut sherryä enkä paukkujyviä. Niistä viis. Osin ihan etualalla tapahtuvaa esitystä ei nähny edes uusilla paskoilla kiikareilla. Kun ihmisten päät edessä eikä parvelta kaikkee nää...

Helvetti - tärkeä näytelmä. Edellisen kerran olin Kansallisteatterissa, jossa oli Viettelyksen vaunu. Jossa tapahtui r 1.

Lukemattomissa oopperoissa elokuvissa sarjoissa kirjoissa. Ainakin vanhoissa käsikirjoituksissa, joita miehet kirjoittivat miehille tapahtuu r kovin tiuhaan. Että olis rankkaa, niinku. Ja sillee käännekohta. Pitäisikö r-kohtaukset jättää pois wanhan ajan esityksistä? Mitä tapahtuu sitten Tessin tarinalle? Lisbethin kostolle? Last house on the left? Neidonlähde? Pulp fiction? Gaspar Noén kerrontatekniikalle? Viimeiselle tangolle Pariisissa? La mouchettelle?

Pitäisikö jo saada kunnon rooleja naisille ja naisia ohjaajiksi ja ennen kaikkea - vittu - rahoitusta näihin, ei rajoitusta.

Asetelma oli täytekakun muotoinen, jossa kerroksia ja yllätyksiä - viilaa ja partateriä, kirsikkaa ja karvasmantelia. Näytös oli krinoliinin muottinen, just sellaisen, jonka sisään Pianossa äiti ja tytär tekivät teltan meren rannalle. Anna Paavilainen on nero. Toisenlainen vagina. Monologi.

Play rape oli häkin muotoinen, ei missään nimessä kultaisen vaan pronssisen, ehkä likaisen, ruostuneen. Nirvana soi raivolla. Minusta tuntuu, että Kurt Cobain oli myös feministi.

Ainakin #metoo alkoi. Mutta reilusti tämän manifestin jälkeen. Eikä Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti