Sitten olikin jo aika männä Hakaniemen torilla. Ja siellä seisoin ja näin Pertti Sveholmin. Aivan kuin Dingon piisissä. Sinä ja minä liikennevaloissa. Siis. ( Eikä esim Apinatarhaan tai Perheeni Japanin matkalla... )
Kävin aiemmin 1.2.2018 tuona lumi-infernon päivänä Helsingissä Arena-näyttämön kahvilassa kuuntelemassa tämän näytelmän tekijäkaartia jossa Pekan ja Svenkan lisäksi oli Jonna Järnefelt. Otin tapauksesta kuvia. Ovathan he hätkähdyttävän hyviä ja muuntuvaisia näyttelijöitä. En ole aiemmin tätä farssia nähnyt vaikka on tänä pyörinyt maassamme kummallakin kielellämme. Mutta onneksi nyt näin ja oikeasti nauroin. Ja paljon. Ja oikeissa kohdin! Ja useasti! Pikkujoulukausi jatkuu. Olemmehan tipattomalla. Nimittäin silmätipattomalla!
Ensemble on mainio poppoo. Jokainen saa briljeerata oman jutskansa kanssa. Pekalla se on käsien koreografia, varsinainen käsityönä tehty käsityötä, he hee, jollaista olen viimeksi nähnyt Crispin Gloverin live showssa ja tietysti elokuvissaan.
Haluan nähdä kyllä tämän uudelleenkin! Näin tämän vapaalipulla, kiitän teatterin syvästi siitä ;) Ja hyvästi myös ;) Toveri sanoi, ettei ole nauranut näin paljo ku viimeks KOM-teatterissa...
Hienoja koomisia hetkiä, taidokkaasti rytmitettynä, onhan kielemme vaikeaa ja pitkiä sanoja! Myös släpstick ja suffleet rinnuksille toimii. Varsinaiset vispilänkaupat ja sekametelisopat. Seksapiilia löytyy - vaikkei sitä Siiri Angerkoski ääneen tässä sanokaan... Svenkan paidanvaihtoa olisi katsonut pitempäänkin.
Pertti Sveholm on tv:ssä törkeissä rooleissa: hän on esittänyt useampaakin niljakasta rietastelijaa, nuorempaan naiseen vaihtavaa, mutta näköjään hänelle antaa mitä tahansa anteeksi viehätysvoimansa takia. Varsinainen typecasting! Viimeksi Svenkan näin uskomattoman tärkeässä roolissa eli Hjalmar Linderin roolissa tuossa suurtuotannossa Mannerheim ja saksalainen suudelma. Linder oli upea historiallinen tyyppi, biseksuaali, suvereenisti piireissä liikkuva maailmanmies - rikas kuin ruhtinas mutta kuoli rääsyissä. Sitä ennen hän oli ainoa joka julkisesti lehdessä vastusti punavankien julmaa kohtelua, kidutusta ja murhia. Jota Mannerheimin johdolla valkoiset, rikkaat, eliitti, porvaristo ja suojeluskunnat tekivät.
Jonna Järnefelt oli varsinainen veistoksellinen ilmestys hopeisessa lameepuvussaan joka muistutti 1930-luvun elokuvatähtien glamouria. Hän itse tekijähaastattelussa mietti omaa tapaansa tehdä farssia, komediaa. Että oliko hän oikea koomikko, komedienne. Jonnan komedia oli kivikasvomaista. Onko hän vain trofeevaimo matkalla äitinsä luokse beigessä eliitissään? Onko nainen joka petetään, ja jota petetään nuoremman kanssa, tylsä marttyyri? Mutta mites käykään kun paikalle astelee kärvistelemään Pekka Strangin esittämä salarakas, joka on myös Pertti Sveholmin vanha tuttu. Hauska tappa vanha tuttu.
Katja Küttner on ilmiömäinen. Niin tuttu hahmo lakkalikööreineen. Taas on joku käsikirjoittaja ollut korvat jöröllä... Tämän Pyjama pour six farssin on kirjoittanut Marc Camoletti, mutta suomennoksen tehnyt Pentti Kotkaniemi. Luultavasti myös drinksut on tehty Suomeen sopiviksi. Katja on tässäkin kuin Prinsessa - tiara uupuu, mutta sen sijaan on ponnarin päällä drinkkien sateenvarjo...
Hienoa on tämä kritiikki jossa rikkaat ihmiset muuttavat esim Helsingin ulkopuolelle ja remontoivat entisistä kanaloista ja sikaloista ihmisten lukaaleja. Vaikka sama touhu jatkuu, sikailu ja kanojen kotkotus. Vaikka oikeasti sika on siisti ja älykäs eläin - ainakin ihmiseen verrattuna. Samoin kana on älykäs - oppiikin nopeammin kuin koira!
Farssissa kuin muissakin oopperoissa, ja saippuoissa, sählätään ja tehdään ja touhutaan ja erehdytään. Kohokas pysyi pystyssä - jos sillä mitataan annoksen / näytelmän onnistumista... Sivujuonteena, sivuhenkilöiden parissa, liipattiin ja viitattiin parisuhdenväkivaltaan, stalkkaamiseen ( no itse olin tuolloin ihan vahingossa stalkkaaja ), ja kuinka suhteessa voi muuttua, kun mies vahtii naisen koko elämää, vie töihin, hakee töistä, on järjettömän mustasukkainen ja näköjään perinyt Arena-näyttämöllä kaapin ja Jussi Lammen kokoisen paikan. Mustasukkaista aviomiestä Mickeä näytteli Joachim Wigelius, jonka viimeksi näin Vinterkriget igen näytelmässä Lillanissa, saapastelevan saappaissan, joita Sanna Majuri nuoli... Tämä on oma fetissinsä, tämäkin ;)
Kultaisessa vasikassa tutuksi tullut Sanna-June Hyde on tässä Janita kakkonen joka on nuori ja nätti rakastajatar ja onnenonkija. Apropoo, jossain tuli ilmi ja raja, ettei 35-vuotias nainen voi näytellä 500-vuotiaan miehen rakastajatarta. Tai siis 50-vuotiaan... Mutta se oli Amerikassa. Salarakas. Kun haluaa säästää kakun ja syödä sen. Nuolla vielä lautasenkin.
En katso tosi tv:tä, inhoan sellaista tuhoa ja rappiota - joka ei ole kiinnostavaa. Sietämättömät ihmiset tekevät käsittämättömiä asioita kameran edessä. Ja sitten pettävät partnereitaan ns paratiisisaarilla. Ja sitten itkevät kameroille kun partnerinsa ovat tehneet samoin. Näitä pätkiä näkee, VALITETTAVASTI, kun kelaa digiboksista kunnon elokuvaa alkavaksi.
Mutta. Ah. Teatteri on upea muoto.
Katson kyllä tv:stä valikoiden Yle Teema, Netflix ja HBO Nordic -ohjelmia. Teatterista on tullut nykyään kiinnostavampaa. Kuin keikat. Keikoilla olen käynyt nyt 1979 vuodesta lähtien. Viimeksi on sykähdyttänyt Laibach jossa Milan Fras oli liiankin lähellä että jokaisen rintakarvan joutui laskemaan. He, laulajat siis katsoivat eturivin yleisöä tiukasti silmiin. Ja oikein läheltä. Tuolta keikalta oli kielletty kaikenlainen valokuvaus ja filmaus seis... Koskaan ei ole Laibach -konseptin kanssa varma, miksi. Warumm? Että yleisö eläytyy Pohjois-Korean diktatuuriin ja taiteen rajoituksiin?
Kate Bush kielsi myös viime, vai oliko toissa vuonna, konsertissaan kaikenlaisen kuvaamisen. Että olisi kontaktissa vain yleisön kanssa.
On hienoa, että tekijäesittelyitä järjestetään, joissa voi kuvata ja kuunnella. Teattereissa on hienoa kun saa vain istua ja antaa taiteen tapahtua. Farsseja tarvitaan. Näin hyvännäköisiä varsinkin ;) Ja seksikkäitä, maukkaita. On kuin kakeja puristelisi ;)
Juutuupissa:
Tekijät:
Marc CamolettiÄLÄ PUKEUDU PÄIVÄLLISELLE
Kevään herkullisin komediakattaus
ARENA-NÄYTTÄMÖ – Hämeentie 2
Ensi-ilta 2.2.2018
Noin 2 t 15 min
Hktfi sivulta:
"Matti valmistautuu kesäasunnollaan Fiskarsissa juhlimaan romanttisesti kahden kesken tyttöystävänsä Janitan syntymäpäiviä.
Valitettavasti vaimo Linda peruukin viime hetkellä lähtönsä äidin luo.
Ei tule romanttista illanviettoa, mutta juhlimaan kyllä päästään. Mukaan liittyy Matin helpotukseksi hänen hyvä ystävänsä Harri, jolla on tosin suhde Matin vaimon kanssa. Pitopalvelun kokki tulee sovitusti paikalle, mutta pääseekin kauhan pyörittelyn sijaan osalliseksi vispilänkauppoihin. Kokin rooliin joutuu yhtäkkiä täysin keittotaidoton syntymäpäiväsankari itse.
Monen kokin keittämä soppa on valmis ja suuta polttaa varmasti. Kuka esittää ketäkin ja miten keitos pysyy kasassa?
Teoksen alkuperäinen nimi on Pyjama pour six.
Näytelmän esitysoikeuksia valvoo Suomen Teatteritoimisto Teateragenturen i Finland Ab www.teatteritoimisto.fi."
Näyttelijät: Good cast is worth repeating ;)
Jonna Järnefelt LINDA
Pertti Sveholm MATTI
Pekka Strang HARRI
Katja Küttner JANITA I
Sanna-June Hyde JANITA II
Joachim Wigelius MICKE
Muu kööri:
Pentti Kotkaniemi
SUOMENNOS
Jaakko Saariluoma
OHJAUS JA SUOMENNOKSEN SOVITUS
Sanna Niemeläinen
SUOMENNOKSEN SOVITUS
Alisha Davidow
LAVASTUS JA PUVUT
Kari Leppälä
VALOSUUNNITTELU
Lauri Koivisto
ÄÄNISUUNNITTELU
Maija Sillanpää
NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista