torstai 7. joulukuuta 2017

Mustarastas. Eeva Soivion koskettava monologi Ruotsinlaivalla kadonneesta veljestään.

Minun itsenäisyyspäivänä: Suomi 100 6.12.2017. Aloitin teatterilla, matineassa KOM-teatterin Mustarastas. Eeva Soivion koskettava monologi Ruotsinlaivalla kadonneesta veljestään. Sevoi olla Nordic Noirin ja pysäytetyn sarjakuvan muotoinen. Se on graafinen, suomenkielisessä merkityksessä. Ei ehkä englannin graphic joka voi tarkoittaa myös silmitöntä, visuaalista väkivaltaa. Vaan rauhallisesti etenevä, kunnioittava. Elämän isolle muistaululle piirtyy tuo vuoden 1989 elokuun matka. Jolta veli ei enää palannut.

Teatterin katsomossa oli myös Lahtinen, siis Louhimiehen Tuntemattoman Lahtinen, joka tuntui eniten omaavan minun arvomaailmani - kävin siis katsomassa itsenäisyyspäivän etkoilla Tuntematon sotilas 2017 version 5.12.

Halusin nähdä tämän näytelmän uudelleen juuri itsenäisyyspäivänä. Viime vuonna itsenäisyyspäivän aikoihin KOmissa katsoin monologia Sotilaspoika, jonka näin uudelleen 3.12. Stoassa.

Minun Suomi 100 -vuoteni on sisältänyt mm matkoja Martta Koskisen asuinpaikoille, taloihin. Yksi hänen kämppänsä sijaitsi entisessä naapurissani! Silti seinässä ei ollut kylttiä. Meistä kummastakaan ;)


Sitten kaamoksessa pimeässä loisti valo, valot Oopperan yllä ja ihan taivaallakin. Tähkäpäiden yllä täysikuu - tai ei aivan, vaan kolme neljäsosaa kuuta Linnunlaulun yllä, lähinnä kauniiden, graafisten kaislojen. Helsingissä itsenäisyyspäivänä.

En ole tippaakaan isänmaallinen ihminen, olen enemminkin äitimaallinen ihminen, rakastan meidän kivikautista järveämme, jonka ympärillä on pyörinyt ihmisiä tuhansien vuosien ajan - ennen kuin patriarkaatti piirsi kartoille viivat ja halusi sotia helkatin typerien uskontojen vuoksi, sekä ryöstää muiden aarteita kuten fossiilista polttoainetta. Kunnioitan rauhaa, niin pesimärauhaa kuin rauhaa ihmistenkin välillä. Sota oli vaikea asia, josta ei puhuttu suvun vanhempien miesten kanssa. Osa heistä näki vieläkin painajaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti