lauantai 11. marraskuuta 2017

Pikakirjoituksia eilisestä Mestari ja Margarita -näytemästä Kansallisteatterin Willensaunassa

Ansallisteatterin [sic] Willensaunassa oli taas kuumat löylyt eilen perjantaina 10.11.2017 kun Saatana saapui Willensaunaan, tai siis Moskovaan, elikkä myös Helsinkiin taikka vain kabareeteatteriin. Mutta kuka heistä oli ikimuistoisin tällä kertaa?'

Eilisessä Mestari ja Margarita -näytelmässä nousi vivahteikkaimmaksi tällä kertaa Hella. Rekisteröin milteipä jokaisen ilmeen. Puvustus oli nerokas, tietenkin, siinä oli steampunkkia, liiveineen ja taskunauriineen, ja neo-viktoriaanista aistikasta nyöritettävää saapikasta, punkin ajan verkkosukkahousua, goottilaisuutta ja mustalaisromantiikkaa, ja paljon muita vapaan naisen elementtejä.

Huippukohtana eilen raivokas Margarita suurissa, punaisissa Poe -maisissa tansiaisissa kysyi, miksei miestä eli hyväksikäyttäjää syyllistetä, vaan aina vain naista. Tämä liittyi #metoo -kamppanjaan, jossa naispuoiliset näyttelijät ovat kyllästyneet heitä raiskanneisiin miehiin, jotka saavat jatkaa virassaa eli jatkaa raiskaamista, tai tehdä aiheesta ständ appia ja huumoria. Hyi olkoon. Vahvoja naisia, kaikki kannustus heille. Myös miespuoliset näyttelijät eli uhrit ovat avautuneet julkisesti.

Margarita, vahva ja turmentumaton nainen, kysyy, miksi naisen pitää kärsiä, kun hänet on vietelty tai raiskattu, ja tämän jälkeen, meille tuntemattomista syistä, tai hyvinkin tunnetuista syistä, nainen joutuu synnyttämään lapsen, menettää järkensä, ja surmaa lapsen. Ja häiriintynyttä tai rikkonaista naista pidetään tässä tarinassa hirviönä, jota kiusataan, muistutetaan joka yö. Hän on uhri.

Teatterin ja nukuteatterin siis nukketeatterin unohtumattomia, ja koskettavimpia kohtia oli toisen ihmisen huomioiminen, ja anteeksi antaminen. Vieläkin tippa linssissä, vaikka täysin toimintakykyinen sosoipaatti olenkin.


Margaritan laulu toi kylmiä väreitä joka puolelle, tälläkin kertaa.

Toisaalta Bezdomnyin raivokas Moolokin steppailu kuin idols -tuomarien edessä oli myös erittäin tähelepanu.

      - Ai ku jännä, sanoivat vanhemmat naiset eilen.
      - Hui ku pelottaa niin lähellä olla, sanoi nuoret tytöt edellisellä kerralla
Mutta kaiken keskipisteenä oli mustan makian asiantuntija Woland - tuo kovasti ulkomaalaisen oloinen notkeudessaan ja röyhkeydessään, kuten aiemminkin jo kirjoitin, osin rodullistettu "etelämaalainen" Marc Gassot, joka tietenkin on käyttänyt tätä hyväkseen myös lyhyelokuvissa, mimiikassa ja näytelmässä Kokki varas vaimo ja rakastaja.

Kirjoitin otsikkoon häiriöisenä Ansallisteatteri. Ehkä se onkin sitä. On mukavaa olla ansassa. Jonka on itse valinnut. Tähän näytökseen ja kahteen edelliseen ostin lipun. Ihan ite. Mutta se ei estä kirjoittamasta ;)

Minusta hyvässä teatterissa ja / tai näytelmässä käyminen on mukavaa addiktiota. Teatteri on, kuten jo kirjoitin, nykyajan punk ja rock -keikka, sellaista tiiviin tilan vuorovaikutusta. Ei pelkästään sellaista ulkomusiikillista, että takahuone heiluu ja tukka on sitten takussa, vaan live tilanne, aito kohtaaminen, esiintyjä ja yleisö.

Jota joissakin mammuttikeikoissa ei mitenkään tapaa. Mutta teattereissa, kyllä. Jatkaakaa tätä rataa.

Ihmiset ihmittelee, miksi nähdä monta kertaa sama esitys. En sentään niin hullu ollut, että olisin käynyt 30 kertaa katsomassa saman näytelmän kuten hurjin kävi Turun teatterin aikaisemmassa versiossa Seitsemän veljestä. Suokin veljekset näin kyllä kyllä kuusi kertaa, harkat, ennakot, enskarit ja matineat.


Pikakirjoituksia eilisestä Mestari ja Margarita -näytemästä.


Bonusraitana niin ikkään eilen synttäreitään vietellyt Claude Rains, tuo kuulu Näkymätön mies, jonka vaikutus näkyy kyllä hullujenhuoneella! Lääkärissä on myös aimo annos Mengeleäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti