Eilen tai joskus, lähiaikoina, kysyttiin, tarvitseeko teatteri Twitteriä tai somea. Ylimalkaan mutta ei ylimalkaisesti totta mun--- mooses. Tosin pitää opettaa kaikki teatterissa kävijät sulkemaan matkapuhelimensa. Ihan oikeasti. Oli todella raivostuttavaa katsoa Arvoituksellisia muunnelmia, jossa legendat Heikki Kinnunen ja Ilkka Heiskanen joita oikeasti arvostaa useammlta vuosikymmeneltä erinäisistä proggiksista, ovat tulossa lavalle, valot on jo sammutettu, ja bimbo silti katsoo facebookiaan ja säätiedotusta. Hei haloo, teatterit ovat yleensä katettuja eikä katoissa ole aukkoja. Sama bimbo ei osannut sulkea puhelintaan vaan tyrkkäsi kaverilleen. Varsin veemäistä olla teatterissa jossa ihmiset eivät osaa käyttäytyä.
Mutta teatterin pitääkin käyttää somea tiiserinä, houkutuksena, alkupalana, täkynä. Itse menen mielummin teatteriin kuin elokuviin - jos liput ovat samanhintaiset. Teatteri on perinyt - tai ottanut - punkilta, ja oikelata rockenrollilta sen intiimiyden, mikä puuttuu näistä mammuttikonserteista, jossa on kyllä 55000 immeistä nyrkki pystyssä tai rauhanmerkkinä, mutta oikea lähikontakti bändiin uupuu. Ei siis sellainen hei, takahuone heiluu, vaan esiintyä oikealle, hengittävälle yleisölle, nähdä reaktiot, ja jakaa kokemus. Kuvissa Miro Lopperi ja valkoisessa kostyymissä Sonja Salminen.
Miro Lopperi Kampin kauppakeskuksessa jonka Kansallisteatteri on vallannut tänään
Teatterin lumoa 2017 Flickrissä:
Miro Lopperi Kampin kauppakeskuksessa jonka @SKTeatteri vallannut tänään pic.twitter.com/h7Cj9k0vKF— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. lokakuuta 2017
Miro Lopperi Kampin kauppakeskuksessa jonka @SKTeatteri vallannut tänään pic.twitter.com/h7Cj9k0vKF— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. lokakuuta 2017
Teatterin lumoa, ironiaa, kohokohtia ja uusiokäyttöä kostyymeissä: @SKTeatteri kauppakeskus Kampissa pic.twitter.com/1McvnJNNCK— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 24. lokakuuta 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.