lauantai 6. tammikuuta 2018

Hamletinkone huhtikuussa 2016

Hamletinkone 28042016 KOM-teatteri. Sisältää spoilereita. Hamletinkone. Tämän halusin ehdottomasti nähdä Niko Saarelan ja Shakespearen takia. Vietimme vast ikään Viljami Säkkiperän 400 vee päiviä - siis kuolinpäivää. Koska hän syntyi? Syntyikö? Oliko William mies? Oliko hän poppoo ihmisiä? Uuden aallon pikkutakissaan Hamletti oli kommunistien pinnin ja kaulassa palestiinalaishuivi - luulisin. Ja sepaluksesta sojotti katkaistu miekka. Ennakoiden. Onko kaikki poikien tarinat sellaisia joissa Kullervo puhuu vain miekalleen? Ovatko muunlaiset tylsiä? KOM-teatterin aula oli pimeä, oli hurja tunne astua matineaan, päivänäytökseen kirkkaan päivän keskeltä, tai oikeastaan sumun, mutta keskelle pientä dekadenttia kahvilaa, tai kabareeta (feeling Berlin), eikä tiedä mitä tulee ja mistä suunnasta. Toivottasti ei paskaa, sekä kirjamaimellisesti ( jumalan teatteri on niin out of season, ja oikeastaan jo retro - tärkeä ja törkeä merkkipaalu kuitenkin Kekkoslovakiasta. ) että huonona näytöksenä. Mutta saimme jokapäiväisen ruisleipämme, eikä reikä jäänyt käteen, edes leipojan...

Ensimmäisenä vahvana tunteena oli tulitikun raapaisun tuoksu joka säilyi ilmassa, onko tulossa synagoogien polttoa, vai sotilaspassien vai rintaliivien polttoa, vai ollaanko Platonin luolassa, jossa on verhot, joissa lukee Kuolleiden yliopisto tai vastaavaa. Mitä välkkyy seinille? Sytytetyt hautakynttilät loivat sekä lämpöä että ahdistusta, kuumuutta, ja pelkoakin, ehkä. Ilmassa haisi myös paukkujyvä, mutta hylkäsin aistini, ettei se ole popkornia, kun tämä on teatteria, mutta olihan se. Päähenkilö jakoi meille tv snäck ehtoollista pöytiin, liha lihan luokse. Pojat joivat lavalla myös erilaisia juomia kuin Miss Sophie uutena vuotena konsanaan. Oli mukavaa, oltiin kuin 1970- ja 1990-lukujen radikaalin äärellä, niin sanoissa, kuin teoissa. Marzi Nyman oli mieletön korkokengissään ja verkkosukissaan, surun harso kasvoillaan sekä Ofelia, että Elektra, Marilyn Manson-meikeissä kuin vanhempikin kreikkalainen jumalatar. Olimme Einstürzende Neubautenin kaltaisessa tilassa, jossa mikä tahansa käy soittimeksi, ja myös dildoja myöten..

Hieman häiritsi all male panel, mutta millainen paneeli tämä olikaan... Olihan ennen kreikkalisessa teatterissa vain ukkoja, jotka vetivät kaikki roolit. Ja Shakespearinkin aikaan samaa, kovin yksipuolista. Minusta on mukavaa nähä drag showta, oli se sitten Rocky Horror Picture Show tai Roman Polanskin Tenant, Vuokralainen, jonka katsoin uudelleen äskettäin, koska se puhutteli kuten Hamletinkone, jotain samaa ahdistuksessa ja sukupuolissa.
      Isänmurha / isän palvominene / viitaukset ISÄÄÄÄÄn ( [mielleyhtymät, kerrokset, muistumat] pastori silli eli Erkki Saarela ) oli hienosti tehty kohtaus.. Kuvalliset viittaukset muihin sankareihin, jotka mustavalkoisina portretteina olivat portailla lepattavien kynttilöiden valossa. Poimiko jokainen joukosta omat sankarinsa, niitä oli Minna Canthista ylimpänä pönöttävään Leniniin, Guevarasta Kristiina Halkolaan ja Hannu Salamaan. Hail Goga Gola!
    Ja hassua kyllä, mielleyhtymäni Neubauteniin sopivat kuin klovinnenä veriseen päähän: Blixa Bargeld esittää Heiner Müllerin Die Hamletmaschine alkup. kielellä siis ja musiikin on luonut bändinsä Einstürzende Neubauten.. Näen Blixan parin viikon päästä livenä, huikeaa! Näin pari päivää sitten Nina Hagenin joka ilmoitti yhdeksi suurimmaksi vaikuttajakseen Bertolt Brechtin. Elämä on spiraalia ja hypertekstiä, ja suurennettuna mitä mainiointa fraktaalia.
     Mutta oli mainio esitys kaikin puolin, paitsi suvivirsi oli niin vastenmielinen turhanpäiväinen lällätys feministin ja ateistin kuulla, mutta onneksi siihen saatiin puhtia - iloisesti Hammondilla punaiset valot pornosti sykkien. Katsoin pari pv sitten Yle Areenasta ekan osan tätä seksuaalisuutta valottavaa sarjaa, ja jätin katsomisen kesken, koska niin ikään feministinä ja ateistinä siis ihmisoikeusaktivistina - tuo länsimaisen seksin käsittely - pelko / inho / rajoitukset - pelkkien äijien ja uskontoja keksivien äijien toimesta, ja vielä kuinka väärin on siteerattu ties mitä ns pyh pyhää paperinpalaa. Mutta osa jaksosta toimi yhteen tämän näytöksen kanssa.
   Mutta yksi turha sota synnytti dadan, sittemmin kylmä sota ja vietnamin tuhoaminen synnyttivät Neubautenin kaltaiset poikkitaiteet, ja myös tällaisen lähestymisen. Elämme pahoja aikoja. Hail Goga Gola.

 Teen miljoona taideprojektia yhtä aikaa, tai kymmenittäin, omaa taidetta tai portfoliota, fänfarttia eli fänarttia, tallennan pienimuotoista katutaidetta (tarrat, raaputukset), keikkoja, mielenosoituksia, kirpputoreja jne. Aika käy vähiin, siksi blogien barokkiset tekstit - ennen vanhaan - ovat typistyneet ja pirstaloituneet. Teatterin kuvaukset ovat hyvin tiiviitä, ne eivät millään muotoa ole kritiikkiä, koska kritiikin kirjoittamisesta ei makset, ei ainakaan minulle enää, ja olen valinnut - naisen pienellä eurolla ihan ite ostaen - ne harvat liput tapahtumiin jotka haluan todella nähdä. Haluan tietää proggiksista mahdollisimman vähän etukäteen, joskus en uskalla edes katsoa traileria tms esitettä, vaan perehdyn jälkikäteen. Minulla on sellainen taikavarpu joka nousee 90 asteeseen kiinnostavan jutskan kohdalla ;)

 Tunnelmia: Charlotte Rampling: wenn ich mir was wünschen dürfte, ja sitten oikea Hamletinkonea eri kielillä.



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)