Joulu on Messiiaan uuden comebackin, kuten minun, odotuksen aikaa.

Tässä kuitenkin kuvissa vallan toinen produktio. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa. Sisältäen syvempää ja oivaltavampaa klovneriaa, ja pantomiimia aikuisille, jossa voi olla myös eroottisia tasoja tahi sävyjä. Liikkeiden eroottisuus, tai anarkistisuus, tai konventionaalisuus voi olla myös katsojan silmässä. Tai vaikka kolmannessa silmässä. Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa, Helsingissä Erottajalla. Mukana myös Reetta Ristimäki. Hei, tämän jo kirjoitin. Kuvissa myös joulupallot eli kulkuset.

Teatterin lumoa 2017 -soittolistani on juupissa mielleyhtymineen:


hallelujaa, lauloi sekä äitini ja isäni lauualen toisiaan suohon lumimyrskyssä, kun astuin linjuriautosta John Carpenter -maiseen usvaan. Mukavaa olla odotettu, kuin toisen mielikuvitusolennon toista tulemista. Tai ensimmäistä ;) Olemme aika teatraalinen perhe, 1970-luvulla minä katsoin kolmivuotiaana Figaron häitä televisiosta, levylautasella pyöri niin Frank Zappa kuin Ella Fitzegerald, vinhaaan ja oikealla nopeudella, ja moni muukin, monikulttuurista, kokeellista, höpsöä ja klassista. En muista koska pääsin oopperaan ekaa kertaa, asuimme syrjäseudulla, mutta omia levyjä oli, ja osasimme tein kirjastoon, josta sai lisää. Välillä joku Veikko Sinisalo kävi esiintymässä hikisessä jumppasalissa, mutta mitä ilmeisimmin opin eri taiteen lajeja. 80-luvun luokkaretkellä ihastuin Tom Hulcen Amadeukseen, ja paljon on kaikenlaisia kerroksia tullut. 90-luvulla en mennyt katsomaan Nirvanaa, ku ne mammanpojat peruivat Lepakon keikkansa. Vai oliko se Tavastian, ja esiintyivät mutavellifestareilla sen sijaan. Minä kuuntelen jotain klassisillista radiota, ja nauhoitin kasetteja, jossa on pelkkää barokkimusiikkia. Koska barokki on niin haurasta ja jykevää, traagista ja lopullista.