Pikkutuhmalla en tarkoita tyyliä piip piip hih hih, vaan syvempää ja oivaltavampaa klovneriaa, ja pantomiimia aikuisille, jossa voi olla myös eroottisia tasoja tahi sävyjä. Liikkeiden eroottisuus, tai anarkistisuus, tai konventionaalisuus voi olla myös katsojan silmässä. Tai vaikka kolmannessa silmässä. Nimensä veroinen
pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa, Helsingissä Erottajalla. Mukana myös
hallelujaa, lauloi isä kun astuin linjuriautosta John Carpenter -maiseen usvaan. Mukavaa olla odotettu, kuin toisen mielikuvitusolennon toista tulemista. Tai ensimmäistä ;) Olemme aika teatraalinen perhe, 1970-luvulla minä katsoin kolmivuotiaana Figaron häitä televisiosta, levylautasella pyöri niin Frank Zappa kuin Ella Fitzegerald, vinhaaan ja oikealla nopeudella, ja moni muukin, monikulttuurista, kokeellista, höpsöä ja klassista. En muista koska pääsin oopperaan ekaa kertaa, asuimme syrjäseudulla, mutta omia levyjä oli, ja osasimme tein kirjastoon, josta sai lisää. Välillä joku Veikko Sinisalo kävi esiintymässä hikisessä jumppasalissa, mutta mitä ilmeisimmin opin eri taiteen lajeja. 80-luvun luokkaretkellä ihastuin Tom Hulcen Amadeukseen, ja paljon on kaikenlaisia kerroksia tullut. 90-luvulla en mennyt katsomaan Nirvanaa, ku ne mammanpojat peruivat Lepakon keikkansa. Vai oliko se Tavastian, ja esiintyivät mutavellifestareilla sen sijaan. Minä kuuntelen jotain klassisillista radiota, ja nauhoitin kasetteja, jossa on pelkkää barokkimusiikkia. Koska barokki on niin haurasta ja jykevää, traagista ja lopullista.
Pikatuomiot ja huomiot:
Pikkujoulukausi on siis alkanut. Minulle se on merkinnyt teatterissa Hansu ja Pirre, Jukka Puotila show, Masennuskomedia ja groteski komedia Lokki - näiden näytelmien kanssa olen siis viettänyt joulunalusaikaa, jolloin saa oikeatsi nautaa. Oikeasti nauraa...
Fabulous Bäckström Brothersien
Messias ajankohtainen niin
Saatana saapuu Moskovaan -romaanin tuoreiden näytelmäperversioiden tai paremminkin näytelmä
versioiden kanssa kuin muutenkin,
Händelin Messias myös. Mihail Bulgakovin anarkistinen klassikkoromaani kysyy, soutaa, ja huopaa. Välillä kumittaa itse itsensä, ja kirjoittaa päälle, toisella värillä. Ateistit älykkäät ja jokseenkin vapaat kirjailijat, joilla on sananvapaus. Mutta sitten yks heistä menee ja kirjoittaa Jesua Ha-Nostrista pitkää tarinaa. Romaanissa kysytään, millä todistein filosofi päättää, onko mielikuvitusolento olemassa, vai ei. Ja miksi. Bulgakovin kirjassa ollaan cliffhangerissa, miten [Je]sulle käy.
Kun taas Messiaassa syntyy outo poikalapsi, komeatukkainen potra poika, just prikulleen isänsä näköinen, ainakin samanlainen peruukki. Eilen lähdin saappaat jalassa teatterista linjuriautoon, ja oli koko pitkä ja pimiä yö aikaa katsoa venäläistä
Saatana saapuu Moskovaan sarjaa noin vuodelta 2007, jota olen paljonkin veivannut vuosien ajana, se löytyy VHS-kaseteilta kotoa taikavarpujen avustuksella, tai sitten ei, vaan juutuupista, helepommin.
Kuuntelin myös kotimaista mainiota kuunnelma noin vuodelta 1991, joka ihan näillä minuuteilla ja näppäimillä löytyy Yle Areenasta. Syy miksi kuuntelin ja katsoin kumpaakin versiota, oli tämä huomio, kuinka niin monessa mytologiassa neitsyt, tuo tahraton äitee, synnyttää Messiaan. Joka kansalla on omansa. Ja jokaisen uskonnon versio on heidän mielestään oikeauskoisempi!
Oikeastaan en voi sietää hihhuleiden veisuja, joululauluja, enkä hihhulien taidetta. On hirveä kun taide valjastetaan tällaiseen vihan propagandaan. Agendaan. Ja varsinkin kun sen tekee mies, koska naiset eivät saaneet säveltää saatika maalata tai opiskella. Kuinka vähän älyä, ja kapasiteettia siinä on käytetty, oopiumia kansalle. Lampaille karsinoita ja leipää.
Eniweis, nurinkurista, ja ironista on se, että joulu on oikeasti pakanallinen juhla, jota on vietetty paljon ennen ristinuskon keksimistä. Keskitalven juhla on ilon juhla, koska silloin kevät ja kesä, valon ja lämmön aika, koittaa ja voittaa.
Mutta toisaalta. Loistavat B:n pojat ovat myös teutaroineet teutooneina, pakanoina, Mjölnerit tanassa Route 66(6) matkalla Ameriikan halki - miun digiboksissa tätä herkkua on mahdollisuus säilyttää pari vuotta.Yle Areenasta löytyy.
Lontoossa oli viehättäviä vaudeville-teattereita, mutta sitten tuli benny hill show ja television rappio. Mikä. Tappio.
Quel fromage....
Mukavaa, että oopperaa tehdään näin, baskeri ei niin kireällä, vaan peräti mirrit otsalla. Hienoa perinnettä, ilveilyä ja meidän elämän soundtrackia. Ja kommenttiraitaa.
Tänään ei pääpaino ollut Handelissa vaan Händelissä. Mukava oli syysmyrskyistä bäk takaisin Suomeen palata pikkujouluun á la Fabulous Bäckström Brothers.
Sierainnokkahuilusta tuli mieleen koulun kusijuhlat... Puhallettavan lampaan agility myös virkisti.
Teki mieleni tehdä tästä sarjakuvaa, tai karikatyyriä.
Nimensä veroinen Fabulous Bäckström Brothers pikkutuhmine pantomiimeineen riemastutti frutti eilen 15.12.2017 Teatteri Avoimissa Ovissa.
Aiemmin veljekset olen nähnyt Omapohjassa pienoisoopperassa
Hin und zurück – sinne ja takaisin, riemastuttava niin ikkään. Ehkä joskus saan senkin kirjoitettua.
Olin tällä viikolla Tallinnassa, Tukholmassa, Helsingissä ja nyt Lapissa, joten poltan vakkaa kummastakin päästä ;) Luulin, että teatterivuoreni siis teatterivuoteni - nyt tullee paljon Sabina Spielrein -lipsahduksia. Teatterivuoteni piti loppua viime viikolla komeasti Mestari ja Margarita -näytelmiin peräkanaa. Viirus teatterin mansikan tuoksuisen Mästaren och Margarita -näytelmän kävin katsomassa kolmannen kerran, spesiaalia näytöksessä oli katsomossa istuva Woland, elikkä kilpailevan teatterin Professori Woland eli
Marc Gassot, joka on ohjannyt tämän Messias -spektaakkelin. Seuraavana päivänä katsoin, ties monennenko kerran Gassotin version. Ja mikä ettei. Hänen kävelykeppinsä tuntuu elävän omaa elämää, ja kuinka upeaa liikkumisen hallintaa ja ajoitusta.
Samaa on myös Messiassa. Ja mies on miehen lähellä, mikä on outoa, ja harvinaist,a mutta ehdottoman kaivattua kotimaisessa teatterissa. Tätä näin mm Turun kaupunginteatterin Seitsemän veljestä näytelmässä, jossa tarinan veljekset suutelivat keskenään kunnes vihellettiin peli poikki. Petri ja Jouni Bäckström ovat oikean elämän veljeksiä, mutta näyttelevät tämän nasaretilaisen poikalapsen vanhempia. En tarkoita ihan Rammsteinin
Man gegen mann. Mutta myös
Kuolema Venetsiassa näytelmässä Jukkis Palo ja Jukka Puotila olivat lähellä toisiaan,
eros ja thanatos, tarinan kertoja, tarinan eläjä, Manalan lautturi ja uupuneen miehen matka.
Bäckstömit laulavat toisiaan suohon, mikä on komeaa, mutta myös komppaavat, on kissanhännänvetoa ja sitten sahaavat poikki oksaa, jolla laulavat. Rekvisiitta on minimissä, mikä on aina kiertävän kulkijan ja ilveilijöiden teatteriseurueen merkki - mitä oikeasti tarvitsee näytökseen. Veljekset kuin ilvekset myös ampuvat omaan jalkaan, omiin jalkoihinsa, joten mukavasti on esitys rytmitetty. Vetävät maton toistensa alta, ja joskus oman itsensä. Antavat odottaa ja yllättävät.
Ja laulavat pirun hyvin.
Huikeimmillaan ollaan Oopperan kummituksessa.
Mitähän huikeaa on tiedossa seuraavan pakanallisen juhlan aikaan?
Luulin, että teatterivuoteni loppui Süsimetsä -nimiseen runoteatterin ilmaiseen esitykseen Työväenopistolla, tuttuun pinkkiin Kallion Opistotaloon, mutta eipäs loppunut. Tekevä ehtii
Näin tämän esityksen ilmaiseksi, kriitikko-lipulla, kiitos siitä. Olen oikein tyytyväinen, että näin tämän juuri eilen, kun oli viimeinen esitys.
Messias tietolaarissa ja loorassa veljesten virallisilta sivuilta:
MESSIAS
" Jouluevankeliumia ja erityisesti Georg Friedrich Händelin Messias -oratoriota yllättävistä näkökulmista ruotiva, monesti palkitun brittikoomikko Patrick Barlow’n teos Messias (The Messiah) on The Fabulous Bäckström Brothers ry:n vuoden 2016 syksyllä Kansallisoopperan Alminsaliin valmistuva produktio.
Teos on erityisesti Saksassa ja Englannissa suureen suosioon noussut jouluinen hittikomedia kahdelle näyttelijälle ja oopperalaulajalle. Uusi, tyylikäs mutta hulvaton tulkinta yhdistää brittiläisen komedian tarkkaan fyysiseen komiikkaan ja uskomattoman kauniiseen musiikkiin.
Näytelmän FBB:lle tehty sovitus kasvattaa ja tarkentaa esityksen klassisen musiikin osuutta ja yhdistelee näyttämöilmaisussaan klovneriaa, mimiikkaa ja oopperaa.
Teoksen ohjaaja on näyttelijä-ohjaaja-miimikko Marc Gassot, rooleissa esiintyvät oopperalaulaja-näyttelijät Jouni ja Petri Bäckström sekä Reetta Ristimäki. Esitys on helposti liikuteltava ja soveltuu mihin tahansa teatteri- tai näyttämötilaan. "
