keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Mannerheim ja saksalainen suudelma ennakkonäytös 24.10.17 Helsingin kaupunginteatterilla

Suurella näyttämöllä nähtiin eilen  24.10.2017 varsinainen historianopetus ja jopa  uuden renessanssin kokeneiden vakoilijatarinoihin hieman liittyvä spektaakkeli. Mannerheim ja saksalainen suudelma ennakossa. Ah. Asko Sarkola loisti hillitysti, ja oli vakuuttava, charmantti, hovijuonittelija sotatantereella, kosmopoliittinen piipahtaja ja omasi moitteettoman elekielen... naisiakin pyöri tarpeeksi kintereillä. Asko Sarkola luo omanlaisen filosofisemman, kuivan huumorin Marskin.



Myös Pertti Sveholmin Linderi, Mustion linnanherra Hjalmar Linder oli hieno. Sekä koskettava ja elämänmakuinen remakka seuramies. Näytelmä olisi voinut olla pikkasen pitempi - olen nyt tottunut kolmeen tiimaan. Mutta käyhän se näinkin. Vakoilija- ja agenttitarinat elävät valkokankaalla ja telkkarissa uutta kukoistuskautta - elämmehän uudelleen vainoharhaisia aikoja. Kehen voi luottaa? Kuka kuuluu meihin? Pelottavan ajankohtainen ja sai ajattelemaan sotaa, sotia, joista ei puhuttu.


Näytelmän ennakko lennätti historian tunnille & vakoilijatarinan äärelle. 

Mannerheim ja saksalainen suudelma sisälsi kutkuttavasti Tom of Finland -estetiikkaa, saappaita, vormuja, uniformuja. Vaikka saappaat eivät kiiltäneet liikaa, niin Touko Laaksonen olisi silti myhäillyt katsomossa. Tom of Finland elokuvassa Pekka Strang omasi miellyttävän, koko kansan äänen, ja siinäkin leffan alussa oltiin sotatantereella. Välillä saappaita lyödään yhteen kuin oltaisin Mel Brooksin mainiossa Kevät koittaa Hitlerille -rallissa, vai olikohan se kuule Frankenstein Junior jossa saapastelin esinatsi! Mutta Kari Heiskanen ohjaajana on pitänyt tiukasti ohjaksia käsissään, ettei sivupoluille, muudeihin tai eri genreihin hypätä. Minähän olisin lisännyt Punakallon ja Hail Hydran ja vaikka mitä sarjakuvaa. Mutta hyvä, ettei niitä nähty. Taustakankaalla on hyvää historianopetusta, että pysyttiin kärryillä. Uutispätkät ja potretit heijastettuina valkokankaalle toimivat. Pöydät olisivat voineet olla komeammat, mutta ymmärsin autenttisuuden.

Hassua, vaikka lopputuloksen, historian tiesi, ja muisti, niin silti voi jännittää. Vähän niin kuin käänteisessä, vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa 1980-luvulla kuten Atomic Blonde ja Watchmen. Vaikka tämä ei ollut suoranainen agentti- tai vakoilutarina, niin se käytti hienosti niiden keinoja. Kuinka kaunista on kuulla kirjoituskoneen kiihkeää naputusta, nähdä oikeaa paperia, kuulla morsetusta, pöydälle levitetyt kartat, kuinka kaunis Suomen kartta oli ennen, kun se oli kokonainen... Ja lisää lajityypin silmäkarkkia: 1940-luvun naisen korkokengän silhuetti, savukkeen holkki. Hyvin visuaalista, toimivaa ja fetisististä. Mutta mikä näistä oli Marskin ryyppy? Kun koko ajan shampanjaa!

Tavallaan tämä toimii myös spekulatiivisena fiktiona, vaikka on kuitenkin totta. Mutta mukava pallottelua. Naiset ovat taas vain sisaria, tai sisar hento valkoisia, ja sihteerikköjä, ja oopperalaulajattaria, diivoja. Sivurooleissa. Lisäksi hevonen puuttui. Olisihan se voinut hurauttaa helpostikin lavalle! Näin ainakin jos on Emmi Jurkan sanoihin uskomista.

Erikoismainintana Unto Nuora, joka varsinkin sivuroolissaan tarjoilijana oli hiuskiehkuroineen kuin ilmetty nuori Charlie Chaplin. Unto Nuora on ehdottomasti parhaiten pukeutunut lavalla! Marski ja kirkkaan punaiset naisten nahkahansikkaat ovat myös fetisistinen hetki. Jättikö nainen ne tahallaan, muka unohtaen... Antti Timonen pääsee näyttelemään kunnon nilkkiä, roistoa.

Monta kertaa teki mieli buuata - ei siksi, että näyttelijät näyttelisivät huonosti, vaan, että näyttelijät näyttelevät natseja, ja natsimielisiä niin hyvin. Hyvin ajankohtainen aihe. Q-teatterin Tavallisuuden aave käsittelee myös natsismin nousua.

Tässä pikatuomio.
Feministinä, ateistinä ja pasifistina harasin hyvinkin vastaan tätä proggista, mutta teatterinnälkä vei. Onhan kilpailija ja vihollinen nähtävä silmästä silmään. Wink wink. Viimeksi Kari Heiskasen ohjaustöitä näin Suokissa kun Seitsemän veljestä näytelmän näin kuusi kertaa, avoimet harkat punaviineineen, ennakot, enskari, matinea ja vihoviimeinen lauvantain näytös. No mutta perkele - lavallahan oli myös Suokin veljeksistä Tuomas! eli Tommi Rantamäki. Nyt ei karata akkunasta eikä mylvitä kiven päällä...

Mannerheim ja saksalainen suudelman lava oli aika riisuttu, saappat eivät kiiltäneet kybällä, ehkä haluttiin muistuttaa, että oltiin sodassa, sodissa ja sotien välissä. Ja kuka niitä puunaamaan. Hakaristejä ei näkynyt, mutta rautaristit killuivat kaulalla kuin Lemmyllä konsanaan.

Viime aikoina vuoden sisällä olen perehtynyt sankareihin, kuten Martta Koskiseen, ehkä hänestä tulee myöhemmin oma näytelmänsä? Marskissa kosketti viittaukset punavankien kidutuksiin.

Agentti- ja vakoilijagenren leffojen ja sarjojen renessanssilla tarkoitan näitä: Bletchleyn nelikko, Agentti Carter ( Peggy Carterin esittely Marvelin wikiassa), Atomic Blonde, Salt. Sekä myös Taistelu kuoleman vedestä. Katsoin myös STASI-dokun ja menin entistä enemmän ymmälleni ja mutkalle että piti istuutua.

Erityiskiitos näytelmän käsikirjoittajalle Juha Vakkurille, että tämän saimme kokea. Iloa, surua, kipeitä muistoja. Meillähän ei ole Suomen sodista välitöntä kokemusta mutta mummolassa, mummoloissa ei puhuttu sodista. Siellä joskus miehet näkivät vieläkin painajaisia.

Minua kosketti tilastot: pohjoisessa eli kotiseuduillamme oli 200 000 natsia, siis saksalaista. Tämänhän tiesimme ja muistimme. Poltetut kylät, poltetut kaupungit, poltetut sillat.

Näin tämän näytelmän vapaalipulla, kiitos siitä Helsingin kaupunginteatterille.

Suosittelen kaikille jotka ovat kiinnostuneet historiasta, hillitystä näyttelijätyöstä, Suomesta kuilun partaalla.

Tekijät


Näyttelijät:

Asko Sarkola MANNERHEIM, Pertti Sveholm HJALMAR LINDER/ MAJURI LEHMUS

Kirsi Karlenius, KITTY LINDER/ SAIRAANHOITAJA

Kaisa Torkkel, HANNA GRANFELT/ NEITI KOTILAINEN

Unto Nuora SENAATTORI/ TARJOILIJA/ KAPTEENI SUTELA

Helena Haaranen SISÄKKÖ ANNI/ ROUVA ANASTASIA MANNERHEIM

Kari Mattila KENRAALI VON DER GOLTZ/ KENRAALI HEINRICHS

Antti Timonen EVERSTI THESLEFF/ KENRAALI AIRO/ MARSALKKA JODL

Matti Olavi Ranin ULKOMINISTERI ENCKELL/ EVERSTI PAASONEN/ SENAATTORI

Matti Rasila VALTIONHOITAJA SVINHUFVUD/ KENRAALI ERFURTH

Eero Saarinen SENAATIN PUHEENJOHTAJA PAASIKIVI/ HERBERT HOOVER / SOTAMARSALKKA KEITEL

Tommi Rantamäki LUUTNANTTI SCHULTZ/ SENAATTORI/ TIEDOTUSUPSEERI

Juha Vakkuri KÄSIKIRJOITUS

Kari Heiskanen OHJAUS

Antti Mattila LAVASTUS

Elina Kolehmainen PUVUT
Mika Ijäs VALOSUUNNITTELU
Eradj Nazimov ÄÄNISUUNNITTELU
Toni Haaranen VIDEOSUUNNITTELU
Jaana Nykänen NAAMIOINTI
Anu Laaksonen NAAMIOINTI


Juha Vakkuri
MANNERHEIM JA SAKSALAINEN SUUDELMA
Vaaran vuodet

Juha Vakkurin intensiivinen historiallinen näytelmä Mannerheim ja saksalainen suudelma avaa uusia näkökulmia Suomen historian todellisiin vaaran vuosiin ja maan pysyviin riippuvuussuhteisiin kahdesta suurvallasta. Samalla näytelmä piirtää tuoreen ja inhimillisen kokovartalokuvan Suomen ensimmäisestä suurmiehestä, joka pelasti maansa kahdesti.


Ohjaaja Kari Heiskanen kertoo:

“Näytelmä kuvaa Suomen turvautumista Saksaan kansalais- ja jatkosodassa. Molemmilla kerroilla olimme vaarassa joutua liittolaisemme jyräämäksi.

Suomi onnistui itsenäistymään keisarivallan romahduksen luoman otollisen tilanteen myötä. Mutta itsenäisyys, tasavaltainen hallitusmuoto tai suvereniteetti eivät olleet alkutaipaleella kiveen hakattuja. Bolševismin vaara ja sisällissodan sekasorto saivat oikeistovoimat turvautumaan ajatukseen olojen vakiinnuttamisesta keskitetyn vallan avulla. Mutta hanke saksalaisprinssistä Suomen kuninkaana ei ole mitään verrattuna siihen, että Suomi antoi Saksalle vapaat kädet puuttua maan sisäisiin asioihin siihen mittaan, että voidaan puhua vasalliksi asettumisesta.

Mannerheim ja saksalainen suudelma kuvaa niitä hetkiä, kun Suomi oli tienhaarassa ja epävarman tulevaisuuden edessä joutui valitsemaan tien jota kulkea. Tällaisilla hetkillä nousevat esiin johtajien henkilökohtaiset ominaisuudet, heidän voimansa ja heikkoutensa.
Mannerheimin lapsuudenkoti särkyi jo varhaisnuoruudessa eikä hän aikuisiällään koskaan onnistunut luomaan onnellista perhe-elämää.

Romantikko kysyisi kenties millainen johtaja Mannerheimista olisi tullut, jos Kitty Linder olisi suostunut hänen vaimokseen? Olisiko hänestä tullut toisenlainen johtaja, toisenlainen mies? Olisiko hänestä ollut perhe-elämään? Ainoa jonka läheisyyteen Mannerheim vuosien myötä saattoi luottaa, oli hänen hevosensa.”   lue lisää Helsingin kaupunginteatterin sivulta.


Kuvat ovat ottamiani.Kröhöm. Helsingin kaupunginteatterin esityskauden avajaisista 14/08/17 upouudessa tai siis prikulleen säilytetyssä ja remontoidussa teatteritalossa. Näin juhlavuonna kun Suomi 100:

Teatterivalokuviani Flickrissä:



Mannerheim ja saksalainen suudelma


Valokuvasin herroja Helsingin kaupunginteatterin syyskauren avajaisissa elokuussa 2017. Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä en pettynyt.

Taustoja:

- Vain kerran viitattiin raskasveteen mutta olin korva valppaana:
   Operaatio Gunnerside " oli liittoutuneiden sabotaasioperaatio, jonka avulla pyrittiin tuhoamaan Etelä-Norjan Telemarkissa toimiva raskasvesitehdas ja näin päättää natsi-Saksan ydinohjelma. " wikipedia
- TAISTELU KUOLEMAN VEDESTÄ " Natsi-Saksa kehittelee kuumeisesti ydinpommia saavuttaakseen voiton toisessa maailmansodassa. Tiedemies Werner Heisenberg saa valita, lähteekö hän rintamalle vai tekeekö hän sitä mitä eniten rakastaa, tutkijan työtä. Hän valitsee Berliinin ja alkaa johtaa ydinaseohjelmaa. Saksalaiset tarvitsevat kuitenkin siihen raskasvettä, jota valmistetaan Euroopassa vain Norjassa, lähellä Rjukan-nimistä pikkukaupunkia. " YLEn sivulta Yle Areena.
#mannerheimjasaksalainensuudelma.


Tässä juutuupin paloja jotka tulivat mieleen tätä näytelmää katsoessa:







Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)